Kouvolaan istutettiin tänään tiistaina kirsikkapuisto Pohjola-talon ja Kymenlaaksontien väliselle alueelle.
Puistoa on suunniteltu jo muutama vuosi, mutta sen perustaminen on tyssännyt neljä kertaa joko kaupungin rahapulaan tai aikatauluongelmiin.
Viimein huhtikuussa kaupunginvaltuusto päätti antaa Kymenlaakson kulttuurin tuki ry:lle käyttöoikeuden keskustan puistoon kirsikkapuistoa varten.
Puistosta voi hankkia nimikkopuun
Kirsikkapuiston puita voi ostaa nimikkopuiksi. Näin ovat tehneet yritykset, mutta myös yksityishenkilöt.
Yhden puun hankkivat kouvolalaiset Tuija ja Ilkka Parvinen. Sen lisäksi he hankkivat nimikkopuun syntymäpäivälahjaksi ystävälleen Ritva Anttilalle.
– Ritva täytti viime viikolla 80 vuotta ja mietin kovasti mitä antaa lahjaksi ihmiselle jolla on jo kaikkea. Sitten keksin tämän kirsikkapuun, kertoo Tuija Parvinen.
Ritva Anttila kertoo olleensa hyvin hämmästynyt, mutta iloinen lahjasta.
– Tämä on todella mieluinen ja pitkäaikainen lahja. Olen kukkien ja kukkivien puiden ystävä. Kaikki kaunis miellyttää, sanoo Anttila.
Anttila asuu lähellä kirsikkapuistoa, joten hän aikoo käydä katsomassa puuta useinkin.
– Ja saatanpa tulla avuksi kitkemään rikkaruohoja oman puun juurelta, sanoo Anttila.
Hanamia juhlimaan kuohuviinin kera
Japanissa kirsikkapuiden kukinta-aikana keväisin vietetään suurta juhlaa, hanamia.
Anttila ja Parvinen aikovat tulla juhlimaan sitä keväisin omien puiden luo.
– Kuohuviiniä skoolataan ja halataan meidän puita, nauraa Tuija Parvinen.
”Olemme saaneet jotain aikaan”
Kirsikkapuiston perustanut Kymenlaakson kulttuurin tuki ry hankki puut ja se huolehtii myös puiden hoidosta, kuten kastelusta ja rikkaruohojen poistamisesta.
Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Silén kertoo, että he halusivat perustaa kirsikkapuiston ilahduttamaan kouvolalaisia.
– Lisäksi tästä jää yhdistyksen kädenjälki pitkäksi aikaa. Että olemme saaneet jotain aikaan, selvittää Silén.
Yhdistys osti puistoon suosittua Accolade-lajiketta, jonka hankkiminen ei ollut ihan yksinkertaista. Silénin mukaan sillä on niin suuri menekki, että he joutuivat hakemaan puita useista eri kaupungeista, muun muassa Lappeenrannasta ja Lahdesta.
– Eilen haimme viimeiset puut Porvoosta ja Hämeenlinnasta. Se oli sellainen 400 kilometrin lenkki, nauraa Silén.
