Kuningas Kustaa Vaasa mässäili makealla ja lopputulos on karmiva – tältä näyttää sokerin syövyttämä pääkallo

Entisaikaan Euroopassa rikkaiden hampaat olivat usein huonommassa kunnossa kuin rahvaan hampaat. Kustaa Vaasa on siitä hurja esimerkki.

Kuningas Kustaa Vaasan pääkallo, jossa jäljellä enää pari hammasta ja jossa leukaluusta puuttuu isoja paloja.
Kuningas Kustaa Vaasan pääkallo, jossa jäljellä muutamia hampaita ja jonka leukaluusta puuttuu isoja paloja. Kuva: Martin Olsson: Vasagraven i Uppsala domkyrka

Kuningas Kustaa Vaasa oli tyly ja kiukkuinen, ja lemusi visvalta, kun hän vuonna 1555 vieraili Suomessa.

Lemu tuli suusta, joka todennäköisesti haisi mädäntyneeltä kananmunalta.

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa (1496-1560) kärsi etenkin elämänsä loppuaikoina pahasta hammassärystä. Hänen hampaansa olivat surkeassa kunnossa ja kivut tekivät hänen elämästään viheliäistä.

– Hän menetti hampaansa. Ne mätänivät ja tippuivat suusta. Leuat olivat pysyvästi tulehtuneet, eivätkä krooniset keskikorvantulehdus ja vasenta jalkaa vaivaava tulehdus hellittäneet.

Näin kuusikymppisen kuninkaan olotilaa kuvailee Ruotsin tunnetuimpiin populaarihistorioitsijoihin kuuluva Herman Lindqvist.

Kuvaukset viittaavat siihen, että Kustaan suussa oli mädäntyneitä hampaiden juuria, jotka olivat tulehtuneet. Tulehdus oli levinnyt leukoihin.

Voit nähdä eron terveen ja Kustaa Vaasan hampaiston välillä siirtämällä keskipalkkia.

Pääkallo terveine hampaineen.
Kuningas Kustaa Vaasan pääkallo, jossa jäljellä enää pari hammasta ja jossa leukaluusta puuttuu isoja paloja.
Kustaa Vaasan kallossa näkyvät vauriot ovat syntyneet hänen elämänsä aikana. Kuvat: Adobe Stock (vasen), Martin Olsson: Vasagraven i Uppsala domkyrka (oikea)

Samalla kipu oli varmasti sietämätöntä. Ei mikään ihme, että kuningas oli kiukkuinen.

Kustaa Vaasan leukaperien tila selvisi, kun Uppsalan tuomiokirkossa sijaitseva Vaasa-suvun hauta avattiin 1940-luvun puolivälissä ja Vaasojen luut analysoitiin. Kuningas Kustaa Vaasan pääkallossa ei ollut kovin montaa hammasta jäljellä.

Leukoihin edennyt tulehdus oli aiheuttanut Kustaalle luukatoa. Vasemmalla luukato oli edennyt lähelle silmäkuoppaa.

Vieraillessaan Suomessa muutama vuosi ennen kuolemaansa Kustaa ei siis kärsinyt vain hammaskivuista, vaan myös leukoja on täytynyt särkeä tuskallisesti. Syöminen on ollut vaikeaa, sillä hampailla ei voinut jauhaa oikeastaan mitään.

Kustaa Vaasan pääkallo, jossa pari hammasta jäljellä ja jonka leukaluusta puuttuu paloja ja jossa korostettu vauriokohtia.
Hampaiden mädät juuret ovat johtaneet luumätään ja leukaluun syöpymiseen. Kuva: Martin Olsson: Vasagraven i Uppsala domkyrka / Annukka Palmén-Väisänen / Yle

Silti kuningas näki välttämättömäksi matkustaa Suomeen. Valtakunnan itärajalla sota Venäjän tsaarikuntaa vastaan sujui huonosti, ja Kustaa päätti tulla henkilökohtaisesti hoitamaan asiaa.

Voi vain kuvitella millaista on johtaa sotaa, samalla kun kärsii valtavista kivuista.

Nykyään valtiojohtajat julkistavat usein tietoja terveydentilastaan. Ajatus siitä, että esimerkiksi ydinaseiden käytöstä päättää henkilö, jonka terveys reistailee pahasti, on hyytävä.

Viime aikoina on epäilty esimerkiksi Yhdysvaltain entisen presidentin Joe Bidenin kognitiivisia kykyjä hänen kautensa lopulla.

Kuningas mässäili sokerilla ja lipitti simaa

Kustaa Vaasa ei ollut ainoa kruunupää, joka kärsi kaamesta hammasärystä.

Voit kuunnella lisää aiheesta Ylen Elävän historian jaksosta: Mätiä hampaita, löyhkääviä suita ja sietämätöntä särkyä - kuninkaallisten makeanhimon karmeat seuraukset.

Syynä oli sokeri. Vaikka sokeri oli uuden ajan alussa 1500- ja 1600-luvulla Euroopassa vielä melko harvinaista, Euroopan kuninkaallisissa hoveissa kaikenlaista makeaa oli yllin kyllin tarjolla. Rahvaan ulottuvilla sokeria ei juurikaan ollut, joten kuninkaallisten hampaat olivat tuolloin todennäköisesti huonommassa kunnossa kuin rahvaan.

Useiden muiden kuninkaallisten tapaan Kustaa oli perso makealle. Konvehtien ja makeisten lisäksi hän piti hyvin paljon simasta, jota tuolloin makeutettiin hunajalla.

Sitä ei kuitenkaan ymmärretty, että sokeri aiheuttaa kariesta, mikä johtaa hampaiden mädäntymiseen ja mustumiseen.

Hampaiden hoito tarkoitti lähinnä hampaiden pyyhkimistä kankaalla ja hammastikkujen käyttöä.

Kipeät hampaat revittiin yleensä pois suusta.

Euroopassa alettiin vasta 1700-luvulla paremmin ymmärtää, miten hampaita pitää hoitaa, ja otettiin ensimmäisiä askeleita kohti modernia hammaslääketiedettä.

Jos Kustaa saapuisi nykypäivän hammaslääkärin vastaanotolle, peli olisi jo menetetty.

Kokenut hammaslääkäri Terhi Palomäki tutustui Ylen pyynnöstä Kustaa Vaasan pääkallokuviin ja aikalaisten havaintoihin kuninkaan hammaskivuista. Palomäki oli pitkään hammaslääketieteen historian seura Auroran aktiivi.

Palomäen mielestä Kustaan hampaille ei olisi enää mitään tehtävissä.

– Jäljellä olisi tehokas kivunlievitys ja mahdolliset kudos- ja luusiirrot.

Mitään näistä ei ollut kuninkaan ulottuvilla hänen elinaikanaan.

Kuningas Kustaa Vaasa vanhassa maalauksessa.
Kuningas Kustaa Vaasa. Muhkeat viikset ja parta peittävät hammasvaurioiden vaikutukset. Kuva: Nationalmuseum