Miika Kirmula tutkii karttaa vielä tavallistakin tarkemmin maaliin saavuttuaan.
Leimausvirhe viimeistä edellisellä rastilla on johtanut hylkäykseen. Mutta vaikka kansallisen Finnish Spring -suunnistuskisan voitto liukui käsistä, hän ottaa asian rauhallisesti.
– Leimasin yksinkertaisesti väärin. En tarkistanut koodia, hän kertoo jälkeenpäin Taalintehtaan keskuskentän maalialueella Kemiönsaarella.
– Totta kai se harmittaa, mutta sellaista sattuu.
Vain muutama vuosi sitten tällainen epäonnistuminen olisi johtanut usean päivän painostavaan stressiin ja ylitarkkaan jälkianalyysiin. Kaikki energia olisi kulunut virheestä ylipääsemiseen, ja harjoittelu olisi kärsinyt.
Pitkään Kirmulan armoton itsekritiikki johti suorituspaineisiin ja ahdistukseen. Kun lisäksi loukkaantumiset alkoivat seurata toisiaan, hän ymmärsi muutoksen olevan välttämätön, jos halusi uransa jatkuvan.
Nyt hän on saanut palkintonsa.
Katso Sportliv-minidokkari Miika Kirmulasta:
Vaikeat vuodet
Kun Miika Kirmula voitti nuorten MM-kultaa kesällä 2014, hän nousi esiin suomalaisen suunnistuksen suurena tulevaisuudentoivona.
Voidakseen ottaa seuraavan askeleen juniorihuipulta seniorieliittiin harjoitustahtia kiristettiin. Äiti, joka oli toiminut poikansa valmentajana juniorivuosina, astui sivuun, ja vastuun otti Janne Salmi – kaksinkertainen maailmanmestari ja entinen maajoukkueen päävalmentaja.
Harjoitusmäärät kasvoivat ja toiminta muuttui ammattimaisemmaksi – mutta tuloksia ei näkynyt.
– Tiesin, että juniorimenestys ei ole mikään takuu menestykselle aikuispuolella. Mutta oli se tie huipulle pidempi kuin mitä olin ajatellut, Kirmula sanoo nyt.
Kun harjoitustunnit lisääntyivät, myös odotukset kasvoivat. Kun kehitys hidastui ja kärkisijat antoivat odottaa itseään, epävarmuus alkoi hiipiä mieleen. Kirmula alkoi ensimmäistä kertaa epäillä, saavuttaisiko hän todella tavoitteensa.
Sitten iskivät loukkaantumiset.
Jokainen vamma lisäsi epävarmuutta. Tuntui siltä, että kaikki tekemättä jäänyt treeni johti siihen, että oma kehitys polki paikallaan. Siitä tuli suuri stressitekijä.
Jalkavammoista tuli toistuva riesa. Heti kun hän oli toipunut yhdestä vammasta, ilmaantui uusi. Kirmula joutui vammakierteeseen, ja jokainen uusi loukkaantuminen toi mukanaan ahdistusta ja söi energiaa.
Aloin jo etukäteen maalata kauhuskenaarioita pahimmista mahdollisista lopputuloksista. Ongelma muuttui paljon suuremmaksi kuin mitä se todellisuudessa oli.
Voimat menivät jatkuvaan murehtimiseen ja unettomiin öihin. Tämä vaikutti usein harjoitteluun enemmän kuin itse vamma.
Kirmulalla ei myöskään ollut selkeää toimintasuunnitelmaa siitä, miten toimia vammojen ilmetessä, tai miten minimoida loukkaantumisriskiä. Ajatuksissaan hän näki selvästi kilpailijat, jotka jälleen loivat itselleen etumatkaa, kun hän itse joutui keskittymään kuntoutukseen.
Kun Kirmula palasi vamman jälkeen kisoihin, halu menestyä oli niin suuri, ettei mikään muu kuin täydellinen suoritus kelvannut. Jokainen pieni epäonnistuminen sai valtavat mittasuhteet hänen päässään.
Armoton itsekritiikki ja uusien vammojen pelko veivät urheilusta ilon. Kirmula mietti synkimpinä hetkinään jopa lopettamista.
Rationaalinen suhtautuminen takaiskuihin
Miika Kirmula poimii esiin kannettavan tietokoneen keittiönpöydän ääressä ja avaa muutaman vanhan suunnistuskartan. Hän alkaa tutkia niitä tarkalla silmällä.
Pian viereen istahtaa vaimo Marika Teini, niin ikään maajoukkuesuunnistaja.
Suunnistajat ottavat etukäteen mahdollisimman paljon selvää tulevista kisamaastoista. Kaikki ennakkotyö auttaa tekemään oikeita päätöksiä, kun kilpailukartta isketään käteen hetki ennen lähtöä.
– On helppo sanoa, ettei auta jäädä murehtimaan vastoinkäymisiä. Mutta paljon vaikeampi on oikeasti olla murehtimatta niitä, kolminkertainen MM-mitalisti Teini toteaa.
Useiden vammojen ja ahdistuksen täyteisen vuoden jälkeen Kirmula ymmärsi, että jotain oli tehtävä. Loukkaantumisvapaat jaksot olivat tuoneet mukanaan lupaavia tuloksia, jotka loivat uskoa tulevaan.
Tärkeä virstanpylväs oli viestin MM-hopea vuonna 2019. Silloin hän ymmärsi, että maailman huipulle pääseminen oli edelleen mahdollista.
– Huomasin, että tietyillä osa-alueilla pystyin saavuttamaan saman tason kuin maailman parhaat ja että pidin ajoittain samaa kilometrivauhtia. Se antoi toivoa ja motivaatiota jatkaa yrittämistä.
Uusi asenne urheiluun oli ratkaisevassa roolissa. Henkisen puolen valmennusavulla Kirmula paiskoi töitä vastoinkäymisten ja katkeran itsekritiikin käsittelemiseksi.
Ennen kaikkea kyse oli siitä, että rakennettiin selkeät suunnitelmat, miten toimia vammojen osuessa kohdalle.
– Olen tullut pisteeseen, jossa hyväksyn sen tosiasian, että vammoja voi syntyä, Kirmula sanoo.
Kyse on osittain loukkaantumisten ennaltaehkäisystä, mutta myös kehon kuuntelemisesta. Jotta vammaa ei pahennettaisi, kun se kerran ilmenee.
Aiemmat kokemukset ovat tehneet hänet tietoiseksi virheellisen toiminnan riskeistä.
– Suurin ero aiempaan on se, että osaan käsitellä näitä tilanteita rationaalisesti ja suunnata katseeni nopeammin eteenpäin.
Tukahduttava stressi on poissa
– Valitsisin tulevani rastille etelästä, niin rastin ottaminen on helpompaa.
Miika Kirmula analysoi mahdollista rastipistettä kartalla. Marika Teini on samaa mieltä.
– Joo, silloin välttää turhat korkeuserot lopussa.
Teini on nähnyt läheltä muutoksen aviomiehessään.
– Miika on muuttunut rennommaksi. Jokainen pieni vastoinkäyminen ei enää ole niin maailmanloppu kuin aiemmin. Asiat saavat oikeat mittasuhteet, Teini sanoo.
– Hän pystyy ehkä myös enemmän nauttimaan urheilusta, kun tuntuu, että aiemmin se oli hänelle välillä tosi stressaavaa.
Kun kilpailuahdistus hävisi, hyviä tuloksia alkoi tulla, mikä puolestaan vahvisti itseluottamusta.
Aloin saada koko potentiaalini käyttöön, kun pystyin keskittymään oikeisiin asioihin. Asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. En enää tuhlannut energiaa turhaan murehtimiseen.
Pian uusi asenne alkoi näkyä tuloksissa myös kansainvälisellä tasolla.
Kirmula oli mukana voittamassa Suomelle toista viestin MM-hopeaansa 2023 ja vuotta myöhemmin hän saavutti MM-hopeaa myös sprinttiviestissä. Henkilökohtaisissa kisoissa hän sijoittui kymmenen parhaan joukkoon useita kertoja MM- ja EM-kisoissa.
Suuren läpimurtonsa hän sai viime vuonna voittaessaan pitkän matkan EM-pronssia Unkarissa sekä maailmancupin osakilpailun tämän kesän MM-kaupungissa Kuopiossa.
Juniorivoitot muuttuivat aikuismenestykseksi – vaikka tie oli huomattavasti pidempi ja mutkikkaampi kuin mitä hän oli luullut.
– On vaikea sanoa, mitä kaikki nämä epäonnistumisten vuodet ovat opettaneet, sanoo Kirmula.
Hän miettii hetken ja jatkaa nauraen.
– Joskus tuntuu siltä, etten ole oppinut mitään. Kyllä siinä kauan kesti, mutta nyt olen oppinut näkemään kaikki kilpailut uutena mahdollisuutena. Se on ehkä mielestäni se isoin ero.
Korjattu 7.7.2025 kello 8.20: Jutun kuvatekstissä luki aiemmmin, että Suomen MM-hopeaa saavuttaneessa viestijoukkueessa 2019 oli mukana Aleksi Nurmi. Aleksin sukunimi on Niemi