Elämäni moka -juttusarjassa julkisuudesta tuttu ihminen paljastaa nolon virheensä. Tällä kertaa laulaja Suvi Teräsniska kertoo, kuinka mokan teki joku muu.
”Olin urani alkuaikoina Raumalla keikalla sellaisessa ravintolassa kuin Bar Hovi. Kyseessä oli yökerhokeikka. Kesken biisin rupesin lavalla ihmettelemään, miksi oli vaikea hengittää ja kurkkua kutitti. Me kaikki rupesimme yskimään ja keskittyminen herpaantui tekemisestä. Kappaleen esittäminen jäi kesken.
Joku henkilökunnasta tuli sanomaan, että nyt kannattaa varmaan pistää homma seis. Ravintolatila tyhjennetään ja paikka tuuletetaan.
Ravintolan ovella oli ollut jonkinlainen erimielisyys asiakkaan kanssa. Lavalle ei nähnyt millainen hässäkkä siellä oli, mutta järkkäri oli käyttänyt pippurisumutetta. Ilmastointijärjestelmä vetäisi sumutteen pitkin keikkapaikkaa. Sitä oli hetken kuluttua ihan joka puolella.
Sain spiikattua, että pidetäänpä pieni paussi ja jatketaan, kun homma on ohi. Meillä kaikilla meni ääni. Jouduttiin siis totaalisesti pistämään keikka poikki.
Poistuimme takahuoneeseen ja juoksin ulos rakennuksesta. Halusimme kaikki haukata raitista ilmaa.
Sumute oli kutittavaa, ja se vei hetkellisesti äänen pois ja rupesi yskittämään ihan älyttömästi. Lavalla se tuntui lievänä. En tiedä, miltä tuntuisi, jos oikeasti saisi sellaisesta tavarasta naamalle.
Vuosi oli muistaakseni 2009. En ihan hirveän kauaa ollut ehtinyt ylipäätään tehdä keikkoja, niin kyllähän se parikymppisen tytön siinä kohtaa säikäytti. Päänuppi löi täysin tyhjää. Apinat vain kalisteli lautasiaan, että mitäs tässä pitäisi tehdä seuraavaksi.
Ravintolahenkilökunta oli tosi ystävällistä ja kartalla siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Tuuletuksen jälkeen jatkettiin iltaa. Heillä, jotka olivat hengittäneet pippurisumutetta enemmän, ei tietenkään ollut mahdollisuuttaa jatkaa iltaa. Ei sieltä väki onneksi täysin kaikonnut.
He, jotka eivät olleet niin kärsineet sumutteesta, jäivät katsomaan keikkaa loppuun saakka.
Tietysti se lässäytti keikan tunnelmaa. On hirveän hankalaa lähteä kasaamaan uudelleen itseään, kun tuolla lailla tapahtuu. Minulle jäi kuitenkin sellainen fiilis keikasta, että saimme sen vedettyä loppuun saakka onnistuneesti.
Kyllä siitä selvittiin ja loppujen lopuksi sille toki vähän naurahdettiinkin. Muita nolojen tilanteiden hetkiä on ollut paljon liittyen lähinnä siihen, että on unohtanut Hennon kuiskauksen sanat jollain keikalla. Sellainen on ollut paljon nolostuttavampi asia. Mutta Rauman hetki on jäänyt selkeästi muistin syövereihin, koska ääni lähti totaalisesti.
Kaikki oli silloin minulle uutta ja ihmeellistä. Ehkä tällainenkin kokemus piti siinä kohtaa elää. Silti toivon, että sellaista ei tarvitsisi kokea uudelleen.”
