HENNINGSVÆR/SVOLVÆR Yhtäkkiä vuorella alkaa sataa vettä. Sääennuste on luvannut sadetta aamukuudesta asti, mutta luonto päättää, että kastelun aika on puoliltapäivin.
Norjan asteikolla Festvågtindin vaellusreitti on keskitasoa, mutta pystyssä pysymiseen tarvitaan käsiä. Terävä kivikko muuttuu kastuessaan liukkaaksi ja muta viettää arvaamattomasti kengän alla.
Alas kapuavaa Noah Mäschliä sade ei haittaa. Juuri tätä hän on tullut Norjasta hakemaan.
– En pidä siitä, jos lämpötila nousee yli 30 asteen. Palan helposti, hän sanoo veden valuessa pitkin teknisiä sadevaatteita.
Mäschli myöntää matkustaneensa Norjaan ainakin osittain viileän sään vuoksi. Turismikielellä hänellä on käynnissä ”coolcation” eli vapaasti suomennettuna viilennysloma.
Tätä termiä käyttävät Norjan ja Ruotsin viralliset matkailusivustot, jotka mainostavat maita isosti coolcation-kohteina. Termi vilahtelee myös ainakin pienemmillä tanskalaisilla ja liettualaisilla matkailusivustoilla.
Suomessa esimerkiksi Levin matkailusivusto ja muutamat helsinkiläiset hotellit mainostavat viilennyslomaa.
Viilennysloma on myyntivalttina ristiriitainen. Syy etelän yhä kuumempiin kesiin on ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Kuumuus saa ihmiset vaihtamaan matkakohdetta Välimereltä pohjoisempaan. Samalla matkailu, ja ennen kaikkea lentäminen, taas kiihdyttävät osaltaan lämpenemistä edelleen.
Norjassa yksi suosituimmista kesäkohteista on Lofoottien saariryhmä.
Lofooteilla huippusesonki on ruuhkainen ja lyhyt. Kiireisintä on heinäkuussa.
Kesäkuun alussa teillä on vielä tyhjää, vaikka viileä ja valoisa kesä on parhaimmillaan.
Lofooteilla viileälomalaisia ei alkukesällä näy ainakaan ruuhkaksi asti. Matkailututkija Martin Lohmann vahvistaa havainnon: viilennyslomat eivät ole vielä lyöneet läpi.
Matkustaminen Pohjoismaihin on kyllä viime vuosina lisääntynyt, mutta se johtuu professori Lohmannin mukaan lähinnä siitä, että matkailu ylipäätään on koronapandemian jälkeen lisääntynyt.
– Tällä hetkellä ei näy minkäänlaista coolcation-trendiä matkustuskäyttäytymisessä, Lohmann sanoo videohaastattelussa.
Lohmann on Saksasta, joka on Norjalle tärkeä markkina. Sattumalta hän aikoo lomailla tänä kesänä juuri Lofooteilla. Saksalaismatkaajien joukossa hän kuuluu kuitenkin vähemmistöön.
Kymmenet miljoonat saksalaisturistit haluavat edelleen paljon mieluummin matkustaa lämpimiin ja aurinkoisiin lomakohteisiin, ja samansuuntainen tilanne on muuallakin Euroopassa.
– Ihmiset valittavat kuumuudesta, mutta kesän tullen he suuntaavat silti Välimerelle, Lohmann summaa.
Viileämmät lomatkin kiinnostavat
Ainakin ajatuksen tasolla viileämmät lomakohteet kiinnostavat osaa matkailijoista.
28 prosenttia eurooppalaisista suosii matkailua viileämpään ilmastoon tai välttelee kuumia alueita, kertoo Euroopan maiden virallisia matkailunedistäjiä edustava European Travel Commission tuoreessa raportissaan.
Pidemmän aikavälin muutosta ei voi vielä vertailla, sillä ETC alkoi kysyä asiaa vasta viime vuonna. Kuitenkin tänä vuonna raportissa näkyi viime kesään nähden seitsemän prosenttiyksikön kasvu eurooppalaisissa, jotka kertovat ilmastonmuutoksen vaikuttavan jollain tapaa matkustuskäyttäytymiseen.
Sama raportti kertoo, myös että vaikka Välimeren maat ovat edelleen Euroopan ykköskohteita, kiinnostus alueeseen on oletettavasti korkeiden lämpötilojen vuoksi pudonnut viime kesästä kahdeksan prosenttiyksikköä.
Trygve Steen johtaa XXLofoten-matkailuyritystä Lofoottien keskiosissa Svolværissa. Hän on työssään pohtinut myös matkailun haittapuolia ja mahdollisia ratkaisuja.
Onko oikein mainostaa Norjaa viileänä kohteena samalla kun matkailu osaltaan kiihdyttää ilmastonmuutosta?
Ainakin se on rehellistä, Steen nauraa.
– Norjassa on usein kylmää, se on fakta.
Vakavasti puhuttuna Steenin mielestä mainonnassa on moraalinen ongelma, mutta niin on kaikessa muussakin matkailuun liittyvässä. Turismi vaatii aina siirtymistä paikasta toiseen ja siihen sisältyy kysymys kestävyydestä.
Viime aikoina Steen on kuullut turistien puhuvan tarpeesta viilentyä. Steenin firman veneretkeltä juuri palannut Ray Castree ei ole yksi heistä.
– Ei kylmyys ole lainkaan mielessä, kun valitsemme matkakohteita, Australiasta Lofooteille tullut Castree sanoo.
Matkailuprofessori Lohmannin mukaan sää on yksi tärkeimmistä syistä valita matkakohde, mutta muutakin tarvitaan, jotta kohteesta tulisi suosittu: nähtävyyksiä, mukavuuksia, elämyksiä, saavutettavuutta.
– Jos ei pysty tarjoamaan muuta kuin kylmää säätä ja sadetta, sellainen ei vastaa useimpien lomailijoiden odotuksiin, hän sanoo.
Jokaisenoikeudet – mutta mihin?
Norjan matkailua edistävän Innovation Norwayn teettämän tuoreen matkailututkimuksen mukaan kiinnostus Norjaa kohtaan on pysynyt tasaisena, mutta mikään ei kieli siitä, että syynä olisi viileä ilma.
Yleisin syy tulla Norjaan on luonto.
Ranskalainen Diane Body ja saksalainen Helen Winnes ovat saaneet kokea Norjan kesäsään kaikki puolet. Viiden nuoren porukka on Lofooteilla liikkeellä jalan, ja pari päivää sitten sade yllätti kesken patikan. Yö nukuttiin läpimärissä teltoissa ilman illallista.
Mutta onko kyseessä coolcation? Sanaa kaverukset eivät tunnista, mutta ilmiön kylläkin.
Viisikko on saanut nauttia hiljaisuudesta, mutta pian alkavat viikot, jolloin Lofooteillakin kärsitään yliturismin tuomista ongelmista.
Pahimmillaan matkailijaruuhka tarkoittaa sinne tänne pysäköityjä matkailuautoja, pihoille harhailevia turisteja, telttoja hautausmaalla ja kilokaupalla kakkaa luonnossa.
Norjan matkailutoimijoiden yksi suurimmista toiveista olisi venyttää sesonkia ja saada tulijat tajuamaan, että Norjassa on paljon kauniita paikkoja. Nyt suurin osa matkailijoista menee talvella Tromssaan ja kesällä Lofooteille.
Vaarana on, että viilennyslomailu lisää turistien määrää juuri keskikesällä, kun etelään suunnataan mieluummin keväällä ja syksyllä.
Matkailuyrittäjä Trygve Steenin mielestä yliturismin ongelmiin on puututtava neuvomalla matkailijoita paremmille tavoille ja sääntelemällä turismia. Norjassa pätevät samat jokaisenoikeudet kuin Suomessakin, eivätkä kaikki ulkomailta tulevat matkailija ymmärrä, missä rajat kulkevat.
Viime vuonna Norjan virallinen matkailunedistäjä perui mainoskampanjan, joka olisi esitellyt jokaisenoikeuksia turisteille. Sen pelättiin lisäävän ongelmia, jos yhä useammat matkailijat lähtisivät luontoon omin päin.
Eniten ongelmia Lofooteilla tuottavat matkailuautoilijat.
Kapeat tiet ruuhkautuvat helposti, kun kaikki haluavat pysähtyä parhaille paikoille.
Matkailuautoilijat eivät myöskään jätä yhtä paljon rahaa paikallisille yrityksille kuin hotelliyöpyjät.
Tarvitaanko turisteja lisää?
Kesäkuun alussa Norjassa päästiin sopuun turismiverosta. Se tulee kohdistumaan kuitenkin vain hotellissa yöpyjiin, Steen huomauttaa. Matkailuautoilijat välttyvät verolta vaikka moni haaste liittyy juuri heihin.
– Kaikki ajattelevat, että käyn täällä vain tämän yön, mutta alueella asuville kuormitus käy huippusesongin aikaan suureksi, Steen sanoo.
Matkailututkija Lohmann kehottaa miettimään tarkasti, tarvitaanko Pohjois-Eurooppaan välttämättä nykyistä enemmän turisteja.
– Niin kauan kuin turismi tekee hyvää paikalliselle työllisyydelle ja olemassa oleville yrityksille, ehkä turistien määrä on silloin jo riittävä. Ehkä lisää kasvua ei tarvita.
Tästä Steen on eri mieltä. Norjaan halutaan lisää turisteja, mutta heidät on saatava käyttäytymään paremmin ja samalla infrastruktuuria on parannettava. Videolla Steen kertoo, kenellä hänen mielestään on vastuu paremman turismin kehittämisestä.
Mutta voisiko Itämerestä jonain päivänä tulla matkailun saralla uusi Välimeri? Lohmannin mukaan parinkymmenen vuoden päästä Itämeren kilpailukyky voi alkaa kasvaa.
Samalla Euroopan viileiden paikkojen välille voi tulla kilpailua – Alpit, Pohjois-Saksa ja Baltia saattavat kilpailla Pohjoismaiden kanssa viilennyslomailijoista.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia matkailutottumuksiin on kuitenkin erittäin vaikea ennustaa vuosikymmenten päähän.
Lohmannin mukaan Pohjois-Euroopan kilpailukyvyn paraneminen matkailussa tulee olemaan seurausta valtavasta, ilmastonmuutoksen aiheuttamasta geopoliittisesta mullistuksesta. Turistien sijaan Pohjolaan saattaakin suuntautua suuri määrä ilmastopakolaisia.
– Tiedossa saattaa olla siinä vaiheessa uudenlaisia haasteita, joiden vuoksi tilanteesta ei päästäkään hyötymään.