Lahen Betoni läikkyy keskikesän auringossa, kun perussuomalaisten väki virtaa puoluekokoukseen viereiseen Messukeskukseen.
Tunnelmaa laskevat huonosti menneet alue- ja kuntavaalit sekä vajonnut eduskuntavaalikannatus. Sitä ei käy kiistäminen.
Vuodesta 2011 puolueen jäsenenä ollut Jarmo Nahkamäki on lähtenyt Jyväskylästä matkaan aamukuudelta.
– Eduskuntavaalikannatus on 10-11 prosentin pinnassa, niin kyllähän se vähän pelottaa, jos se siihen putoaa. Mutta ei meidän kannata hallitustakaan tässä tilanteessa kaataa, että päästäisiin opposition kautta iskemään, hän arvioi.
Vaikkei hallituksen kaatamista, terävöittämistä perussuomalainen tekeminen hänen mukaansa kaipaa. Nyt on näyttäydytty liiaksi pääministeripuolue kokoomuksen apurina.
– Olemme olleet kokoomuksen sylissä hallituspolitiikassa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta siitä sylissä istumisesta on päästävä eroon.
Kokoomuksen sylissä istuminen näkyi Nahkamäen mielestä esimerkiksi siinä, että pieni- ja keskituloisten lisäksi myös suurituloisille suotiin isot ansiotuloveron alennukset.
– Se 300-400 miljoonaa, joka parempiosaisille annettiin, oli minusta turhanpäiväinen, kun muutenkin korostettiin, että rahaa ei ole.
Terävyyttä puolueen tekemiseen toisi muun muassa sisäministeri Mari Rantasen valinta 1. varapuheenjohtajaksi.
– Saadaan jotain rotia, niinku Mari sanoi. Hän on pitänyt maahanmuuttoasioita esillä ja pitänyt tiukkaa linjaa muutenkin.
Nahkamäki ei kerro, ketä tuki puheenjohtajavaalissa, mutta Riikka Purran valinta jatkokaudelle oli hänen mukaansa jokseenkin selvä.
– Varteenotettava vaihtoehto puuttuu. Protesti kuitenkin purkautuu Arto Luukkasen äänien kautta.
Yhteishenki takaisin, kiitos
Yhteishengen kohottamista, puoluekavereiden näkemistä ja sen vanhan tutun perussuomalaisuuden löytämistä.
Tätä toivoo joutsenolainen Pinja Aroalho ensisijaisesti puoluekokoukselta. Aroalho jäi kevään kuntavaaleissa varasijalle.
–Sitä ehkä puuttuu nyt, kun vaalit ovat menneet huonosti, Aroalho pohtii.
Vanha tuttu perussuomalaisuus tarkoittaa Aroalholle myös paluuta siihen, millainen puolue oli ennen hallitusvastuuta.
– Toivon, että saadaan myös konkretiaa siitä, että ollaan edelleen se sama perussuomalaiset kuin ennen tätä hallitusvastuuta. Viestiä siitä, että ollaan edelleen ne samat tyypit, Aroalho pohtii.
Mutta entä jos puolue ei ole enää se sama, kuin se oli oppositiossa?
– On se. Pakko olla, Aroalho nauraa.
Hallituksen leikkaukset ovat vaikuttaneet osin myös häneen itseensä.
– Teen osa-aikatyötä, joten osa leikkauksista osuun minuun henkilökohtaisesti. Ymmärrän miksi ne pitää tehdä, ettei me voida ottaa enemmän velkaa ja rahoittaa kaikkea velkarahalla. Mutta eivät ne hyvältä tunnu.
Vaikka hän ei olekaan hallituspolitiikkaan kaikilta osin täysin tyytyväinen, hän seisoo tukevasti Purran takana.
– Se ettei Riikalle ole tullut haastajia, kertoo myös siitä, että hänellä on kentän vahva tuki.
Duunarien ja ay-puolen asia
Entinen SDP:n jäsen Kati Åhman sekä aikaisemmin sitoutumattomana ollut Merja Tuovinen ovat ensi kertaa perussuomalaisten puoluekokokouksessa. Molemmat ovat olleet kuntapolitiikassa, ja puoluekirjat vaihtuivat tänä vuonna.
Kannatuksen syöksy ei hirvitä.
– Sen tietää, että kun hallitusvastuussa on, niin yleensä kannatus laskee, ja uskon että se tulee myös nousemaan, Tuovinen sanoo.
– Sivusta kun on perussuomalaisia seurattu, niin aina ollut nousuja ja laskuja. Ehkä tämä on se aallonpohja, jossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nousta eteenpäin, Åhman lisää.
Julkisten alojen ammattiliitto JHL:n toiminnassa mukana oleva Åhman kertoo olleensa ay-aktiivi ikänsä.
Hän toivoo, että ay-puoli tulisi puolueessa nykyistä enemmän esiin.
– Pidän sitä puolta tärkeänä. Ollaan Suomen kansalaisia kaikki. Tähän joukkoon sopii ay-väkeä ja tavallista duunaria, mitä on aikoinaan ollutkin.
Hallituksen politiikka saa kaksikolta hyväksynnän. Molemmat sanovat, että leikkauksia ja säästöjä on velkaantumisen hillitsemiseksi tehtävä, vaikka ne eivät aina makealle maistukaan.