LONGYEARBYEN Ruokaa laittaessa öljy pannulla käyttäytyi oudosti. Sen suomalainen Emelie Winquist huomasi muutettuaan Helsingistä Huippuvuorille.
Syynä on ilmastonmuutos.
Videolla Winquist kertoo, mistä on kyse:
Voi tai öljy valuu aina pannun toiseen laitaan, koska talo on vinossa, Winquist selittää. Syynä on talon alla sulava ikirouta: maa ei enää kanna.
– Tuo punainen talo tyhjennettiin, koska se on liian kallellaan, Winquist osoittaa taloa takanaan.
Hän muutti puolisonsa kanssa saarille kolme vuotta sitten tekemään tutkimusta väitöskirjaansa, joka liittyy juuri ilmastonmuutokseen.
Norjalle kuuluvilla Huippuvuorilla ilmastonmuutoksen voima näkyy paremmin kuin missään muualla maailmassa. Lämpöennätyksiä on rikottu useana kesänä peräkkäin.
Lämpeneminen on jo vaatinut ihmishenkiä. Vuonna 2015 parivuotias lapsi ja hänen isänsä kuolivat Longyearbyenissa, kun lumivyöry tuhosi omakotitalon.
Vyöryvaara on koko ajan suurempi, sillä lämmin ilma tekee lumesta vetisempää. Raskas lumi kerääntyy vuoren rinteelle eri tavalla kuin pakkaslumi ja lähtee helpommin vyörymään.
Kesäisin taas rankkasateet ovat lisänneet maanvyöryjen riskiä. Kuiva tundra ei ehdi imeä vettä niin nopeasti kuin taivas sitä kaataa.
– Kyllä nämä ovat aina mielessä. Muutoksen nopeus huolestuttaa, Winquist sanoo.
Luurangot tuhoutuvat lämpimässä
Omalla tavalla karmaisevaa on sekin, että sulava maa on alkanut tuhota satoja vuosia vanhoja luurankoja.
Huippuvuorten luoteisosiin haudattiin 1600- ja 1700-luvuilla kuutisensataa valaanmetsästäjää. Koska maaperä on ollut jäässä ympäri vuoden, haudoissa olevat ihmistenjäänteet ja tekstiilit ovat säilyneen vuosisatojen ajan hyvässä kunnossa.
Haudat ovat olleet aarreaitta tutkijoille. Nyt luonnonvoimat ovat alkaneet tuhota historiallisia jäänteitä, käy ilmi norjalaistutkimuksesta. Ikiroudan sulaessa yhä syvemmältä, osa arkuista on romahtanut ja luurangot ovat altistuneet maa-ainekselle, vedelle ja hapelle. Luurangot ovat jopa vaarassa huuhtoutua mereen.
Tunnettu lausahdus on, että Huippuvuorilla ei saa kuolla. Syynä on juuri ikirouta. Kun maa on jäässä, ruumiit eivät maadu ja saattavat levittää tauteja.
Todellisuudessa poikkeuslupia uurnahautaukseen on myönnetty ihmisille, jotka ovat asuneet saarilla koko ikänsä.
Asukkaista valtaosa on heitä, jotka ovat joko tulleet muualta tai lähtevät ennen pitkää pois. Korkeakoulutusta saarilla ei voi hankkia. Toisaalta Huippuvuorten sopimuksen vuoksi Longyearbyeniin voi tulla töihin ilman erillistä lupaa kymmenistä eri maista.
Vuono ei jäädy, porojen on vaikea syödä
Suomesta Longyearbyeniin on päätynyt myös Heikki Lihavainen. Hän havainnollistaa lämpenemisen nopeutta tilastojen avulla: talvien lämpötilat ovat nousseet viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana jopa kymmenen astetta.
– Se on huima muutos, ihan käsittämätön muutos. Kyllä se huolestuttaa, koska muutos konkretisoituu niin voimakkaasti täällä.
Lihavainen johtaa Longyearbyenissa kansainvälistä SIOS-tutkimusyhteisöä. SIOS auttaa jäseninstituuttiensa tutkijoita tekemään mittauksia ja tutkimaan dataa, kun he tulevat Huippuvuorille.
Lihavainen antaa lisää esimerkkejä muutoksen nopeudesta.
15 vuotta sitten kaupungin edustalla oleva vuono jäätyi talvisin kokonaan ja toimi väylänä moottorikelkoille pitkälle muihin asutuskeskuksiin. Nyt vuono on ollut auki useampana talvena.
Sateita tulee koko ajan enemmän vetenä kuin lumena. Se vaikeuttaa porojen elämää. Kun vetinen tundra jäätyy, eläinten on vaikea kaivaa ravintoa esiin.
Lisäksi ovat kallistuvat talot. Aiemmin perustukset kaivettiin ikiroutaan pariin metrin, sittemmin kuden metrin syvyyteen. Nyt talot paalutetaan peruskallioon, Lihavainen sanoo.
Videolla hän kertoo loskavyöryistä.
Tuontitavaraa ja tärkeää tutkimusta
Ilmastonmuutoksesta huolimatta elämä Huippuvuorilla on Emelie Winquistin mielestä ollut enemmän ihanaa kuin pelottavaa. Esikoinen syntyi viime vuonna, ja nyt perheellä ei ole kiirettä pois. Synnyttämässä piti käydä mantereella, sillä Longyearbyenissa se ei ole mahdollista.
Arki Longyearbyenissä on sujuvaa. Kavereita on helppo löytää, ja jos rakastaa luonnossa liikkumista, tekemistä riittää.
Eniten ilmastonmuutos näkyy arjessa yhä arvaamattomampina säätiloina.
– Olen aina valmistautunut siihen, että sää voi muuttua yhtäkkiä. Repussa on kaikkea mahdollista. Muualla säästä puhutaan kiusallista small talkia, täällä se on tärkeä aihe, hän naurahtaa.
Varautuminen ja luonnon kanssa eläminen kuuluu Huippuvuorilla muutenkin asiaan. Jääkarhuvaara alkaa siitä, mihin asutus loppuu, eikä kaupungista saa poistua ilman varoituspistoolia. Mieluiten mukana pitää olla myös ase.
Pintaan nousee välillä myös ristiriitainen tunne. Elämä Huippuvuorilla ei ole kestävää, Winquist sanoo
– Onhan se paradoksaalista, että kaikki ruoka ja diesel, jolla lämmitämme, pitää kuljettaa tänne muualta. Mutta yritän ajatella, että tutkimustyöni auttaa meitä ymmärtämään, mitä tapahtuu, ja se voi osaltaan vaikuttaa päätöksentekijöihin, hän pohtii.
”Ihmismassoihin ei ole varauduttu”
Huippuvuoret ovat monella muullakin tavalla täynnä ristiriitoja. Alun perin saaret asutettiin hiiliesiintymien vuoksi ja koko Longyearbyen on syntynyt kaivoskyläksi. Viimeinen norjalaiskaivos suljetaan tänä kesänä. Saarille jää vielä yksi toimiva hiilikaivos Venäjän hallinnoimaan Barentsburgiin.
Kaivannaisten jälkeen kaupunkia on elättänyt puolestaan turismi, joka sekin osaltaan lisää kasvihuonepäästöjä. Nyt ilmasto muuttuu niin nopeasti, että myös matkailun luonne saattaa muuttua.
– Olen varma, että täällä ei enää ole tällaista parin kymmenen vuoden päästä, Winquist sanoo.
Jos lämpeminen kiihtyy, lumisista talvista ei välttämättä tulevaisuudessa ole enää takeita. Nopean muutoksen keskellä Heikki Lihavainen kiittelee norjalaisten varautumista.
– Norjalaiset tekevät paljon töitä sen eteen, että täällä olisi turvallista elää. Teitä suljetaan, kun on lumivyöryvaara, ja on rakennettu lumivyöryvallit.
Sen sijaan globaalisti kiitosta ei heru.
– Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa varautuminen on todella heikkoa. Sieltä on tulossa valtavia ihmismassoja ilmastopakolaisina. Kuinka tähän pystytään varautumaan ja reagoimaan?
Viime aikoina ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on ollut vastatuulessa, kun poliitikkojen huomio on ollut sodissa.
Lihavainen sanoo pohtineensa eri ammattikuntien rooleja ilmastotyössä. Tutkijat tuovat tiedon julki, mutta kuka jatkaa siitä, hän kysyy.
– Se, miten tiedolla voidaan vaikuttaa poliittisiin päätöksiin, on ollut haaste niin kauan kuin minä olen ollut tällä alalla.