LAS CAÑAS/LAS PALMAS Hiekka pöllyää, ja valmentajat kannustavat kentällä juoksevia lapsia. Jalkapalloharjoitukset ovat täydessä vauhdissa slummialueella Ilopangon kaupungissa.
Arkipäiväiseltä näyttävä peli olisi muutama vuosi sitten ollut Las Cañasin alueella mahdoton ajatus.
Vuoteen 2022 asti asuinaluetta hallitsi kaksi kilpailevaa jengiä. Alue oli jaettu tiukasti kahtia, eikä asukkailla ollut kulkemista omalta puoleltaan toiselle. Nyt pallokenttä kerää lapsia molemmilta puolilta pelaamaan yhdessä.
– En olisi ikinä uskonut, että muutos tapahtuisi vain kolmessa vuodessa, sanoo yhteisöjohtaja don Pedro Rojas Ylelle.
Muutoksen sai aikaan El Salvadorin presidentti Nayib Bukele kovaotteisilla joukkopidätyksillä. ”Maailman cooleimmaksi diktaattoriksi” itseään kutsuva Bukele julisti vuonna 2022 poikkeustilan, jonka myötä turvallisuusjoukot pidättivät kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Samalla oikeuskäsittelyt heitettiin romukoppaan, ja kaltereiden taakse päätyi myös tuhansia syyttömiä.
Yksi maailman väkivaltaisimmista maista muuttui muutamassa vuodessa yhdeksi Latinalaisen Amerikan turvallisimmista. Muutoksen hinta oli kuitenkin kova.
Näkymätön raja
Las Cañasissa kulkiessa on vaikea kuvitella, että vielä joitakin vuosia sitten ulkomaalaiset toimittajat eivät olisi voineet edes ajaa pääkadulle, puhumattakaan avoimesti kameran ja nauhurin kanssa liikkumisesta.
Jengitunnusten päälle seinille on maalattu värikkäitä muraaleja. Jengien läsnäolosta muistuttavat enää luodinreiät joidenkin rakennusten seinissä.
Pedro Rojas ystävineen on Las Cañasin yhdistäneen jalkapallohankkeen taustalla. Hän oli jengivallan aikaan ainoita henkilöitä, jotka onnistuivat liikkumaan Las Cañasin jakavan näkymättömän rajan molemmin puolin.
Toisella puolen Las Cañasia valtaa piti raakuuksistaan tunnettu Mara Salvatrucha -jengi, joka tunnetaan myös nimellä MS-13. Toisella puolella asioista päätti yhtä pahamaineinen jengi nimeltä Barrio 18 Sureños. Jengit pitivät tarkasti silmällä sitä, keitä kaduilla liikkui.
Pedro Rojas toimi opettajana Las Cañasin ainoassa koulussa, joka sijaitsi MS-13:n alueella. Kun jengit kiristivät otettaan alueella, Barrio 18:n alueen lapset jäivät pois koulusta yksi kerrallaan.
Rojas neuvotteli jengien kanssa siitä, että nämä sallisivat oppilaille ja heidän vanhemmilleen turvallisen reitin kouluun. Lisäksi Rojas sai Barrio 18:n hyväksymään opetuksen myös heidän puolellaan.
Videolla Rojas näyttää, missä Las Cañasin halkaiseva näkymätön raja kulki:
Elämä oli jengien vallan aikaan hyvin rajoitettua, Rojas kertoo. Hän ei esimerkiksi koskaan vastannut puhelimeen kadulla liikkuessaan, sillä jengiläiset olisivat voineet epäillä häntä poliisin ilmiantajaksi. Jengeille piti maksaa suojelurahaa esimerkiksi asumisesta ja yritystoiminnasta. Nuoret eivät poistuneet kotoaan kuuden jälkeen illalla.
Eräänä iltana Rojas oli muualla, kun hän sai puhelun tyttäreltään.
– Tytär kertoi hätääntyneenä, että jotakuta pahoinpidellään ulkona. Käskin häntä pitämään ikkunat kiinni ja pysymään kotona. Kun saavuin paikalle kolme tuntia myöhemmin, kadulla talomme edustalla oli jäljellä vain verilammikko, Rojas kertoo.
Poikkeuslain astuttua voimaan turvallisuusjoukot tekivät Las Cañasiin muutaman suuren ratsian. Sotilaat kulkivat ovelta ovelle etsimässä jengiläisiä.
Pikku hiljaa asukkaat alkoivat havahtua siihen, että jengit olivat kadonneet. Tuolloin Rojas ystävineen huomasi tilaisuuden edistää asukkaiden yhteiseloa. Latinalaisessa Amerikassa varma tapa yhdistää ihmisiä on jalkapallo.
– Aloimme järjestää otteluita naapuruston asukkaille. Otimme riskin, mutta se toimi.
Murhia tunnin välein
El Salvador nousi maailman murhatilastojen ykköseksi vuonna 2015, jolloin maassa tehtiin henkirikos keskimäärin tunnin välein. Kuuden miljoonan asukkaan maassa murhattiin tuolloin 6 656 ihmistä. Se oli väkilukuun nähden enemmän kuin missään muualla.
Taustalla on El Salvadorin raaka sisällissota vuosina 1979–1992. Tuolloin kauhua kylvivät erityisesti Yhdysvaltojen tukemat, hallituksen puolella taistelleet kuolemanpartiot. Puoli miljoonaa ihmistä pakeni joukkomurhia Yhdysvaltoihin.
Mara Salvatrucha, Barrio 18 ja useat muut keskiamerikkalaiset rikollisjengit syntyivät Yhdysvalloissa. Sisällissodan päätyttyä Yhdysvallat karkotti paperittomat salvadorilaiset kotimaahansa, jolloin myös jengiväkivalta siirtyi El Salvadorin kaduille.
Sen jälkeen köyhyys ja korruptio ruokkivat väkivaltaa.
Sitten tapahtui nopea muutos.
Viime vuonna henkirikoksia tehtiin asukasta kohden enää suunnilleen saman verran kuin Suomessa keskimäärin, alle kaksi 100 000 asukasta kohden.
Hintana on ollut tuhansien sivullisten joutuminen vankilaan. Lakiapujärjestö Socorro Jurídicon johtaja Ingrid Escobar sanoo, että Bukelen joukkopidätysten takia vankiloissa on ainakin 30 000 ihmistä ilman rikostaustaa.
Kaltereiden takana istuu tällä hetkellä noin 110 000 ihmistä eli suunnilleen Lahden asukasluvun verran. Heistä noin 85 000 on pidätetty poikkeustilan aikana.
Tämä tarkoittaa, että noin kaksi prosenttia koko El Salvadorin väestöstä on vankilassa. Väkilukuun suhteutettuna El Salvadorissa on eniten vankeja maailmassa.
- Katso tästä jutusta, millaista on vankilajärjestelmässä, jonne myös Donald Trumpin hallinto on karkottanut siirtolaisia Yhdysvalloista.
Turvallisuuden hintana ihmisoikeudet
Kovista otteista huolimatta muutos on tehnyt presidentti Bukelesta yhden maailman suosituimmista johtajista. Tammikuussa 83 prosenttia salvadorilaisista ilmoitti olevansa tyytyväisiä Bukelen politiikkaan.
Presidentti on pidetty myös pääkaupungin San Salvadorin slummialueella Las Palmasissa. Naapurusto on käynyt läpi samanlaisen muutoksen kuin Las Cañas.
30-vuotiaan Gerardo Martínezin mukaan Bukelen suosiota selittää alueen väkivaltainen historia. El Salvadorissa vallassa on ollut oikeistolaisia ja vasemmistolaisia hallituksia, jotka eivät ole kyenneet parantamaan Las Palmasin kaltaisten alueiden elinoloja.
– Sitten valtaan nousee Bukelen kaltainen messiaaninen hahmo. Hänen populistinen politiikkansa vetoaa ihmisiin. Pandemian aikana hän jakeli ihmisille 300 dollarin kertamaksuja ja ruokaa, Martínez kertoo.
Viestintäalalla työskentelevä Martínez on naapurustonsa harvoja Bukele-kriitikoita. Videolla hän kertoo, millaista tuhoa turvallisuusjoukkojen joukkopidätysratsiat tekivät:
Vuonna 1994 syntynyt Martínez sanoo, ettei hän koskaan aiemmin ole kokenut sellaista vapautta, mikä Las Palmasissa nyt vallitsee.
Nyt hän kuitenkin on alkanut pidätysten mielivaltaisuuden vuoksi pelätä viranomaisia yhä enemmän. Osoite Las Palmasissa tarkoittaa negatiivista leimaa poliisin silmissä.
Lisäksi presidentti Bukele on ottanut yhä itsevaltaisempaa otetta El Salvadorista. Poikkeustilan nojalla hän on kyennyt vaientamaan kriitikoitaan. Hallinnon hampaisiin ovat viime aikoina joutuneet kansalaisjärjestöt, asianajajat ja toimittajat.
Todellisuudessa jengien vastustamisella kampanjoivalla Bukelella itsellään on kytköksiä jengeihin.
Keskiamerikkalainen arvostettu media El Faro on paljastanut, että Bukelen hallinto on tehnyt sopimuksia jengijohtajien kanssa murhalukujen alas painamiseksi. Vastineeksi Bukele on tarjonnut jengien johtajille muun muassa parempia vankilaoloja.
Bukele on hankkinut jengeiltä myös poliittista tukea. Ennen presidenttiyttään Bukele toimi San Salvadorin pormestarina. El Faron mukaan Bukele valjasti jo tuolloin jengit varmistamaan naapurustoissaan, että asukkaat äänestävät häntä.
Gerardo Martínez sanoo, että Las Palmasissa jengiläiset valvoivat asukkaiden äänestämistä eivätkä päästäneet muiden kuin Bukelen puolueen ehdokkaita kampanjoimaan alueella.
Martínezin mukaan rikollisuuteen johtavat perusongelmat eivät ratkea sillä, että jengirikollisuutta tukahdutetaan väkivaltaisesti.
Hän sanoo, että Las Palmasissa monilta perheiltä puuttuu yhä perustarpeita. Joissakin kodeissa ei ole edelleenkään juoksevaa vettä, sähköä tai viemäröintiä.
Joukkopidätysten sijaan valtion pitäisi panostaa esimerkiksi kouluihin, Martínez sanoo.
