Kuuntele 11 ystävää -jalkapallopodcastin uusin jakso alla olevasta audio-upotuksesta tai Yle Areenassa!
Kuinka hankalaa on lähteä EM-kisoihin täysimittaisen pettymyksen jälkeen, hankaluuksien keskellä? Sitä voi kysyä Suomen naisten jalkapallomaajoukkueelta.
Helmareille oli katettu monta maukasta asiaa pöytään Helsingin Olympiastadionilla. Paikka Kansojen liigan A-liigaan, MM-jatkokarsintapaikka ja tämä kaikki naisten maajoukkueen ennätyskotiyleisön edessä.
Lopputuloksena olivat Serbian juhlat Helsingissä. 1–1-tasapeli tuntui Suomen tappiolle.
Naisten jalkapallomaajoukkue lähtee heinäkuun alussa alkaviin EM-kisoihin pelkkien synkkien pilvien ympäröimänä. Kevään ja kesän alun Kansojen liigan pelit takkusivat pelillisesti ja tulokset ovat olleet laihoja. Pelillisesti Suomi saikin tavallaan, mitä ansaitsi.
Pelaajia on uupunut jatkuvasti joukkueesta. Joukkueen kärkipelaajista useat ovat olleet tai ovat yhä loukkaantuneena.
Serbiaa vastaan juuri loukkaantumiset näkyivät lopulta ottelun tasoitusmaalissa. Ratkaisevan yhdellä yhtä vastaan -tilanteen hävinnyt Maaria Roth ei todennäköisesti olisi maajoukkueessa mukana, jos Suomen puolustuksen runko olisi kunnossa.
Eikä saattaisi olla silloinkaan, jos Suomen joukkueenjohto ei olisi sählännyt ja hoidellut vahinkonimeämisellään Nanne Ruuskasta ulos kokoonpanosta.
Päävalmentaja Marko Saloranta on paaluttanut, että Suomi pelaa joka tapauksessa samalla tavalla, ketä tahansa onkaan kentällä. Yle Urheilun jalkapalloasiantuntija Maiju Ruotsalainen kyseenalaisti asian ottelun jälkeisessä studio-osuudessa.
– Kannattaako Suomen pelata samalla tavalla, jos kentällä eivät ole sen parhaat pelaajat?
Synkkyyttä lisää se, että Suomella olisi Sveitsin EM-kisoissa edessä erittäin mielekäs lohko. Islanti, Norja ja Sveitsi olisivat joukkueita, jotka olisivat Helmarien kaadettavissa.
Tai olisivat, jos Suomi pelaisi tasollaan ja sillä olisi käytettävissä pelaajat, joilla se haki tuloksia viime kesänä isompiaan vastaan.
Serbia-peli osoitti, että Suomen peli huutaa erityisesti Emma Koivistoa ja Jutta Rantalaa.
Laitapuolustaja Koiviston dynaamisuus on ollut Helmarien pelin kivijalka. AC Milanissa pelaavan Koiviston kyky viedä peliä hyökkäyssuuntaan ja jopa osua maalipuiden väliin on selkeä pelillinen etu Suomelle. Lisäksi kun maajoukkueen runkopelaaja on kantanut puolustusvastuunsa vuodesta toiseen liki moitteetta ja juoksee runsaasti kilometrejä, on syitä kaipuulle useita.
Koivisto ei harjoitellut ennen Serbia-ottelua ja istui pelin katsomossa. Helmarit saa toivoa, ettei Valko-Venäjä-pelissä tullut tälli aiheuta pidempää huilia. Pidempään loukkaantuneena (polvivamma) jo olleen Natalia Kuikan puuttuminen näkyy, mutta Koiviston puuttuminen huutaa punaisena hälytysmerkkinä Helmarien pelissä.
Sen sijaan Rantalan kohdalla Suomen toivo on tiukassa paikassa.
Rantala olisi kunnossa ollessaan Helmarien hyökkäyksen ykkösvalinta. Hän toisi pelatessaan maalintekotaitojensa lisäksi avaimia Olympiastadionin tiistaissa nähtävillä olleeseen ongelmaan: rohkeuteen ratkaista pelejä hyökkäyspäässä.
Sitä Suomen pelaajilta uupui, pieniä hetkiä lukuun ottamatta, koko pelin ajan. Liikaa ei toki voi odottaakaan, sillä ratkaisuhalukkuus ja yleinen tehokkuus karttavat tällä hetkellä koko maajoukkuetta.
– Kuka uskaltaa olla tähti? Puhutaan, että on suomalaisia pelaajia hyvässä arjessa. Mutta näyttää siltä, että kun Suomi pelaa kollektiivisesti pallollisesti, niin kuka on se, joka tekee eron peliin, Maiju Ruotsalainen pohti.
Rantala kuitenkin kertoi puoliaikastudiossa Ylen lähetyksessä, että hän ”asioiden mennessä parhaimmalla tavalla” on kunnossa vasta kisoissa. Hän ei kuitenkaan osallistu vieläkään joukkueharjoitteluun, ja alle kuukausi on lyhyt aika saada muutenkaan tuntumaa.
Pahalta näyttää.
Ainoa valonpilkahdus nähtiin Helmarien illan maalissa, joka oli Suomea parhaimmillaan. Katariina Kosola sai haastaa yksin serbialaispuolustusta ja hänen ohitustilanteensa avasi tilaa Eveliina Summaselle. Summasen täsmäpallo takakulmalle oli jo itsessään kaunis.
Koivistoa ”väärällä laidalla” paikanneen Nea Lehtolan viimeistely oli ”koivistomainen”. Hiipiminen taka-alueelle ja pusku vaikeasta asennosta maaliin.
Lehtola on Helmarien ainoa valonpilkahdus tähtien paluun toivomisen lisäksi. Kun laitapuolustaja pystyy pelaamaan ehjästi tarvittaessa molemmilla puolilla kenttää, on hänen roolinsa jo erittäin iso.
Suureksi Lehtolan arvon tekee tällä hetkellä se, että hänkin on kyvykäs ja halukas ratkaisemaan otteluita. Sitä hän teki jo läpi EM-kisapaikkaan johtaneiden karsintojen ollessaan yksi Suomen parhaista.
Isoin kuva on se, että Suomen on tehtävä ryhtiliike kokonaisuudessaan. Tämänhetkinen lannistunut parvi ei tule lentämään pitkälle kisoissa, jos sekä pelillinen että henkinen ryhti eivät korjaannu.
EM-kisoja ennen tarvitaan myös muitakin tähtitasolle nousijoita kuin Nea Lehtola. Hänkin kun nappasi roolinsa aiemmissa karsinnoissa juuri Suomen ykkösvalintojen ollessa loukkaantuneena.