Äänekoskella perustettiin aikoinaan sarjakuvaseura edistämään keskisuomalaista sarjakuvakulttuuria.
Sitä seura teki, mutta jo yli 30 vuotta sitten seurasta versoi myös harvinaisen sitkeä suunnistajajoukko: kaksi joukkuetta on tänäkin viikonloppuna lähdössä Jukolan viestiin Mikkeliin.
Jukola on maailman suurin viestisuunnistuskilpailu, joka kokoaa Mikkeliin 20 000 kilpailijaa tukijoukkoineen. Sarjakuvaseuralaisille Mikkelin Jukola on jo 33. kisa.
Esa Saksola on mukana jo 20. kertaa. Saksola kertoo, että alkuaan sarjakuviin keskittyneessä seurassa suunnistuskipinä lähti yksinkertaisesti siitä periaatteesta, että kaikkea urheilua on ainakin kokeiltava, jos pystyy.
Äänekosken sarjakuvaseuran, eli ÄSS:n joukkueelle sen paremmin sarjakuvat kuin Äänekoski kotipaikkanakaan eivät ole enää pitkään aikaan ollut yhdistävä tekijä.
– Juuret ovat siellä, mutta vuosien mittaan ihmiset ovat hajaantuneet ympäri maailmaa. Tästä Jukolasta on tullut asia, joka kokoaa meidät yhteen.
Tosissaan mennään, mutta ei vakavasti.
Esa Saksola, ÄSS:n suunnistusjoukkue
Äänekosken sarjakuvaseuralaisten Jukola-historiaan sarjakuvaseuralaisilla riittää monia tarinoita.
Joskus on eksytty joukolla, joskus taas joku joukkueen jäsen on ollut kisataipaleella niin pitkään, että on julistettu etsintä.
Kerran joukkueen kisakoitos kesti yli vuorokauden, mikä johti sellaiseen virhetulkintaan, että joukkue oli hetken koko kisan ykkösenä.
Saksola nauraa ja kertoo, että hetken sitäkin ehdittiin juhlia. Nykyisin on alkuvuosiin verrattuna jo tuhdisti enemmän kisaotetta mukana.
– Haetaan tulosta, ja kaikki ne joukkueet, jotka jäävät taakse ovat plussaa. Tosissaan mennään, mutta ei vakavasti.
Tälläkään kertaa ÄSS:n joukkueet eivät lähde silmät kiiluen sijoitusta tavoittelemaan.
Jukola-viikonlopun ainutlaatuinen yhteishenki on se tekijä, joka saa palaamaan kisaan yhä uudelleen. Se on erityisen tiivis kisan häntäpään joukkueiden keskuudessa. Öisessä metsässä jaetaan monenlaisia kisakokemuksia ja -muistoja.
– Kun mennään yhdessä letkassa, siellä kuulee todella villejä tarinoita. Miten esimerkiksi maha ei oikein toimi ja joutuu sitten reitin varrella pitämään sen pidemmän vessatauon.
Saksola kertoo, että rennosta otteesta huolimatta tunnelma tiivistyy ja pulssi kiihtyy, kun oma vuoro lähestyy.
– Tulee tunne, että pääsispä jo menemään metsään.
