Yleisurheilun EM-kisat Roomassa 1974 olivat suomalaisille silmiä avaava elämys. Naiset ottivat Suomen kymmenen mitalin saaliista viisi.
Sittemmin merkittävän uran Urheiluliiton johtotehtävissä tehnyt Jarmo Mäkelä oli tuolloin nuori yleisurheilija. Hän kuvaa Rooman naisia tuohon saakka Suomessa hyvin miesvoittoisessa lajissa merkittäviksi muurinmurtajiksi.
– Tietoinen panostus naisiin siivitti heidät nopeasti korkealle. Tulosten ansiosta siirryttiin kohti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, ja väheksyntä loppui. Saavutuksia vastaan ei voi väitellä.
Stadio Olimpicon ilotulituksesta on kulunut runsas puoli vuosisataa, kun yleisurheilun erikoisseuran Kenttäurheilijat-58:n toiminnanjohtaja Eemeli Kaartinen ottaa Yle Urheilun vastaan Hiekkaharjun kentällä Vantaalla.
Meneillään on useita eri-ikäisten ja -tasoisten juniorien ja pikkulasten harjoituksia.
Yksi havainto syntyy jo kentän portilla paljaalla silmällä: selkeä enemmistö keltavihreään seura-asuun pukeutuneista treenaajista ja ohjaajista on tyttöjä ja naisia.
Yleisurheiluun on pesiytynyt uusi huolenaihe: ovatko pojat tyystin katoamassa kentiltä?
Kriittinen raja lähellä
KU-58 on Suomessa kahdeksan kärkeen mahtuva suurseura, jonka riveissä vaikuttaa noin 550 harrastajaa ja urheilijaa.
Eemeli Kaartisen Yle Urheilulle kokoama tietopankki edustaakin koko lailla perinnelajin haasteita koko maassa. Urheiluliiton liittovaltuuston jäsenellä on yleisurheilusta eri rooleissa lähes 30 vuoden kokemus.
– Aloitin lajin 1997 osana jopa historian isoimpia poikaikäluokkia. Nyt homma on kallistunut päinvastoin. Poikien määrä on selvästi vähentynyt, ja tietyissä ikäluokissa olemme käyneet hyvin lähellä kriittistä rajaa.
Samaan aikaan Kaartisen takana etusuoralla harjoittelee tusina 13–15-vuotiasta, useita yleisurheilun lajeja harrastavaa tyttöä.
Toiminnanjohtaja esittelee grafiikkaa. Alle kouluikäisten yleisurheilukouluista aina 10–11-vuotiaisiin harrastajiin ero on tyttöjen hyväksi vain muutamia prosenttiyksiköitä. Siihen saakka toimintaa järjestetään vielä tyypillisesti sekaryhmille.
– Ero repeää, kun tullaan 12-vuotiaisiin ja siitä eteenpäin, Kaartinen kertoo.
Toukokuussa 2025 KU-58:n 12–17-vuotiaista harrastajista poikia oli vajaa 30 prosenttia. Kaartisen mukaan tilanne on ollut huonompikin.
Poikaongelma on Urheiluliitossa havaittu, ja sitä yrittää ratkoa ennen kaikkea järjestön lapsiurheiluvastaava Tapio Rajamäki.
Vastassa on megatrendi. Suurseurat toimivat tyypillisesti kaupungeissa, joissa joukkuelajit eli jalkapallo ja koripallo sekä Suomessa suuret jääkiekko ja salibandy nappaavat urheilun aloittavista pojista valtaosan.
Kahden lajin mahdottomuus
Urheiluliiton tuoreiden lisenssitietojen mukaan naisten ja tyttöjen osuus yhteensä noin 15 000 harrastajasta ja urheilijasta puhkaisee pian 60 prosentin rajan. Tytöt ja naiset ovat olleet selvä enemmistö koko 2010- ja 2020-luvun.
– Joukkuelajeissa järjestettyjen harjoitusten ja otteluiden sekä turnausten määrä on tavattomasti suurempi kuin takavuosina. Se aloitetaan jo hyvin nuorissa ikäluokissa. Takavuosina oli ajankäytöllisesti täysin mahdollista harrastaa kahta lajia, joista toinen oli pojilla usein yleisurheilu, Rajamäki toteaa.
Aihe on lajin sisällä sen verran arka, että eräs kokenut ja tunnettu ammattivalmentaja puhuu siitä asemansa takia vain nimettömästi:
– Joukkuelajivalmentajien parissa suhtautuminen ”kakkoslajeihin” on muuttunut jopa vähätteleväksi. Se on lyhytnäköistä ajattelua.
Eemeli Kaartinen kertoo osin tunnistavansa asian, mutta muistuttaa, että oman lajin tilanne ei kohene muita urheilumuotoja syyttelemällä.
– Toimintamme laatu ja ensimmäiset kokemukset ratkaisevat, jäävätkö pojat lajiin. Tällä hetkellä näkyy selvästi, että yleisurheilu on tyttöjen parissa jopa trendikästä.
”Positiivinen ongelma”
Tampereen Pyrinnön seuraikoni, aitajuoksija Reetta Hurske tunnustaa, ettei enää tarkasti muista oman alkeisryhmänsä sukupuolijakaumaa parinkymmenen vuoden takaa, mutta arvelee sen olleen noin 50–50.
Myöhempi kehitys on tullut hänelle tutuksi oman seuran yleisurheilujaoston luottamustehtävissä.
– Paljon on mietitty, miten poikia saataisiin enemmän lajiin ja ennen kaikkea jäämään.
Hurske esittää tämän jutun kirjoittajalle myös perustellun toiveen:
– Lähestyisin tätä sikäli positiivisena ongelmana, että suomalaiset tytöt todistetusti löytävät yleisurheilun ja motivoituvat siitä ja suomalaiset naiset menestyvät huippu-urheilussa. Jottei tyttöjen harrastamista ja sitoutumista missään nimessä vähäteltäisi.
Joukkuelajien valtava vetovoima poikien ja myös monien vanhempien silmissä perustuu myös siihen, että näkymä ammattilaisuuteen ja aivan ääripäässä jopa miljoonatuloihin on todistetusti olemassa.
Joukkuelajeissa ei isoa näkymää
Hurske tietää tämän hyvin; hänen elämänkumppaninsa on ammattilaiskoripalloilija Topias Palmi. Tytöiltä tällainen joukkuelajinäkymä yhä pitkälti puuttuu.
Suomalaisnainen pystyy urheilemaan täysammattimaisesti todennäköisemmin yksilö- kuin joukkueurheilussa, kun ollaan Suomen rajojen sisällä.
– Se on varmasti yksi selitys. Esimerkiksi itse pystyn urheilemaan ammattimaisesti, mutta se edellyttää muutakin kuin urheilemista. Toki ilman urheilutuloksia minulla ei olisi brändiarvoa, jota hyödyntää.
Vaikka yleisurheilu on yksilölaji, Hurske toivoo, että sen todellinen luonne tulisi markkinoinnissa esiin.
– Vaikka kisasuoritus tehdään yksin, ryhmässä treenataan, ihan kuin joukkuelajeissa. Yleisurheiluharjoitus on hyvin sosiaalinen tapahtuma.
Hiekkaharjussa samassa ryhmässä ovat jo vuosia treenanneet juuri 14 vuotta täyttäneet Taika Huttunen ja Miida Wasström. Kahden tunnin harjoitukset ovat jo ajoittain koviakin, mutta tuttu tyttöryhmä kannattelee.
– Treenit tuntuvat tärkeiltä ja kivoilta, kun tietää, että täällä on aina oma mukava porukka. Kisoissa varsinkin huomaa, että joissakin ikäluokissa tarvittaisiin lisää poikia, Taika Huttunen kertoo.
– Oma kehittyminen on yleisurheilussa helppo nähdä. Sekin motivoi, että suomalaiset naiset pärjäävät tosi hyvin, Miida Wasström viittaa esimerkiksi Hurskeeseen, Saga Vanniseen, Silja Kososeen tai Wilma Murtoon.
Ylempänä nimettömänä puhunut valmentaja muistuttaa, että nimenomaan harjoitusryhmien koostumus on kohtalonkysymys poikadilemman ratkaisussa.
– Joukkuelajeissa toiminta on nimenomaan poikien välistä urheilua. Yleisurheilussa ollaan usein siinä tilanteessa, että poikia on vähän ja he treenaavat tyttövaltaisessa ryhmässä, jota hyvin usein nykyään vetää naisvalmentaja.
– Pojat kokevat helposti tällaisen toiminnan hyvin epämotivoivaksi ja jäävät pois. Tämä on sensitiivinen aihe, josta on vaikea puhua lajin sisällä ääneen saati nimellään.
Miehille 81 prosenttia
Vaikka suomalaiset naisyleisurheilijat osoittautuivat maailmanvalioiksi jo 1974 Roomassa, Suomen absoluuttinen huippu-urheilumenestys on senkin jälkeen ollut lähinnä miesten maaperää.
Suomi on saavuttanut ulkoratojen arvokilpailuissa eli olympia-, MM- ja EM-kisoissa vuosina 1976–2024 yhteensä 74 yleisurheilumitalia. Niistä miehet ovat haravoineet 60 eli 81 prosenttia.
Nyt asetelma on kääntymässä päälaelleen.
– Lähitulevaisuudessa arvokisatason menestystä on odotettavissa ennen kaikkea naisilta. Se on kiistatonta, myöntää Urheiluliiton toimitusjohtaja Harri Aalto.
Jos mittariksi valitaan kovin eli olympia- ja MM-taso, edellinen suomalainen mitalimies on keihäänheittäjä Tero Pitkämäki lähes 10 vuoden takaa Pekingin MM-kisoista.
Sen jälkeen tämän tason mitali ei ole faktisesti ollut lähelläkään. Eikä mitali ole lähitulevaisuudessa yhdellekään suomalaismiehelle odotusarvo – toisin kuin usealle naiselle.
Vastaansanomaton fakta
Viime kauden maailmantilastossa 12 suomalaisnaista yhteensä kahdeksasta lajista sijoittui 40:n parhaan joukkoon. Miehistä tähän pystyi viisi urheilijaa, kaikki keihäänheittäjiä. Fakta on vastaansanomaton.
Ilmiö alkaa näkyä myös arvokisajoukkueissa. Kun vielä 2017 Lontoon MM-kisoissa 12 urheilijan joukkueesta seitsemän oli miehiä, tämän jälkeisissä MM-kisoissa Dohassa, Eugenessa ja Budapestissa Suomea on edustanut yhteensä 33 miestä ja 65 naista. Olympiakisoissa 2016–2024 lukema on naisten eduksi 30–24.
Hiekkaharjun kentällä harjoittelee näistä ylätason asioista murehtimatta aitajuoksija Pyry Heiskanen, 16. KU-58:n kasvatti on lahjakkaimpia suomalaisjunioreita. Yläkoulun juuri päättänyt Heiskanen analysoi kypsästi tilannetta.
– Koululiikunnan yleisurheilua ei toteuteta niin, että se inspiroisi poikia lajiin. Itse sain täältä aikanaan heti kavereita, joita on yhä mukana, ja huomasin heti pärjääväni. Poikia on kisoissa vähemmistö, mutta ei se minua haittaa.
Yksi toiminnanjohtaja Kaartisen grafiikka on otsikoitu jopa pahaenteisesti: Pojat katoaa – matkalla tyttöjen erikoisseuraksi?
Tällaisiin kriisitunnelmiin tai synkistelyihin ei Kaartisen mukaan toki ole syytä, vaan uusia harrastajia on Vantaalta ja ympäryskunnista varmasti löydettävissä.
– Yleisurheilu säilyttää kyllä peruskysyntänsä ja markkinarakonsa isoilla kaupunkiseuduilla sekä tyttöjen että poikien joukossa.
Yleisurheilun kotimaisen GP-sarjan ensimmäinen osakilpailu käydään Lahdessa 11. kesäkuuta. Suora lähetys näytetään TV2:ssa ja Areenassa klo 18.30 alkaen.