BESSARABIA Tietä reunustavat piikkilangat ja panssariesteet. Muutaman sadan metrin välein näkyy rajavartijoita ja valvontakameroita.
Tämä on luultavasti yksi Ukrainan tarkimmin vartioiduista teistä, vaikka se on kaukana Venäjästä. Kahdeksan kilometrin mittainen tieosuus naapurimaa Moldovan halki on ainoa reitti Bessarabiaan eteläisessä Ukrainassa.
Turvatoimet ovat ukrainalaisten vuoksi: jotta he eivät pakenisi sotaan joutuneesta kotimaastaan. Tarkalleen ottaen toimet ovat 18–60-vuotiaiden miesten vuoksi.
Moni rintamalle joutumista pelkäävä mies on nimittäin jättänyt auton tämän tien varteen ja paennut Moldovaan.
Bessarabia on aina ollut omintakeinen kolkka, mutta Venäjän hyökkäyksen alussa huhtikuussa 2022 se jäi peräti eristyksiin muusta Ukrainasta. Venäjä iski ainoaan siltaan, joka johtaa syvän ja leveän lahden yli Ukrainaan. Suoraa tieyhteyttä Ukrainaan ei ole sen koommin ollut – tai jos onkin, siitä vaietaan, eikä siltaa saa kuvata.
Ei ole vaikea päätellä, että kaukainen ja löyhemmin Kiovan keskusvaltaan yhteyksissä ollut alue on houkutteleva paikka Venäjän vaikuttamiselle. Bessarabialaisten yhteinen kielikin on ollut venäjä.
– Erityisesti vanhemmassa polvessa on niitä, jotka kaipaavat Neuvostoliittoa. He ajattelevat, että kun Venäjä tulee, kaikki palaa ennalleen ja makkaraa saa taas kolmella kopeekalla, sanoo luokanopettaja Hanna.
Hanna kävelee juuri kylän vehreän keskuspuiston halki töistä kotiin. Hannan kotikylän päätien varrella talot ovat pieniä yhden perheen koteja. Näissä kylissä näkee pihoissa kanoja, kukkoja ja hevosia.
Ukrainan Venetsiaksi kutsutussa Vylkovessa Bessarabiassa asukkaat parkkeeraavat veneensä kotipihaan kuten tässä kuvassa.
Moni muukin kertoo, että alueella asuu paljon niin sanottuja ”zhduneita”, eli Venäjän tuloa toivovia.
Yksikään Ylen haastattelemista bessarabialaisista ei kuitenkaan sano suoraan kaipaavansa Neuvostoliittoa tai Venäjää.
Vanha väki toistelee Ylelle: ”Kunhan tulisi rauha ja tämä loppuisi.” Rivien välistä ymmärtää, ettei ole merkitystä, millä ehdoilla sota päättyy, kunhan elämä palaa normaaliksi.
Moni suhtautuu Ukrainan hallintoon ja Zelenskyiin penseästi, ja se tulee esiin tällä videolla:
Luokanopettaja Hannan mukaan Bessarabiasta puuttuu ylipäänsä kansallistunne.
– Tunnelma ei ole erityisen patrioottinen täällä, Hanna sanoo.
Hannan mies sotii jo kolmatta vuotta, ja Hanna on selvästi turhautunut alueen ilmapiiriin.
Hanna kuuluu yhteen Bessarabian lukuisista etnisistä ryhmistä, gagauzeihin. Gagauzit ovat turkinsukuinen kansa, joka on asunut alueen länsiosissa jo vuosisatojen ajan. Suurin osa gagauzeista elää rajan takana Gagauzian autonomisella alueella Moldovassa, jossa heidän tiedetään laajasti tukevan Venäjää.
Hanna antaa myös toisen esimerkin bessarabialaisten välinpitämättömästä suhtautumisesta sotaan. Sodasta ei puhuta oppilaiden kotona, Hanna sanoo.
Kylätien toisella puolella tyhjiä laatikoita työntävä gagauzialainen Jevgenija vahvistaa Hannan väitteet.
– Kun heille puhuu sodasta, he ihmettelevät: Niinkö, todellako? Heistä näkee, etteivät he ymmärrä, että maassa käydään sotaa, Jevgenija sanoo.
Erässä toisessa kylässä kylän vanhin kertoo sodan kuitenkin muuttaneen rajan molemmin puolin elävien gagauzien välejä. Hän kertoo kahdenkymmenenviiden kyläläisen lähteneen rintamalle, mutta Moldovan puolella olevien sukulaisten kanssa ei sodasta puhuta.
– Sota on tabu, siitä ei puhuta. Moldovassa elävät gagauzit eivät ymmärrä meitä, emmekä me heitä, Olena Jamandi sanoo.
Nuoret miehet lähteneet, mutta eivät rintamalle
Sota on Bessarabiasta katsottuna kaukana, mutta tilanne on monin tavoin jännitteinen. Niin jännitteinen, että luokanopettaja Hanna ei halua esiintyä tässä jutussa kuin etunimellään. Moni muu suhtautuu Ylen tiimiin jopa lähes hyökkäävästi.
Noin Pirkanmaan kokoisella alueella elää kymmeniä etnisiä ryhmiä. Ukrainalaisten lisäksi alueella asuu muun muassa bulgarialaisia, moldovalaisia, romanialaisia sekä Hannan väkeä eli turkinsukuisia gagauzeja.
Bessarabian tilanne muistuttaa monin tavoin Krimiä ennen Venäjän miehitystä: monietninen väestö, venäjän kielen vahva asema ja läheisyys separatistien hallitsemaan alueeseen.
Aivan Bessarabian tuntumassa on Moldovan Transnistria, jonne Venäjä on sijoittanut joukkojaan.
Bessarabian strateginen merkitys Ukrainalle on selvästi kasvanut sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Ukrainalta suurimman osan sen rannikosta. Volodymyr Zelenskyi totesi aiemmin tänä kesänä, että Odessan alue, jonka osa Bessarabia on, kuuluu Venäjän tärkeimpiin kohteisiin Ukrainassa sisäisten jännitteiden synnyttämiseksi. Ukrainan mukaan Venäjä pyrkii valtaamaan koko Ukrainan Mustanmeren rannikon ensi vuonna.
Tonavan suistossa sijaitsevat merisatamat ovat elintärkeitä Ukrainan tärkeimmälle tulonlähteelle eli viljanviennille, ja Venäjä on iskenyt satamiin säännöllisesti.
Zatoka houkutteli ennen turisteja, mutta toukokuussa siellä oli tyhjää.
Niin paljon kuin bessarabialaiset eivät haluaisi kuullakaan sodasta, sen vaikutukset kuitenkin näkyvät. Ennen sotaa alueella asui reilut puoli miljoonaa asukasta, mutta nyt jokaisessa Ylen vierailemassa kylässä toistui sama valitus: suuri osa paikallisista on lähtenyt, erityisesti miehet.
Moni mies ei ole kuitenkaan lähtenyt rintamalle, vaan pois Ukrainasta. Iso osa lähtijöistä on alle 18-vuotiaita, joita Ukraina ei edes voi estää lähtemästä.
Nuoret miehet kertoivat lähtevänsä Ukrainasta ennen täysi-ikäisyyttä:
Monet nuorukaiset ovat lähteneet naapurimaihin Romaniaan, Moldovaan tai Bulgariaan. Useilla alueen asukkailla on myös näiden maiden passit.
Nuori sukupolvi ”ukrainalaisin”
Yllättäen sota on lisännyt ukrainalaisuuden tunnetta yhdessä ikäryhmässä: lapsissa.
– Aiemmin korostettiin koko ajan bulgarialaisuutta, mutta nyt on paljon esityksiä ukrainaksi, ja kulttuurit alkavat sekoittua, etninen bulgaari Anastasia Kimurzy sanoo.
Myös gagauzialainen luokanopettaja Hanna kertoo, että nuorimmat oppilaat ovat tietoisempia asioista kuin vanhemmat.
Yle osallistui pienessä kylässä tilaisuuteen, jossa paljastettiin muistolaatat kaatuneille sotilaille. Kätensä menettänyt sotilas kertoo, kuinka tunne ukrainalaisuudesta alueella on muutoksessa:
Bulgaarikylä Kulevtsessa opettaja Ludmila Janeva kertoo, että koulussa vietetään hiljainen hetki kaatuneiden kunniaksi joka aamu. Hänen mukaansa lapset kokevat sodan vahvasti.
Janeva on juuri kotimatkalla koulusta yhdeksänvuotiaan lapsenlapsensa Lizan kanssa. Liza kertoo, että hänen vahvin kielensä on ukraina, jonka jälkeen tulevat bulgaria ja vasta sitten venäjä.