Kumpi vaikuttaa ihmisen elämään enemmän: luonto vai kasvatus, geenit vai ympäristö?
Tämä on ikiaikainen kysymys, joka on kiinnostanut tutkijoita ja tavallisia ihmisiä jo vuosisatoja.
Siitä kysymyksestä on kiinnostunut myös Helsingin yliopiston uusi professori Antti Latvala. Hänen erikoisalansa on biopsykososiaalinen kriminologia, joka keskittyy rikoskäyttäytymiseen, sen taustatekijöihin ja syihin.
Latvala ja muut Helsingin yliopiston uudet professorit pitivät tänään keskiviikkona kaikille avoimet juhlaluentonsa yliopiston päärakennuksella.
Puolet selittyy geeneillä
Latvalan mukaan yksi biopsykososiaalisen kriminologian keskeisimpiä löydöksiä on, että geenit selittävät noin puolet rikoskäyttäytymisen eroista ihmisten välillä.
– Se tarkoittaa, että ihmisillä on erilainen riski lähteä rikoksen polulle ja riskistä tietty osa selittyy perinnöllisillä taustatekijöillä, Latvala sanoo.
Luku voi äkkiseltään kuulostaa isolta, mutta Latvalan mukaan tilanne on melko samanlainen tutkittaessa mitä tahansa psykologisia ilmiöitä tai ihmisten käyttäytymistä.
Geenit eivät kuitenkaan ole mikään ”mene suoraan vankilaan” -komento eivätkä yksistään määritä ihmisen elämää ja tulevaisuutta.
– Kyse on todennäköisyyksistä. Totta kai ympäristötekijöillä ja erilaisilla toimenpiteillä pystytään vaikuttamaan.
Matala leposyke ennustaa väkivaltaista käytöstä
Tutkimuksissa on havaittu, että lapsilla ja nuorilla, joilla on matala leposyke, on kohonnut riski aggressiiviseen ja antisosiaaliseen käytökseen ja jopa rikoskäyttäytymiseen.
Antti Latvala oli mukana tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin Ruotsin puolustusvoimien kutsuntoihin osallistuneita miehiä, joilta oli mitattu leposyke.
Rekisteritietojen avulla tutkijat katsoivat vuosien ja vuosikymmenien ajalta miesten riskiä syyllistyä rikoksiin.
– Sieltä todellakin löytyi väestötasolla tällainen yhteys. Ne nuoret miehet, joilla oli kaikkein matalin syke, niin heillä oli kohonnut riski esimerkiksi väkivaltarikoksiin.
Matalan leposykkeen yhteyttä rikollisiin taipumuksiin on Latvalan mukaan selitetty autonomisen hermoston vireystilalla. Eli käytännössä ne, joilla on matala leposyke, saattavat hakea ja tarvita enemmän jännitystä elämään.
Geenien ymmärtäminen auttaa ennaltaehkäisyssä
Rikollisen käyttäytymisen selittäminen geneettisillä syillä on herkkä aihe.
Latvalan mukaan on kuitenkin tärkeää tunnistaa riskitekijöitä. Ne voivat auttaa ennaltaehkäisemään rikollisuutta.
– Voimme tunnistaa ihmisiä, joilla on kohonnut riski, ja parhaassa tapauksessa kohdistaa ennaltaehkäisyn tukitoimia näihin henkilöihin, Latvala sanoo.