Broilerinlihan tuottaja Aki Ylinen lopettelee kevään kylvötöitä neljän hehtaarin turvepelloillaan Seinäjoen Paukanevalla Etelä-Pohjanmaalla.
Ylinen katselee vuosisatoja sitten suosta raivattua peltoaan. Hän ei hyväksy ennallistamispuheita, vaikka turvepellot aiheuttavat merkittäviä hiilidioksidipäästöjä.
– Jos näitä viljelyalueita ryhdytään muuttamaan takaisin suoksi, siinä menee esi-isien työ hukkaan. Pidän oikeusmurhana, jos sellainen linjaus tulee.
Euroopan unionin ennallistamisasetuksen vuoksi osa turvepelloista on niin sanotusti vetettävä. Se tarkoittaa viljelykäytön lopettamista tai kosteikkoviljelyä, selvennetään maa- ja metsätalousministeriöstä.
– EU-asetuksen mukaan toimet ovat viljelijöille vapaaehtoisia, ellei toisin kansallisesti päätetä, sanoo erityisasiantuntija Tuuli Orasmaa ministeriöstä.
Suomessa työstetään parhaillaan kansallista ennallistamissuunnitelmaa, joka pohjautuu EU-lainsäädäntöön. Työtä tehdään ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriön johdolla.
Valmistuessaan suunnitelma määrittää, millaisilla turvepelloilla viljely Suomessa jatkuu ja missä se loppuu.
Turvemaiden ennallistamiskeskustelussa hiertää se, mitä lopulta luokitellaan turvemaaksi.
– Voi olla tiloja, joilla koko pinta-ala on jonkun määrittelemää turvemaata. Siinä on katastrofin ainekset, jos pellot katoavat yhtäkkiä. Eihän siinä ole enää maatilalla elämisen edellytyksiä, Aki Ylinen toteaa.
Hyvinvointivaltio takaa oman ruokansa
Turvemaita on runsaasti etenkin pohjalaismaakunnissa Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Pohjanmaalle saakka. Turvepeltojen määrä kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmas rannikolta mennään sisämaahan.
Maatalouden asiantuntijat varoittavat mahdollisen ennallistamisen vaikutuksista.
Turvepeltojen poisto viljelykäytöstä johtaisi elintarviketeollisuuden raaka-ainepulaan, arvioi MTK Etelä-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Anna-Kaisa Jaakkola.
– Jos tuotanto ei voi jatkua turvemailla, se tarkoittaa valtavaa vähennystä teollisuuden raaka-aineisiin. Puhutaan isosta asiasta, Anna-Kaisa Jaakkola painottaa.
Jaakkola muistuttaa Suomen asemasta hyvinvointivaltiona.
– Meidän tehtävä on myös huolehtia hieman muista. Emme voi ajatella olevamme toisten maiden ruoantuotannon varassa.
Pro Agria: osa päästöistä on hyväksyttävä
Pro Agria Etelä-Pohjanmaan toimitusjohtaja Henri Honkala on samoilla linjoilla.
Hän pitää ruoantuotannosta syntyvää päästöä ilmaston kannalta hyväksyttävänä tappiona.
– Ilmastokeskustelussa on menty näiltä osin liian pitkälle, sillä ihmisillä pitää olla ruokaa, Honkala sanoo.
Honkalaa harmittaa se, että epätietoisuus tulevasta hidastaa maatilojen kehittämistä.
– Tällä on iso merkitys maatilojen investointeihin. Pitää saada varmuus siitä, että tilan tuotteet ovat markkinakelpoisia tulevaisuudessakin.
Turvemaat sietävät hyvin märkyyttä ja kuivuutta.
– Jos turvemaita ei jatkossa voida käyttää tuotantoon, Suomen maatalous muuttuu sääolosuhteille paljon nykyistä riskialttiimmaksi, Honkala korostaa.
Anora ei osta turvepelloilla kasvatettua ohraa
Alkoholivalmistaja Anora on jo rajannut turvepelloilla kasvatetun ohran pois hankintasopimuksistaan.
Uusissa viljelysopimuksissa on maininta, joka kieltää ohran tuotannon turvepelloilla. Turvepelloksi Anora tulkitsee pellot, joissa orgaanisen aineksen pitoisuus on yli 40 prosenttia.
– Kaikki eloperäiset maat eivät siis ole yhtiöllä pannassa, tarkentaa hankintapäällikkö Kari Kiltilä.
Anora ostaa vuodessa noin 180 miljoonaa kiloa ohraa, josta pohjalaismaakuntien osuus on Kiltilän mukaan enää vajaa puolet. Toiset puolet tulee pääosin läntisen ja eteläisen Suomen maakunnista, joissa turvemaata ei juuri ole.
Suurista elintarvikealan toimijoista muun muassa Atria miettii edelleen turvepeltokantaansa.
– Odotamme, mitä valtio ennallistamisesta päättää. Emme ole tehneet mitään linjauksia, sanoo Atrian vastuullisuusjohtaja Merja Leino.
Lihatalo Snellmanilta kerrotaan, että yritys asettaa toiminnalleen tieteeseen perustuvat päästövähennystavoitteet vielä tämän vuoden aikana.
Ministeriöstä toivoa turvepelloille
Erityisasiantuntija Tuuli Orasmaa maa- ja metsätalousministeriöstä rauhoittelee ennallistamiskeskustelua.
– Yritämme tasapainoilla ja löytää mahdollisimman järkeviä, tutkimustietoon pohjautuvia ratkaisuja. Sidosryhmien näkemyksiä kysytään valmistelun aikana.
Orasmaa antaa turvepelloille toivoa.
– Selvitämme, millaiset mahdollisuudet meillä on säästää turvepeltoja ja tehdä ennallistamista niiden sijaan esimerkiksi käytöstä poistetuilla turvetuotantoalueilla.
Kansallinen ennallistamissuunnitelma lähtee lausuntokierrokselle vuoden kuluttua keväällä. Sen jälkeen suunnitelma käy vielä EU-komissiossa, ja lopullisen suunnitelman pitäisi valmistua elokuussa 2027.
