Kun taiteilija Hilda OIson pakkasi toukokuussa 1860 tavaroitaan, Euroopassa oli käynnissä murros: teollinen vallankumous ja kaupungistuminen.
Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen suuriruhtinaskunta. Krimin sota oli hiljan päättynyt Venäjän tappioon, ja sen vaikutukset näkyivät myös meillä. Suomessa sota tunnettiin Oolannin sotana, kun Englannin ja Ranskan laivastot hyökkäsivät Ahvenanmaalle ja koko rannikolle Oulua myöden.
Luonnontieteissä puolestaan otettiin monenlaisia harppauksia: esimerkiksi Charles Darwin julkaisi Lajien synty -teoksensa edellisenä vuonna.
Olsonin kapsäkkeihin päätyi kureliivien ja krinoliinien lisäksi vesivärejä, siveltimiä ja näytteenottovälineitä. Hilda oli matkalla sodasta toipuvalle Krimin niemimaalle, keräämään ja piirtämään hämähäkkejä.
Hilda Olson (1832–1915) oli ensimmäinen ammattimaisena luonnontieteellisenä kuvittajana työskennellyt suomalaisnainen.
– Hän on täysin poikkeuksellinen. Hän on tehnyt tätä ihan ammatikseen. Naispuolisia kuvittajia on varmasti ollut, mutta he ovat olleet yleensä perheenjäseniä, sisaria tai aviopuolisoita. Ne kuvat ovat menneet miespuolisen perheenjäsenen nimiin, kertoo Luonnontieteellisen museon näyttelyamanuenssi Salla Mehtälä.
Hilda Olson signeerasi kuvansa itse. Jokaisen 313 arkkia.
Merikapteenin tytär
Hilda syntyi norjalaistaustaisen merikapteenin Olov Olsonin perheeseen Uudessakaarlepyyssä. Porvariperheen kasvateilla oli vain harvoin pääsy akateemisiin opintoihin, eikä naisena Hildalla ollut mitään mahdollisuutta.
Ensimmäiset naiset pääsivät yliopistoon Suomessa vasta 1871 ja silloinkin vain poikkeusluvalla hakemalla vapautusta sukupuolestaan.
Taidekouluun kuitenkin pääsi. Suomi oli tuolloin harvoja Euroopan maita, jotka hyväksyivät naiset taideopiskelijoiksi. Hilda Olson muutti Helsinkiin 1850-luvulla opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirrustuskoulussa.
Isä-Olson maalasi itsekin ja kannusti kaikkia lapsiaan taiteisiin.
Toisenkin tärkeän asian Hilda oppi kotoaan: kielitaidon. Hilda ruotsinsi opintojensa rahoittamiseksi englanninkielisiä novelleja sanomalehtiin.
Professorin pulma
Eläintieteen professorilla Alexander von Nordmannilla (1803–1866) oli ongelma. Professori oli tunnettu taitavana luonnontieteellisenä piirtäjänä, mutta vanhetessa näkökyky oli heikentynyt niin, etteivät pikkuruiset yksityiskohdat enää luonnistuneet.
Von Nordmann tarvitsi apulaisen. Sopivaa oli vaikea löytää.
– Siihen aikaan miehillä ei kotikasvatuksessa painotettu kädentaitoja niin kuin tytöillä. Miehet eivät olleet silloin niin hyviä piirtäjiä kuin naiset, näyttelyamanuenssa Salla Mehtälä sanoo.
Hilda Olson voitti taideyhdistyksen näyttelyssä palkinnon 1858. Uudestakaarlepyystä niin ikään kotoisin ollut Zacharias Topelius (1818–1898) oli tuntenut Hildan pikkutytöstä saakka, ja palkinnon myötä hän suositteli tätä professorille.
– Hilda oli erinomainen pienten yksityiskohtien toistaja ja tallentaja. Se on hänen vahvuutensa myös näissä hämähäkkikuvissa, ne ovat hyvin pikkutarkkoja.
Luonnontieteellisessä kuvituksessa on ehdoton vaatimus, että kuva toistaa hyvin tarkasti havainnot. On pystyttävä todentamaan myös myöhemmin, mikä laji oli kyseessä.
– Hämähäkeillä esimerkiksi jaloissa olevat karvat ovat sellaisia, mistä pystytään tunnistamaan lajeja ja erottelemaan niitä toisistaan. Se, että mihin kohtaan sen karvan on piirtänyt ja mihin suuntaan se sojottaa, sillä on merkitystä, Mehtälä korostaa.
Tutkimusmatka etelään
Von Nordmann perheineen ja Hilda Olson lähtivät toukokuussa 1860 matkaan: Tukholman kautta Dresdeniin, sitten Wienistä Budapestiin ja lopulta Tonavaa pitkin Serbian, Turkin, Bulgarian ja Moldovan kautta Odessaan.
Matkasta tiedetään reitti, kohteet sekä mukana olleet henkilöt, mutta ei juurikaan muita yksityiskohtia. Hilda Olson on kirjoittanut päiväkirjaa, mutta hänen jäämistönsä on nykyisin kateissa.
Tutkimusalueet olivat ennen kaikkea nykyisen Ukrainan alueella ja Krimin niemimaan Simferopolissa.
Olsonin oli pakko opetella luonnontieteelliset menetelmät kuvien tekemiseksi. Professori von Nordmann oli tietysti erinomainen opettaja hänelle.
Hilda Olsonin teokset ovat säilyneet erinomaisessa kunnossa lähes koskemattomina museon arkiston uumenissa. Hildan ura luonnontieteellisenä kuvittajana unohtui yli sadaksi vuodeksi.
Lautapelisuunnittelija ja tapettipiirtäjä
Professori von Nordmannin kuoltua Hilda Olson ei saanut enää työtä luonnontieteiden parissa.
Varsinkaan naisten ollut käytännössä mahdollista toimia ammattitaiteilijana. Olson ryhtyi leipätyönään Helsingin maistraatin puhtaaksikirjoittajaksi. Samaan aikaan hän teki muun muassa kuvituksia.
Hilda Olson oli erittäin monipuolinen ihminen. Hän suunnitteli ja kuvitti myös 1862 Suomen ensimmäisen kaupallisesti julkaistun lautapelin, Lustfärd till Avasaksa = Huvi-matka Avasaksaan, ja sen jälkeen useita muitakin.
Aika oli kuitenkin sellainen, että naimattomana tyttärenä Hilda velvoitettiin hoitamaan sairasta äitiä takaisin Uuteenkaarlepyyhyn.
Äiti kuoli 1877, ja Hilda Olson aloitti taas alusta: hän muutti Lontooseen tapettitehtaan mallipiirtäjäksi.
Tapetit olivat viktoriaanisen ajan sisustusvillityksiä. Vallalla olevan Arts and Crafts -tyylisuunnan mestareita oli aikalainen William Morris (1834–1896), jonka tapettiaiheet perustuivat luontoon.
Voidaan siis arvella, että Olsonin taustasta luonnontieteilijänä oli huikea etu.
Hildan tapetteja ei kuitenkaan tunneta.
– Tapetteja on tehty sillä tavoin, että ei tiedetä kuka on tehnyt mitäkin, Mehtälä kertoo.
Olson jatkoi maalaamista, Britannian lisäksi kanaalin toisella puolella Ranskassa ja Hollannissa. Loppuelämänsä hän asui Lontoossa, kissat seuranaan.
– Päivä on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee, hän kirjoitti viimeisessä kirjeessään 15. heinäkuuta 1915.
Hilda Olson oli lähellä unohtua kokonaan.
– Meidän on kiittäminen Iida Turpeisen Elolliset-kirjaa. Hilda on siinä yksi päähenkilö, ja sitä kautta olemme taas heränneet muistamaan Hildan, näyttelyamanuenssi Salla Mehtälä päättää.
Hildan hämähäkit -näyttely Luonnontieteellisessä museossa 17.8.2025 saakka. Olsonin hämähäkkiakvarelleja on esillä myös Ateneumin Rajojen rikkojat -näyttelyssä 24.8.2025 asti.