Päät kääntyvät kohti puiden latvoja oululaisessa metsässä. Oulun yliopistonlehtori Seppo Rytkönen soittaa kännykästään hömötiaisen ääninäytteitä, eikä aikaakaan, kun lähistön haavassa hömötiainen vastaa lauluääneen.
Tämä ei ole itsestäänselvää, sillä varsinkin hömötiaiset ovat vähentyneet – jopa dramaattisesti.
Oulun yliopiston väitöskirjatutkijan Satu Kumpulan mukaan hömötiaisten kanta on laskenut 2000-luvulla liki 70 prosenttia.
– Suurimpana syynä ovat metsien avohakkuut. Ennen metsät olivat yhtä laajaa metsämaisemaa, soita vain oli välissä. Nyt metsät ovat nuoria ja avohakkuiden tilkkutäkkejä. Siellä on pieniä laikkuja varttuneempaa metsää, mikä on metsätiaisille ominaisin elinpiiri, Kumpula harmittelee.
Hän tutkii väitöskirjatyössään metsähakkuiden vaikutusta hömötiaisten ekologiaan.
Hömötiainen tarvitsee pärjätäkseen lahon lehtipuupökkelön, johon se voi kaivaa pesäkolonsa. Metsässä on syytä olla tiheikköä ja monipuolista puustoa, muun muassa kuusia suojaksi ja koivuja, joista hömötiainen saa ruokaa.
Hömötiainen harvoin kelpuuttaa linnunpönttöä pesäkseen.
Kumpulan mukaan hömötiainen on pitkäikäinen pieni paikkalintu. Se on arka menemään isomman aukion läpi ja ylittämään moottoritien. Tästä syystä avohakkuut eivät ole hömötiaiselle sopivia ympäristöjä.
”Ihan varmasti laitan pökkelöitä”
Tinttien tilanteesta kerrottiin Oulussa Tinttitaival-retkellä, johon osallistui liki 30 hengen retkijoukko. Mukana oli myös metsänomistajia, joita kannustettiin turvaamaan metsätiaisten elinympäristöjä ja pesäpaikkoja. Tinttitaival on osa valtakunnallista Tinttimetsä METSO-hanketta.
Oululaiset Raija ja Seppo Saloranta ovat porukassa mukana ja tyytyväisiä retken antiin. He kertovat saaneensa ”ajatuksia herättävää” tietoa metsätiaisten elinympäristöistä ja siitä, mitä niiden pesintä vaatii.
Pariskunta kertoo omistavansa pienen perintöpalstan Lumijoella.
– Ihan varmasti laitan pökkelöitä omallekin metsäpalstalleni, kun menen sinne seuraavan kerran. Se on konkreettinen teko, jos vain pökkelöitä löytyy, Raija Saloranta sanoo.
Väitöskirjatutkija Satu Kumpula on iloisesti yllättynyt siitä, kuinka kiinnostuneita metsäomistajat ovat metsätinteistä.
– Suomessa on noin 600 000 metsänomistajaa. Meidän pääviestimme heille on, että hakkuita ei tarvitse lopettaa, mutta luonnonhoidollisia toimenpiteitä kannattaa lisätä, tehdä esimerkiksi pienempiä avohakkuita ja suosia jatkuvaa kasvatusta.