Anttoni Palm teki kaksitoista vuotta intohimoista työtä. Oman käden jälki näkyi jokaisessa seinässä, jokaisessa äänituotannossa.
Sitten yhtäkkiä mikään ei enää kantanut. Äänituotantoyhtiö Artlab haettiin konkurssiin.
Se oli sekä pettymys että helpotus.
Yritykset tekevät konkursseja nyt enemmän kuin koskaan tällä vuosituhannella. Kysyimme sen vuoksi kahdelta konkurssiin päätyneeltä yrittäjältä, mikä ajoi heidät ratkaisuun.
”Ei meillä ollut enää muuta vaihtoehtoa.”
Anttoni Palm oli yksi yrityksen kuudesta osakkaasta ja toimitusjohtaja. Yrityksen pääpaikka, studiokompleksi Helsingissä Vallilassa, rakennettiin itse – kirjaimellisesti omin käsin.
Kaikki lähti harrastuksesta. Palm soitti hevibändissa ja päätyi pyörittämään studiota, jossa treenattiin.
Yritys kasvoi nopeasti tyhjästä. Ensin se tuotti musiikkia, festareita, sitten vähitellen podcasteja, kuunnelmia ja mainoksia. Ja teki parin Slush-kasvuyritystapahtuman äänet.
– Aloitimme podcastien teon ennen kuin ne olivat Suomessa muotia.
Artlabin työt saivat tunnustusta ulkomailla. Liikevaihto nousi 700 000 euroon ja yritys työllisti kahdeksan henkeä sekä verkoston freelancereita.
Vuosi 2023 oli Artlabin paras. Se oli viimeinen kokonainen vuosi.
Konkurssi ei tuntunut nololta, vaan ennen kaikkea helpotukselta.
Pandemian yli Artlab selvisi kassaan kerättyjen puskurirahojen turvin. Niitä oli, koska ”aina jotain tulee ja pitää varautua.”
Seuraava isku, taantuma, oli liikaa.
– Vuoden 2024 kolme ensimmäistä kuukautta eivät tuoneet lainkaan uusia kauppoja. Liikevaihtomme tipahti käytännössä nollaan.
Vaihtoehtoja oli ottaa lainaa tai lopettaa. Yrityksen osakkaat päättivät jälkimmäisen.
Palm oli itse Etelä-Helsingin Yrittäjien hallituksessa. Siellä hän oli tottunut jakamaan viestiä siitä, miten tärkeää on tehdä konkurssipäätös ennen kuin on liian myöhäistä.
Palm ei koe konkurssihäpeää. Päinvastoin. Hän on ylpeä siitä, mitä yritys sai aikaan.
Palmin mukaan kulttuurialan ilmapiiri on viime vuosina muuttunut raskaaksi. Se vaikutti konkurssiin.
Hänestä nykyhallitus toimii sekä pienyrityksiä että kulttuurialaa vastaan.
– Ei se alv:n nosto yksin meitä kaatanut, mutta se vaikutti kaikkeen ympärillä: asiakkaiden fiilikseen, varovaisuuteen, siihen, mistä leikattiin ensimmäisenä. Ja usein meidän palvelut olivat se, mistä leikattiin.
Konkurssiaalto pyyhkii yli Suomen
Suomessa nähdään nyt enemmän konkursseja kuin kertaakaan 2000-luvun aikana, sanoo tilastokeskuksen Yliaktuaari Mira Kuussaari.
Etenkin yhden ihmisen pienet yritykset korostuvat viimeaikaisissa konkursseissa.
Toukokuussa 12 kuukauden aikavälillä konkurssihakemuksia oli yhteensä 3 710. Yhtä synkkiä lukuja tilastossa on ollut edellisen kerran vuonna 1996.
Keskuskauppakamarin pääekonomisti Jukka Appelqvist toteaa, että kyse on pitkään jatkuneen heikon suhdanteen oireesta, ei äkillisestä romahduksesta.
– Olemme kaukana 1990-luvun alun lamavuosien konkursseista, vaikka nyt ylitetään jo 2000-luvun huippulukemat.
Appelqvistin mukaan konkurssien kasvu johtuu ennen kaikkea kotimaisen kulutuskysynnän heikkoudesta ja pitkittyneestä suhdannekuopasta. Etenkin palvelualojen pienyritykset ja rakennusala ovat kärsineet.
– Rakentamisessa vaikea jakso on jatkunut pitkään, ja korkojen nousu on osunut erityisen kipeästi. Palvelualoilla taas pienyrittäjät kaatuvat, kun kuluttajat ovat varovaisia, Appelqvist sanoo.
”Toivoa paremmasta – mutta nousu on hidasta”
Appelqvist näkee jo merkkejä käänteestä. Kotitalouksien ostovoima on alkanut parantua, ja korot ovat laskeneet. Vaikka työttömyys edelleen painaa kulutushaluja, suunta on varovaisen positiivinen.
– Tämä vuosi on vielä vaikea, mutta ehkä olemme nyt juuri siinä pimeimmässä vaiheessa ennen aamunkoittoa. Uskon, että ensi vuodesta tulee jo selvästi parempi, hän arvioi.
Appelqvist korostaa, että konkurssit seuraavat suhdanteita viiveellä. Nyt nähtävä kasvu kuvastaa menneiden vuosien talousahdinkoa, mutta ei välttämättä kerro nykyhetken tilanteesta.
Isoja yrityksiä ei ole kaatunut
Vaikka konkurssien määrä on kasvanut, suuryritykset ovat pysyneet pystyssä. Teollisuus ja vientivetoiset yritykset eivät ole olleet konkurssiaallon kohteena.
Hän muistuttaa, että konkursseihin liittyy luonnollista kiertoa ja myös uudistumista. Jokainen yrityksen kaatuminen on toki tragedia yrittäjälle, mutta talouden mittakaavassa se voi olla osa normaalia rakennemuutosta.
Panimo oli unelma, jonka sota kaatoi
Myös panimoyrittäjä Jussi Mikkonen teki konkurssin.
Kaikki alkoi olutharrastuksesta. Ohkolalainen Mikkonen päätti nuorena yrittää, ettei vanhana tarvitsisi katua. Hän perusti panimon Järvenpäähän, osti käytetyt laitteet ja rakensi linjaston. Hän ehti pyörittää yritystä viisi vuotta, kunnes päätti hakeutua konkurssiin.
Insinööriksi opiskellut Mikkonen työskenteli opintojen ohessa Hartwallilla ja Sinebrychoffilla sähköhommissa ja kunnossapidossa. Opintojen päättyessä ajatus omasta panimosta alkoi kuplia.
Mahdollisuus tuli vastaan, kun sopiva panimokattila löytyi huutokaupasta. Lupien odottelun jälkeen ensimmäisen oluterä valmistui vuodenvaihteessa 2020–2021. Koko erän osti yritys, joka antoi omalla etiketillä varustetut pullot joululahjaksi asiakkailleen.
Korona antoi mahdollisuuden, sota vei sen pois
Panimo toimi pienimuotoisesti, mutta nousujohteisesti.
Aluksi myynti keskittyi omaan myymälään ja yksilöllisiin etiketteihin, joita Mikkonen valmisti yksityishenkilöille ja yrityksille. Liikevaihto nousi parhaimmillaan lähes 90 000 euroon.
Sitten kaikki muuttui. Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti hintoja ja katkaisi toimitusketjuja.
– Pullot ja tynnyrit tulivat Ukrainasta. Yhtäkkiä niitä ei saanut ollenkaan, ja kun sai, hinnat olivat kaksinkertaisia, Mikkonen sanoo.
Myös rahtikustannukset nousivat rajusti.
– Lava Lahdesta Järvenpäähän maksoi aiemmin 50 euroa, pahimmillaan 180. Se söi kaiken katteen, hän sanoo.
Mikkosen liiketoimintasuunnitelma nojasi vahvasti siihen, että alkoholin etämyynti Suomessa sallittaisiin. Hän uskoi, että laki muuttuisi, ja odotti sitä.
– Ajattelin, että jos yksityishenkilö saa tilata Saksasta alkoholia, niin kyllä kotimainen panimo voisi toimittaa juomaa Ouluun tai Tornioon. Mutta ei, se ei ollut sallittua.
Lopullinen päätös syntyi vuoden 2024 alussa, kun alkoholilain uudistus jälleen viivästyi.
– Siinä kohtaa päätin, että nyt riittää. Ei voi enää odottaa.
Hän kritisoi hallitusta soutamisesta ja huopaamisesta.
– Päätöksiä pitäisi tehdä johdonmukaisesti ja pysyä niissä. Tällä hetkellä ulkomailta saa tilata alkoholia kotiin, mutta kotimainen panimo ei saa toimia samoin. Se ei ole reilua.
Mikkonen myöntää, että konkurssi ei ollut helppo.
Ei hän silti kadu.
Mikkonen hakee parhaillaan töitä panimoalalta ja osallistuu alan tapahtumiin.
– En ole sulkenut pois uutta yrittäjyyttä. Jos lähden panimoa pyörittämään, tarvitsen kumppaneita. Yksin tämä oli liikaa.