Viime vuosisadan puolivälissä, sotien jälkeen, lapsia lähetettiin kesäsiirtoloihin pariksikin kuukaudeksi. Näin kaupunkilaislapset pääsivät nauttimaan maaseudun raikkaasta ilmasta ja muusta hyvää tekevästä vaikutuksesta.
Vielä 1980-luvulla lasten ja nuorten kesäleirit kestivät tyypillisesti viikon tai kaksi. Viikon mittainenkin leiri on monelle nykyään liikaa. Tavallinen kesto on nyt 2–5 yötä.
– Se on todettu sopivan mittaiseksi lapsille, vanhemmille ja ohjaajille, kertoo Lasten kesä ry:n toiminnanjohtaja Anni Sunervo.
Lasten kesä on järjestänyt leiritoimintaa 50-luvulta asti.
Villa Elban nuorisokeskuksessa Kokkolassa järjestettävät leirit ovat lyhentyneet parilla päivällä. Aiemmin viisipäiväiset leirit ovat nyt kolmipäiväisiä.
Kaikki lapset eivät järjestäjien mukaan ole harjoitelleet yökyläilyä ja korona-aikana se väheni entisestään. Silloin leirille pitkäksi aikaa lähteminen voi tuntua hankalalta.
– Kaikki eivät enää halua tai osaa olla leirillä. Tiivis sosiaalinen kanssakäyminen on monelle haastavaa, etenkin näin kävi koronan jälkeen, kertoo Villa Elban toimitusjohtaja Catarina Silvander.
Villa Elbassa järjestetään vuodessa kymmeniä leirejä kunnille, seurakunnille ja järjestöille. Catarina Silvanderin mukaan nuorten valmius osallistua leireille etenkin, jos ne kestävät yön yli, on puhuttanut nuorisotyökenttää viime vuosina.
Kesäleireillä syitä siihen, miksi leirien suosio on vähentynyt, perustellaan osittain myös ikäluokkien pienenemisellä ja osittain sillä, että korona-aika katkaisi leiriperinteen.
Kessulassa on lomailtu vuosikymmeniä
Jalkapallomatsi käy kuumana maan viimeisessä kunnallisessa kesäsiirtolassa. Seinäjoen kaupungin omistaman Kessulan pihamaalta kuuluu pingispallojen pomppiva ääni.
Pihapöytien ääreen on kerääntynyt tyttöjä tekemään koruja ja letittämään toistensa hiuksia. Laiturilla taas on rauhoituttu lukemaan kirjoja.
Juhannuksen alla Kessulan kahden yön yli kestävälle kesäleirille osallistui kuutisenkymmentä eka- ja tokaluokkalaista lasta.
Leirin osallistujamäärä tuli tällä kertaa täyteen, mutta joillakin leiriviikoilla paikkoja on jäänyt tyhjäksikin toisin kuin edellisvuosina.
Kessulassa lapsille on tarjolla juuri sellaista tekemistä, mitä sen ajattelee leirillä olevankin.
– Ehdottomasti parasta on konkreettinen tekeminen. Täällä pääsee soutelemaan, uimaan ja kaivamaan onkimatoja, kuvailee leirijohtaja Tommi Luopajärvi.
Ikävää puolin ja toisin
Etenkin pienimmistä leiriläisistä monet ovat ensimmäistä kertaa yötä pois kotoa eikä ikävältä voi välttyä.
– Iltaisin sitten soitellaan kotiin ja selvitellään tilannetta. Viime yönä muutama haettiin yöksi kotiin, mutta aamupalalla oltiin taas jo vahvuudessa, iloitsee Tommi Luopajärvi.
Leirejä jätetään vain hyvin harvoin kesken.
– Ne kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla, jolloin koti-ikävä olisi muodostunut liian kovaksi. Kyllä leirielämä, kaverit ja puuhat vievät mennessään, vaikka se saattaa aluksi jännittää, toteaa Anni Sunervo.
Vanhemmillekin kokemus voi olla uusi ja jännittävä.
– Leiri on kasvun paikka molemmille. Se tukee lapsen itsenäistymistä ja irtautumista. Samalla tuetaan perheen hyvinvointia. Esimerkiksi yksinhuoltajaperheistä voidaan kertoa, että tämä oli ensimmäinen kerta vaikkapa kahdeksaan vuoteen, että vanhempi on saanut pätkän omaa aikaa. Sillä voi olla suuri merkitys myös vanhemman jaksamiseen, kuvailee Parasta lapsille ry:n leirikoordinaattori Laura Sarjanoja.
Kännykkä unohtuu leiripuuhissa
Villa Elban toimitusjohtaja Catarina Silvander uskoo puhelinten vaikuttaneen osaltaan siihen, miksi joillekin sosiaalinen kanssakäyminen voi tuntua hankalalta.
– Ollaan totuttu olemaan yhteydessä enemmän virtuaalimaailmassa kuin livenä, Silvander pohtii.
Esimerkiksi Kessulassa älylaitteet ja matkapuhelimet kerätään leirin alussa pois ja otetaan esiin vain hetkeksi aikaa illalla.
– Kotiin soittamiselle on varattu aika, mutta muuten leiritoiminnan aikana ei käytetä älypuhelimia. Nopeasti se unohtuu, kun on muuta tekemistä, pelataan palloa tai ollaan uimassa, toteaa Tommi Luopajärvi.
Saman vahvistaa myös Parasta lapsille -yhdistys, joka on järjestänyt leirejä vuodesta 1945. Palautteen perusteella laittaminen jäähylle voi kantaa hedelmää vielä leirin jälkeenkin.
– Sitä käytettiin vähemmän myös leirin jälkeen. Kun oli tehnyt viikon muita asioita, niin kotonakin keksi paremmin muita asioita, mitä tehdä. Leirin vaikutukset jäävät arkeen – ainakin joksikin aikaa, kertoo yhdistyksen leirikoordinaattori Laura Sarjanoja.
Leireille paikka tulevaisuudessakin
Koronavuosien jälkeen myös leireille ilmoittautumisessa on ollut pieni notkahdus.
– Ennen oli joka leirille jonoksi asti tulijoita. Korona-aika kuitenkin katkaisi monen nuoren ja perheen suhteen Kessulaan. Enää ei ollutkaan itsestään selvää ilmoittautua kesäksi leirille, Luopajärvi kertoo.
Leirien järjestäjät uskovat kuitenkin vakaasti toiminnan kukoistamiseen vielä tulevinakin vuosikymmeninä.
– Lasten ja nuorten tarpeet eivät ole vuosien ja vuosikymmenten saatossa muuttuneet kovinkaan paljon. Meissä ihmisissä on hyvin syvää tarvetta tulla yhteen ja olla osa jotain porukkaa. Sitä me voimme leiritoiminnalla täyttää, maalailee Lasten kesä ry:n Anni Sunervo.
– Täällä on hauskaa, tarvittaessa saa lohdutusta, saa tuntea kaikenlaisia tunteita eli kaikkea, mitä lapsen pitääkin saada, sanoo Kessulan leirijohtaja Tommi Luopajärvi.