Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Pahoinpitelyrikosten käsittelyajat vaihtelevat suuresti eri puolilla Suomea.
Ylen laaja selvitys paljastaa useita tapauksia, joissa uhri on joutunut odottamaan tuomiota jopa vuosikausia. Ääritapauksessa prosessi venyi niin, että myös pahoinpitelystä tuomitulle päädyttiin maksamaan korvauksia.
Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä. Oikeus viivytyksettömään oikeudenkäyntiin turvataan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.
Yle selvitti pahoinpitelyrikoksia vuosilta 2022–2023. Lähes 16 000 syytettä analysoitiin koneellisesti Ylen kehittämällä tietokoneohjelmalla.
Selvitys kertoo, että käsittelyajoissa on suuria eroja poliisin, syyttäjälaitosten ja käräjäoikeuksien välillä. Juttuun on poimittu aineistosta yksittäisiä esimerkkejä venyneistä prosesseista.
Pisin aika Helsingissä, lyhin Etelä-Pohjanmaalla
Tapahtumapaikkakunnalla on merkitystä, mikäli joudut pahoinpitelyn uhriksi tai pahoinpitelet jonkun. Pahoinpitelystä tuomioon kuluva aika voi erota jopa yli vuoden paikkakunnasta riippuen.
Itse rikosprosessiin sisältyy poliisin esitutkinta, syyttäjän syyteharkinta ja oikeudenkäynti käräjäoikeudessa.
Tapahtumahetkestä tuomioon mitattuna pisimmät kokonaiskestot rikosprosessilla on Helsingin käräjäoikeuden alueella. Siellä tyypillisessä tapauksessa oikeutta saa odottaa noin kaksi vuotta.
Nopeimmin tuomion saa Etelä-Pohjanmaalla. Siellä koko prosessin mediaanikesto on alle vuoden. Eroa Helsinkiin on 419 päivää.
Myös pelkkä käräjäoikeusvaihe on Etelä-Pohjanmaalla nopein ja Helsingissä hitain.
Etelä-Pohjanmaalla käräjäoikeudessa asian käsittelyssä menee 84 päivää, kun taas Helsingissä 301 päivää.
Tuomioistuinlaitos on kerännyt tietoa käsittelyajoista eri viranomaisilla. Ennen vireilletuloa käräjäoikeuteen poliisi tekee esitutkinnan ja syyttäjä syyteharkinnan.
Katso alla olevasta grafiikasta, miten päivät jakautuvat poliisin ja syyttäjän kesken valtakunnallisesti.
Viivästymisille ei ole yhtä syytä
Rikosprosessit ovat asiantuntijoiden mukaan liian pitkiä.
– Usein on niin, että ihmisille se odottaminen saattaa olla raskaampaa kuin itse tapahtunut, sanoo Poliisihallituksen poliisitarkastaja Pekka Heikkinen.
Asiantuntijoiden nostavat useita syitä viivästymiselle: byrokratia, resurssit, viranomaisten keskinäiset työskentelytavat, ihmisten tavoittaminen rikosprosessissa ja rikosten alueelliset eroavaisuudet.
Samanlaiset teemat nousivat esille rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvasen tekemästä selvityksestä, joka liittyy rikosketjun toimivuuteen.
– Tämä ei ole mitenkään uutta, että joillakin alueilla homma sujuu ja toisaalla ei.
Ylen selvitys näyttää, että syytteiden määrissä on alueellisesti suuria eroja. Eniten tapauksia on Helsingissä.
Poikkeuksellinen ruuhka selittää osittain Helsingin käräjäoikeuden pitkiä käsittelyaikoja. Vanhoja juttuja on rästissä käsiteltävänä enemmän kuin muualla.
– Tilanne on huono. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että kansalaiset eri puolella Suomea eivät ole tasavertaisessa asemassa, Helsingin käräjäoikeuden laamanni Sirpa Pakkala sanoo.
Katso alta, miten ruuhkat vaikuttavat Pakkalan mukaan käsittelyiden kestoihin Helsingissä.
Helsingin tilannetta selittää myös erilainen juttukanta muuhun Suomeen verrattuna.
– Viime vuosina meillä on ollut vaativampia ja isompia juttuja kuin muualla. Esimerkiksi työläät huume- ja talousrikosjutut ovat tulleet pääsääntöisesti Helsingin käräjäoikeuteen.
Pulaa työvoimasta
Suuri ongelma on resurssipula.
Jokainen tähän juttuun kuultu viranomainen kokee, että juttuja on yksinkertaisesti liikaa työvoimaan nähden.
Poliisihallituksen Pekka Heikkisen mukaan moni asia vaikuttaa siihen, kuinka monta juttua yhdellä tutkinnanjohtajalla on. Kuitenkin käytännössä jokainen juttu on jonkun tutkinnanjohtajan nimissä. Osa jutuista ei koskaan etene syyttäjälle, vaikka tapausten eteen saatetaan tehdä paljonkin tutkintatoimia.
– Tutkinnanjohtajalla voi olla juttuja kymmenistä satoihin ja jopa tuhansiin, riippuen tutkintajärjestelyistä ja -prosesseista.
Poliisissa resurssipula näkyy pahoinpitelyjen osalta esimerkiksi siten, että poliisi saattaa esittää niitä rajoitettavaksi, josta päättää syyttäjä.
– Eli niitä ei tutkita. Rajoitus voi liittyä muun muassa epäillyn rikoksen vähäisyyteen tai epäillyn nuoreen ikään, Heikkinen kertoo.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe kertoo, että syyttäjällä on noin 25 000 asiaa odottamassa käsittelyä.
– Se tarkoittaa sitä, että yhdellä syyttäjällä voi olla jonossa jopa 50–200 asiaa.
Pakkalan mukaan Helsingin käräjäoikeudessa yhdellä perusrikososaston rikostuomarilla on jonossa tällä hetkellä jopa 150 istuntoon menevää rikosasiaa.
Vakavat rikokset kiilaavat aina lievempien rikosten edelle. Mikäli käsiteltäväksi tulee esimerkiksi murha tai tappo, jää siinä vähäisemmät pahoinpitelyt jälkeen.
Eräs merkittävä hidaste haastateltavien mukaan on ihmisten tavoittaminen rikosprosessin eri vaiheissa: poliisilla voi olla hankaluuksia löytää ihmisiä kuulusteluihin ja käräjäoikeuksissa istuntoihin.
Tämä haaste on nähtävissä etenkin ulkomaalaistaustaisten kanssa sekä sellaisten ihmisten, joiden elämän hallinta on heikentynyt.
Tästä syystä myös istuntoja joudutaan perumaan ja sopimaan uudelleen, mikä venyttää käsittelyn kestoja.
Miten eroja voi kaventaa?
Matti Tolvasella on konkreettinen parannusehdotus käsittelyaikojen lyhentämiseen. Hänen mukaansa rikosprosesseja tulisi yksinkertaistaa.
– Meidän pitäisi uskaltaa virtaviivaistaa prosesseja ja ehkä tinkiä vähän siitä oikeusturvan tasosta, mikä meillä on Suomessa luotu.
Tolvanen nostaa esimerkiksi virtaviivaistamisesta valtakunnansyyttäjän ehdotuksen siitä, että yksinkertaisissa tapauksissa poliisit voisivat hoitaa asian sakkomenettelyllä tai haastamalla epäillyt käräjille jo tapahtumapaikalla. Tämä lyhentäisi ja tehostaisi rikosprosessia.
Emeritusprofessori ajattelee, että esimerkiksi selvässä pahoinpitelyssä poliisi voisi haastaa ihmisen käräjille tapahtumapaikalla.
– Monet näkevät tässä ajatuksessa esteitä, mutta minä en. Tuomioistuimissa voitaisiin sitten keskittyä niihin juttuihin, joissa on oikeasti todistelun tarve.
Myös muut haastateltavat pitävät ajatusta hyvänä.
Tämä vaatisi poliittista päätöksentekoa, eli nopeaa helpotusta se ei tilanteeseen toisi.
Myös nopeampia käytännön ratkaisuja on.
Tolvanen pitää kaikkein merkittävimpänä viranomaisten sujuvaa yhteistyötä ja tiedonkulkua viranomaiselta toiselle. Tärkeää on myös se, että viranomaiset eivät ole napit vastakkain.
Oleellista se on siksi, että rikosprosessi pyörisi suhteellisen normaalisti, vaikka viranomaisten eteen tulisi iso ja työläs juttu.
– Työtavoissa on eroja, jotka osittain selittävät viiveitä. Pelkästään juttumäärällä ei voida voida selittää sitä, minkä takia jossakin jutut menevät putkesta läpi tehokkaammin kuin toisissa.
Laamanni Sirpa Pakkala pitää viranomaisten yhteistyötä sujuvana Helsingissä, mutta uskoo siinä olevan vielä parannettavaa.
Jo siitä olisi apua, että viranomaiset pääsisivät tekemään enemmän heille tarkoitettuja töitä. Nyt aikaa menee hallinnollisiin tehtäviin.
– Sisäisellä työnjaollakin on saatavissa paljon aikaan, eli että oikeat henkilöt tekevät heille oikeita töitä. Näin esimerkiksi tuomarit voivat keskittyä siihen työhön, mikä heille kuuluu, eli asioiden valmisteluun ja ratkaisemiseen. Sama koskee myös poliisia ja syyttäjiä.
Haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, että pienemmillä paikkakunnilla ihmiset tietävät ja tuntevat toisensa paremmin. Usein se sujuvoittaa rikosprosessin jokaista vaihetta.
Yle on aikaisemmin kertonut, että nuoren pahoinpitelijän urhi on useimmiten toinen nuori.
