Suomessa ulko- ja puolustuspolitiikan linjasta ei ole tavattu tai siitä ei ole ollut tarvetta keskustella.
Nyt oppositio haluaisi puhua, mutta hallituksen mielestä se tapahtuu väärin perustein ja väärään aikaan.
Keskustelu lähti liikkeelle, kun puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) kertoi Brysselissä viime torstaina ilmoittaneensa, että Suomi tukee Naton tavoitetta nostaa puolustusmenoja.
Tavoite on Donald Trumpin vaatima viisi prosenttia, josta 3,5 prosenttia on puolustusmenoja ja 1,5 prosenttia väljästi turvallisuuteen liittyviä menoja.
Kaikkien puolueiden kanssa oli Häkkäsen mukaan keskusteltu asiasta.
Pian selvisi, että oppositio ei omasta mielestään ollut käynyt mitään kunnon keskustelua tai ”parlamentaarista prosessia” vaan se oli ollut kuuntelemassa hallituksen esitelmiä.
Tämän jälkeen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajat alkoivat selittää, miksi hallitus toimii näin.
Häkkäsen mukaan ”mihinkään vuoden pituiseen prosessiin ei ole aikaa”.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) mielestä keskustelu oli onnistunut ja hallituksella on teknisesti ottaen mandaatti päättää asiasta. Hän lupasi tehdä asiasta pääministerin ilmoituksen, jonka jälkeen eduskunta saa keskustella.
Turvallisuuspolitiikan johdosta on myös muistutettu, että puolueet ovat sitoutuneet Naton tulevaan menotavoitteeseen puolustusselonteossa, jonka hallitus kirjoitti ja josta eduskunta laati mietinnön.
Selitykset eivät aivan vastaa opposition huutoon.
Pääministerin ilmoitus on käytännössä pääministerin puhe eduskunnassa ja eduskunnan keskustelu. Se on tiedonjakoa mutta ei yhteistä päättämistä.
Teknisesti hallituksella on tietysti oikeus tehdä päätös, mutta yksin päättäminen jättäisi särön puolueiden väleihin.
Puolustusselonteko on kirjoitettu, ennen kuin Yhdysvaltain vaatimukset Euroopalle ja menotavoitteen suuruus ovat olleet selvillä.
SDP, keskusta ja vihreät eivät vastusta sitä, että Suomi nostaa puolustusmenonsa Naton tavoitteeseen. Mutta puolueet haluavat olla mukana miettimässä, mistä raha otetaan: korotetaanko veroja, mistä palveluista leikataan, vai otetaanko velkaa.
Suomessa on tavattu pitää kaikki puolueet mukana, kun tehdään isoja kansakunnan suuntaa muuttavia ratkaisuja.
Natoon liityttäessä parlamentaarinen keskustelu oli lyhyt ja kiireinen, ja lähes kaikki olivat jo valmiiksi samaa mieltä. Painetta toi juuri alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan.
Vuosikymmen alussa Ilkka Kanervan (kok.) johtamassa parlamentaarisessa komiteassa linjattiin, että naisten osallisuutta maanpuolustukseen pitää vahvistaa.
Legendaarisin parlamentaarinen komitea istui kylmän sodan aikaan 80-luvulla, jolloin pelättiin Suomen yli lentäviä risteilyohjuksia. Se teki suunnitelman puolustusvoimien pitkän ajan kehittämisestä ja kiisteli yya-sopimuksen tulkinnasta.
Kukaan ei ole nyt vaatinut koolle komiteaa tai vuoden mittaista prosessia.
Puolustus nielee tulevina vuosina paljon nykyistä enemmän euroja.
Oppositiota ärsyttää, että hallitus kulkee lupailemassa rahaa, joka jää seuraavien hallituksen maksettavaksi. Oppositio haluaa mukaan päättämään, tai edes muodollisesti pätevän prosessin.
Aseisiin, puolustusjärjestelmiin ja uusien sotilaiden palkkaamiseen kuluu mahdollisesti tulevina vuosina kymmenesosa valtion menoista.
Menotavoitetta voi karkeasti hahmottaa nykyisen bruttokansantuotteen ja budjetin luvuilla, vaikka vertailu onkin epätarkkaa.
Suomi käyttää tänä vuonna puolustukseen noin 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on euroissa vajaat 7 miljardia ja noin 8 prosenttia valtion budjetista.
Jos menot olisivat 3,5 prosenttia, ne olisivat yli kymmenyksen valtion menoista. Tämän lisäksi tulisivat löyhemmin turvallisuuteen liittyvät menot.
Suomessa ei syntynyt juuri minkäänlaista keskustelua eikä erimielisyyttä Nato-jäsenyydestä, puolustusvoimien lisärahoituksesta eikä uusien hävittäjien ostamisesta. Turvallisuuspolitiikka on siis edelleen hyvin yksimielistä.
Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päättävät hallituksessa kokoomuksen ministerit. Pää-, ulko- ja puolustusministerit ovat kokoomuksesta, samoin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja. Presidentti kuului valituksi tullessaan kokoomukseen. Asiat on helppo hoitaa, mutta vallan keskittyminen voi toisinaan kostautua.
Menojen tuntuva nostaminen on Naton mukaan välttämätöntä, jotta Eurooppa pärjää aggressiivisen Venäjän naapurissa. Hallitus tekee turvallisuuspolitiikkaa koko ajan liikkuvassa tilanteessa ja kiihdytti muiden puolueiden parlamentaarikkojen ohi.