Oona Sevenius aikoo olla maailman paras

Jalkapallon EM-kisat 2.–27. heinäkuuta Ylen kanavilla. Katso kisaohjelma ja tv-lähetystiedot tästä linkistä.

Tammikuussa Oona Sevenius muutti Milanosta Malmöön.

Hän sai jalkapallouransa taas raiteilleen Ruotsin mestarijoukkue FC Rosengårdissa.

Seveniuksen entinen työnantaja, suurseura AC Milan, särki hänen sydämensä.

– Syksy oli todella raskas itseluottamukselleni ja koko identiteetilleni. Harjoituskausi meni hyvin ja pelasin koko ottelun kauden avauksessa. Kaikki näytti lupaavalta, mutta sen jälkeen en pelannut minuuttiakaan, Sevenius kertoo.

Selitystä hän ei koskaan saanut. Se oli rankkaa nuorelle naiselle, joka siihen asti oli kulkenut menestyksestä toiseen.

Sevenius oli aina sanonut tavoitteensa ääneen. Hän oli kertonut kaikille, että aikoo voittaa maailman parhaan jalkapalloilijan palkinnon, Ballon d'Orin.

Kun Sportliv tapaa 21-vuotiaan Seveniuksen Malmössä huhtikuun lopulla, tuntuu uskomattomalta, että hän oli henkisesti noin syvällä.

Sevenius nauraa, pursuaa energiaa ja viljelee itseironiaa.

Hän ei usko, että ongelmat Italiassa johtuivat hänestä ihmisenä. Pikemminkin kyse oli siitä, että hän on nuori, ja nuoret pelaajat joutuvat Italiassa usein sylkykupeiksi.

Malmössä ja Rosengårdissa jalkapallo on muuttunut taas hauskaksi.

Heinäkuussa häntä odottaa EM-debyytti Helmareiden paidassa.

– Optimistisuus on minussa niin vahva piirre, että kun onnistumisia alkoi taas tulla, olen taas huudellut lehdille, että katsokaa, tässä on maailman paras pelaaja! Että naurakaa vaan, naurakaa vaan, mutta mä voitan sen Ballon d'Orin!

Katso Sportlivin minidokkari Oona Seveniuksesta:

Kovan käden oppia huippu-urheilusta

FC Rosengårdissa pelaajien työpäivä alkaa yhteisellä aamiaisella seuran tiloissa Malmön Idrottsparkenin katsomon alla.

Buffetpöydän ympärillä käydään vilkasta keskustelua siitä, miten eilinen iltapäivä ja ilta on vietetty. Seveniuksesta se tuntuu kuin kodilta.

Toisin kuin siirto HJK:sta Italian suurseura AC Milaniin tammikuussa 2023. Se ei mennyt ollenkaan niin kuin hän oli kuvitellut.

Suomessa ”Seve” oli tottunut siihen, että pukuhuone on turvallinen paikka, jossa keitetään kahvit, syödään aamupuurot ja kaikki ovat kavereita keskenään. Milanossa näin ei ollut.

Saman pelipaikan pelaajat eivät puhuneet toisilleen eikä treeneissä säästelty. Siellä taklattiin ja tultiin tosi kovaa päälle, eikä haitannut, jos pelipaikasta kilpaileva kollega loukkaantui.

– Se on osa huippu-urheilua. Kaikki haluavat pelata niin paljon, että he ovat valmiit tekemään melkein mitä vaan.

Ruotsissa Sevenius on ilokseen kuitenkin huomannut, että Pohjoismaissa on yhteinen arvopohja.

– Italialaisilla olisi paljon opittavaa meidän mentaliteetistamme sekä suhtautumisestamme harjoitteluun ja kilpailemiseen.

Harjoituksissa Sevenius näki, etteivät joukkueen muut hyökkääjät millään tavalla loistaneet häneen verrattuna.

Mitä pidempään hän istui penkillä, sitä enemmän hän alkoi epäillä itseään.

– Kun itseluottamus on jo pohjalla, tulee niin tietoiseksi omista virheistään, ettei edes uskalla hakea onnistumista. Pelkää vain sitä, että taas minulle huudetaan.

Kouluaikanaan Sevenius oli haaveillut siitä päivästä, kun saisi vihdoin keskittyä täysillä jalkapalloon. Toisen ammattilaisvuotensa lopulla Italiassa hänen piti miettiä asiaa uudelleen.

– Heräsin ahdistukseen, enkä olisi halunnut mennä treeneihin ollenkaan. Pakotin itseni harjoittelemaan hyvin, mutta sain silti paljon kuraa. Tuntui, että minusta etsittiin vain virheitä.

Hän antoi kaikkensa treeneissä päivästä toiseen, eikä silti saanut mahdollisuutta. Hän istui kotona yksin ajatustensa kanssa ja vatvoi jokaista yksityiskohtaa harjoituksista. Hän pohti, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Oona Sevenius tajusi, ettei jalkapallo voi olla hänen elämänsä ainoa sisältö, jos hän aikoo jaksaa vielä kymmenen vuotta lajin parissa.

”Jalkapalloilija” ei riitä identiteetiksi

Hän alkoi käydä taidenäyttelyissä, maalata, lukea, opiskella ja tutustui ihmisiin jalkapallon ulkopuolelta – ja huomasi sen tekevän hänelle hyvää.

– Olin aina ajatellut, että jalkapalloilija oli ainoa identiteetti mitä tarvitsen, koska en halunnut tehdä mitään muuta, enkä tarvinnut muuta elämääni. Kun tajusin, ettei minulla ollut muuta kuin futis, se tuntui aivan hirveältä.

Päinvastoin, kentällä oli enemmän annettavaa, kun ei ollut pyörittänyt samoja asioita mielessään koko päivää.

– Elämä jalkapallon ulkopuolella ei tarkoita, että luopuisin tavoitteistani tai etten panostaisi täysillä. Olen varma, että minulla on paljon suuremmat mahdollisuudet päästä huipulle, kun nautin myös muusta elämästäni.

Syksyn aikana kuitenkin kävi selväksi, että hänen oli päästävä pois Milanosta.

AC Milanin urheilutoimenjohtaja ymmärsi hänen tilanteensa ja järjesti niin, että FC Rosengård pystyi ostamaan hänet kohtuulliseen hintaan, vaikka sopimus oli voimassa vuoteen 2026 asti.

Sevenius tarvitsi peliaikaa ja vastuuta kentällä sekä oman kehityksensä kannalta että pystyäkseen kamppailemaan paikasta EM-joukkueessa.

Yksilötasolla pitkäaikainen haave on pelata Englannin liigassa, tarkemmin sanottuna Chelseassa.

– Tällä hetkellä Chelsean pelaajien keski-ikä on 26 vuotta. Yritän ajatella, että minulla on siihen vielä viisi vuotta, joten ei hätää!

Löytänyt paikkansa maajoukkueessa

Oona Sevenius teki A-maajoukkuedebyyttinsä kesällä 2023. 26 ottelun ja viiden tehdyn maalin jälkeen hän iloitsee asemastaan Helmareissa.

Hän nauttii siitä, että juuri 21 täyttäneenä hänen ei odoteta kantavan joukkuetta. Vielä.

– Haluaisin kyllä, että roolini olisi joskus sellainen, että kun muita vaihtoehtoja ei tunnu olevan, kaikki ajattelevat, että syötetään pallo Seveniukselle, niin hän käy tekemässä maalin!

Kun EM-turnaus päättyy heinäkuun lopussa, Helmareilla on todennäköisesti edessä sukupolvenvaihdos.

Yhä useampi 2000-luvulla syntynyt pelaaja saa enemmän vastuuta, mukaan lukien Sevenius.

Hän haluaa vakiinnuttaa paikkansa avauksessa ja tavoittaa Linda Sällströmin maajoukkueen maaliennätyksen (64).

– Minulla on aina ollut vahva usko itseeni. Olen aina luottanut siihen, että pystyn. Se ei kadonnut mihinkään syksyllä, mutta ensimmäistä kertaa tulin todella tietoiseksi siitä, mitä sanon muille ja miltä suuret tavoitteeni kuulostavat muiden korvissa.

Sellainen voi aiheuttaa painetta. Ja paine on asia, jota Sevenius on pohtinut paljon.

Sevenius katsoi hiljattain Cristiano Ronaldosta dokumentin, jossa tämä sanoi, että niin kauan kuin hän tuntee painetta, hän haluaa pelata jalkapalloa – ja kun painetta ei enää ole, on ehkä aika tehdä jotain muuta.

– Sen sijaan, että yrittäisi juosta painetta pakoon, paine on merkki, että sinulla on jotain annettavaa ja haluat todella onnistua.

Ennen tulevaa EM-debyyttiään Sevenius miettii myös toista lausahdusta, jonka hän on napannut talteen – pressure is a privilege.

– Kun mennään EM-kisoihin ja meiltä odotetaan supersuorituksia, tuntuu varmaan ihan sikana painetta. Että nyt on pakko onnistua tälle maalle.

Silloin pitää nähdä etuoikeutena, että on saavuttanut aseman, jossa ihmiset odottavat sinulta urotekoja.

– Sen sijaan, että pelkää painetta, siitä voisi saada ystävän. Sitä yritän harjoittaa.