Valmistujaisten aikaan julkisuudessa kuullaan nykyään paljon puheenvuoroja, joissa jaetaan armoa koulunsa päättäneille. Että olet arvokas, vaikket olisi kirjoittanut yhtätoista laudaturia tai perustanut yritystä rippikoulussa.
Se on tietysti sinänsä ihan hyvä ja tärkeä sanoma, mutta nykyisessä ilmapiirissä tulee väistämättä mieleen, voisiko joskus olla paikallaan juhlia ja kannustaa heitäkin, jotka ovat oikeasti nähneet vaivaa asioiden eteen, eivätkä ryömineet tekoälyn avulla siitä, mistä aita on matalin.
Toukokuussa aikakauslehti New York julkaisi kuohuttavan jutun. Kaikki huijaavat itsensä läpi yliopiston, kuului otsikko vapaasti suomennettuna.
Jutussa arvostetun Columbian yliopiston tietojenkäsittelytieteen opiskelija Chungin ”Roy” Lee kertoo laativansa koulutehtävänsä lähes kokonaan generatiivisella tekoälyllä, koska ne ovat hänen mielestään enimmäkseen turhia, eikä häntä kiinnosta tehdä niitä. Tiedonjanon sijaan huippuyliopistoon hänet on saanut hakeutumaan tieto siitä, että se on paras paikka vaimojen ja rahoittajien tapaamiseen.
Huippuyliopistoon hänet on saanut hakeutumaan tieto siitä, että se on paras paikka vaimojen ja rahoittajien tapaamiseen.
Samankaltaisia uutisia on kuulunut Suomestakin. Kesäkuussa Helsingin yliopiston apulaisprofessori Veikko Eranti kertoi Helsingin Sanomille alkaneensa pitää suullisia tenttejä, koska opiskelijat teettävät esseensä niin ilmiselvästi tekoälyllä. Osa ei nimittäin vaivaudu tarkistamaan edes sitä, ovatko kielimallin muka tenttikirjaan pohjautuvat vastaukset täysin puuta heinää. Usein ovat.
Koululaiset ovat kehittäneet erilaisia keinoja huijata luultavasti yhtä kauan kuin on ollut kouluja. Keinovalikoima on vaihdellut lunttilapuista reiteen kirjoitettuihin kaavoihin, mutta perusidea on ollut sama: päästä helpommalla.
Koskaan aikaisemmin ei kuitenkaan ole ollut mahdollista päästä näin helpolla. Edes huijaaminen ei enää vaadi vaivannäköä.
Ketään ei tietenkään voi pakottaa oppimaan tai opiskelemaan. Jos aikuinen ihminen haluaa elää niin, ettei osaa tai tiedä mitään, hänellä on siihen täysi oikeus. Itse petkuttamiseen ei siis kannata tuhlata hyvää moraalipaniikkia. Sen sijaan se kannattaa kohdistaa seurauksiin.
Jos aikuinen ihminen haluaa elää niin, ettei osaa tai tiedä mitään, hänellä on siihen täysi oikeus.
Millaista yhteiskuntaa ja maailmaa rakentavat ihmiset, jotka ovat liian laiskoja jopa huijaamaan? Kysyvätkö he tekoälyltä, miten ilmastonmuutos pysäytetään ja eläkejärjestelmä korjataan?
Ihmiskunta on historiallisen suurten kriisien äärellä, ja peruskoulusta pääsee läpi koululaisia, jotka eivät osaa edes lukea kunnolla. Kaikista ei tarvitse tulla dosentteja, mutta mitä heistä sitten tulee, kun ammatillinen koulutuskin on kurjistettu leikkauksilla alennustilaan?
Ehkä kansanedustajia.
Suomen Kuvalehti paljasti hiljattain, että osa kansanedustajista käyttää tekoälyä eduskuntapuheidensa laatimiseen. Tekoälyä käytetään myös puheiden tallentamiseen, eli parhaimmillaan täysistunnossa tekoäly tallentaa puheita, jotka on myös kirjoitettu tekoälyllä.
Lisäksi tekoäly tutustuu dokumentteihin kansanedustajien puolesta ja tekee niistä tiivistyksiä. Keskustan Mika Lintilä ilakoikin lehdessä siitä, miten paljon tekoäly voi lisätä ”tuottavuutta”.
Lintilän ja muiden edustajien hieman haparoivat tietotekniikkataidot tuntien tieto siitä, että he saattavat syöttää ties mitä papereita vaikkapa Elon Muskin tekoälyfirmalle, on omiaan herättämään lähinnä kauhua.
Kommunistit unelmoivat, että kun yhteiskunnat kehittyvät, kansalaiset voivat käyttää lisääntyneen vapaa-ajan itsensä henkiseen kehittämiseen. Väärässä olivat.
Aina voi jutella tekoälyn kanssa.
Tekoälyn kirjoittamilla graduilla haetaan töihin tekemään tekoälyllä kalvoja, jotka tekoäly jalostaa tiedotteiksi, joiden pohjalta tekoäly tekee uutisia, jotka tekoäly lukee ääneen, jotta ihminen voi keskittyä katsomaan tekoälyn tekemiä videoita.
Jos tämä kehitykseksi kutsuttu taantumus ahdistaa tai masentaa, ei se mitään.
Aina voi jutella tekoälyn kanssa.
Tuija Siltamäki
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.