Kaukana asutuksesta sijaitsevan betonisen sillan alla Helsingissä on meneillään bileet. Keskiyön aikohin paikalla on satakunta ihmistä, jotka tanssivat villisti rankan tanssimusiikin ja vilkkuvien valojen tahtiin. Ympärillä on vehreää alkukesäistä luontoa, joka kietoutuu sillan rujojen, graffiteilla ja tageilla koristeltujen rakenteiden ympärille. Välillä kämmenselässä tuntuu hyttysen pisto.
– Kyse ei ole mistään tavanomaisesta hallista, vaan matalan kynnyksen tapahtumasta. Tervetulleita ovat kaikki, joita tälläinen meno resonoi, vihreisiin laseihin ja peikkokorviin sonnustautunut Roju kuvailee ulkoilmatapahtuman tunnelmaa.
Paidan rintamukselle on eksynyt vitivalkoinen toukka, joka taittaa kiemurrellen matkaa hitaaseen tahtiin.
– Minun puolestani se voi elää siinä.
Kovempaa menoa kuin yökerhoissa
Underground-reivien suosio on viime vuosina kasvanut. Pelkästään pääkaupunkiseudulla niitä järjestetään jopa kahdesta kolmeen kappaletta yhden viikonlopun aikana.
Rankempaa tanssimusiikkia tarjoavia reivejä organisoidaan vapaaehtoisvoimin, ja niiden tarkoituksena on tarjota vaihtoehtoista, ei-kaupallisia ja nimenomaan ulkotiloissa tapahtuvaa toimintaa. Yksi järjestävä – tai pikemminkin mahdollistava – taho on pääkaupunkiseudulla vaikuttava SyndiCult-kollektiivi.
– Meidän meininkimme on huomattavasti kovempaa kuin vaikkapa yökerhoissa. Jos haluaa pumppua joka menee sydämeen, niin tänne vaan. Tämä on paras juttu sitten leikatun leivän, Sakari Helke SyndiCultista summaa.
Helke vastaa reivien teknisestä puolesta eli kalustosta, toinen henkilö taas päivittää Instagram-tiliä, josta löytyy tietoa kollektiivin tulevista tapahtumista.
– Meillä on myös scoutteja, jotka käyvät katsomassa reiveille sopivia paikkoja. Tämä ja muutama muu mesta ovat valikoituneet tätä kautta vakiopaikoiksemme, Helke kertoo.
SyndiCultin järjestämät reivit alkavat yhdeksän aikaan illalla ja päättyvät kuuden aikaan aamulla. Vaikka ollaan sillan alla, reiveillä on säävaraus.
– Minimivaatimus on, että ei sadetta. Jengi ei tule ulkoilmabileisiin, jos sataa, Sakari Helke sanoo.
Omanlaisia bileitä
Undergound-reiveissä kuullaan nopeampaa ja rankempaa elektronista tanssimusiikkia, kuten hard technoa ja psytrancea eli psykeä. Hellähill eli Emily Hellämäki on erikoistunut tech houseen, jossa tekno kohtaa housen ja vokaalit.
Hellämäelle underground-skene on tarjonnut yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista.
– Olen saanut paljon uusia frendejä, ja parhaimpiin ystäviini olen tutustunut nimenomaan näiden tapahtumien kautta. Samalla olen päässyt laajentamaan ja syventämään omaa musiikkimakuani muiden tekemisiä seuraamalla.
Hellämäen mukaan noin vuosikymmen sitten trendasivat erilaiset hallitapahtumat, nyt on siirrytty enemmän ulkotiloihin.
– Suomessa tällaiset open airit ovat nykyään melko yleisiä, etenkin kesällä. Häiriökäyttäytymistä tai kännisekoilua en ole juurikaan näissä tapahtumissa kohdannut. Tietysti ulkoilmatapahtumiin saattaa tulla alaikäisiäkin, mutta heitä on vaikea rajata pois.
Vaikka underground-reivit ovat yleistyneet, niiden keskiössä on edelleen tietynlainen salamyhkäisyys.
– Tapahtumapaikat julkistetaan usein samana päivänä, eikä kukaan oikein tiedä, minne ollaan menossa. Musiikkikaan ei ole radiosoittoystävällistä, Emily Hellämäki kertoo.
Hellämäen mukaan underground-reivit ovat onnistuneet piristämään kotimaista tanssiskeneä.
– Minusta tuntuu, että klubikulttuuri on jossain määrin kuollut: moni klubi on lopettanut tai toiminta on hiljentynyt. Muutos on tarkoittanut sitä, että otetaan ohjat omiin käsiin ja luodaan omanlaiset bileet.
Ulkoilman erilainen fiilis
Monen mielestä underground-reivien lumo on siinä, että techhousen, hard teknon ja psyken kaltaista konemusiikkia pääsee tanssimaan raittiissa ulkoilmassa. Syrjäinen, kaupungin hälystä vapaa sijainti ja viheriöivä luontokaan eivät ole pahitteeksi.
Tällaisesta menosta pitää myös Juri Saltbacka. Hän käy underground-reiveissä parin viikon välein.
– Rakastan tanssimista, se on minun juttuni. Kun päästää itsensä vapaaksi ja musiikin vietäväksi, se rentouttaa ja samalla pääsee lataamaan manaa.
Samaa mieltä on Onni Kolehmainen.
– Luonnon keskellä oleminen tuo kokonaisuuteen tietynlaista identiteettiä.
Lemmikki Christensen on aiemmin käynyt Mustikkamaan reiveissä. Silta ja sen ympäristö ovat hänelle uusi tuttavuus.
– Ulkoilma tarjoaa erilaisen fiiliksen kuin sisätila. Jos tuntuu siltä, että kaipaa hieman omaa aikaa, ulkona on helpompi siirtyä vähän syrjempään kuin sisätiloissa. Ja koska kyse on maksuttomista tapahtumista, kynnys tulla on matalampi.
Poliisi vierailee reiveissä
Poliisi on pääkaupunkiseudun underground-reiveissä varsin tuttu vieras. Syynä on se, ettei kello 22 jälkeen saisi soittaa kovaäänistäa musiikkia. SyndiCultin Sakari Helken mukaan virkavallan asenne on kuitenkin ollut useimmiten ymmärtäväinen.
– On tullut kehotuksia pistää äänenvoimakkuutta pienemmälle tai ohjeistusta, että reivien pitää päättyä johonkin tiettyyn kellonaikaan. Toistaiseksi bileitä ei ole tarvinnut keskeyttää.
SyndiCultissa vaikuttavan DJ Bielzebubin mukaan underground-reivien keskiössä on vapaus.
– Nykymaailmassa on paljonkin hauskaa tekemistä, mutta useimmiten se on maksuseinän takana. Upea juttu kesässä on se, että voi vain mennä jonnekin random metsään ja nauttia menosta koko illan. Ihmiset ovat sikapaljon vapautuneempia: tämä on skene, tämä on kulttuuria, tämä on rakkautta.