Israelin ja Iranin välisessä konfliktissa odotetaan Yhdysvaltain ratkaisua. Jos presidentti Donald Trump päättää, että Yhdysvallat osallistuu suoraan Iranin vastaisiin sotatoimiin, Yhdysvallat saattaa keskittyä Iranin maanalaisten uraaninrikastamolaitosten tuhoamiseen.
Erityisesti Iranin Fordossa sijaitseva rikastamolaitoksen arvellaan sijaitsevan jopa 80–90 metrin syvyydessä vuoren sisällä. Israelin käytössä olevilla pommeilla sen tuhoaminen ilmasta olisi hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta.
Yhdysvalloilla on kuitenkin juuri tähän tarkoitukseen suunniteltu erikoispommi GBU-57 MOP.
MOP on lyhenne sanoista Massive Ordnance Penetrator, mikä vapaasti suomennettuna tarkoittaa massiivista tunkeutuja-ammusta.
GBU-57 MOP on tiettävästi painavin tavanomainen pommi Yhdysvaltain asevoimien arsenaalissa. Se painaa yli 13 000 kiloa.
Pommissa on erikoisteräksestä valmistettu kuori, joka suojaa pommin varsinaista räjähdettä.
Korkealta pudotettavan pommin liike-energia on valtava, ja se tunkeutuu sen avulla syvälle maankuoren ja betonin alle.
Vasta kun pommi on saavuttanut halutun syvyyden, sen älykäs sytytin laukaisee pommin syvällä bunkkerin sisällä.
MOP-pommeja voidaan pudottaa useita peräkkäin samaan reikään
GBU-57 MOP:n arvellaan kykenevän tunkeutumaan yli 60 metrin syvyyteen, mahdollisesti jopa syvemmälle, sillä sitä on viime vuosina kehitelty.
Osittain GPS-satelliittipaikannukseen perustuvalla ohjausjärjestelmällä kohteeseen hakeutuvia pommeja voidaan pudottaa useita peräkkäin samaan reikään, jolloin päästään vielä syvemmälle.
Pommi on kehitetty nimenomaan Iranin ja Pohjois-Korean syvälle maan sisään sijoitettujen ydinlaitosten tuhoamiseen.
– Se on erikoisase aivan erityisiä ja harvinaisia kohteita varten, Wall Street Journalin haastattelema sotilasasiantuntija Mark Cancian kuvaa.
Cancian arvioi, että Yhdysvalloilla on näitä erikoispommeja vain noin parikymmentä.
Fordon ja Iranin toisen maanalaisen rikastuslaitoksen Natanzin tuhoaminen voisi vaatia puolisen tusinaa MOP-pommia per laitos, Yhdysvaltain entinen apulaispuolustusministeri Mick Mulroy arvioi Wall Street Journalille.
Alun perin MOP-pommin kehitys aloitettiin Irakin sodan jälkeen, kun Yhdysvallat huomasi, että heidän aiemmat tunkeutujapomminsa eivät olleet tehneet odotetun suurta tuhoa Irakin maanalaisiin bunkkereihin.
Ydinaseiden käyttöä pidettiin poliittisesti liian riskialttiina, joten Yhdysvaltain ilmavoimat alkoi kehittää uutta tavanomaista, siis ei ydinreaktioon perustuvaa jättipommia.
Erikoispommin pudottamiseen tarvitaan hyvin erityinen lentokone
GBU-57 MOP -pommia ei tiettävästi ole koskaan käytetty todellisessa konfliktissa, ainakaan sellaista ei ole julkisesti kerrottu.
Kyseessä on eri pommi kuin Yhdysvaltojen Afganistaniin vuonna 2017 pudottama niin sanottu ”kaikkien pommien äiti”. Se tunnetaan virallisesti nimellä GBU-43/B Massive Ordnance Air Blast Bomb (MOAB). Sen tarkoitus on levittää valtava räjähdys hyvin laajalle alueelle, kun taas MOP-pommi on suunniteltu nimenomaan bunkkerinmurtamiseen.
Ainoa pommikone, joka pystyy kuljettamaan ja pudottamaan MOP-pommin on Yhdysvaltain B-2 Spirit -häivepommikone.
B-2 on tutkassa vaikeasti havaittava ja hyvin kallis pommikone. Yhdysvalloilla on niitä operatiivisessa käytössä 19 kappaletta.
Niiden lentomatka on valtava, varsinkin kun niitä voidaan tankata myös ilmassa. Kosovon sodan aikaan 1999 B-2-koneet lensivät edestakaisia pommituslentoja nykyisen Serbian alueelle tukikohdastaan USA:n Missourista.
Kommandoisku vaihtoehtona
Israelilla ei ole GBU-57-pommeja eikä B-2-pommikoneita. Sen sijaan Israelissa on harkittu Iranin ydinlaitosten pommittamista suurella määrällä pienempiä tunkeutujapommeja, jotka kaivautuisivat yksi kerrallaan syvemmälle Fordon bunkkeriin.
Toinen vaihtoehto voisi olla esimerkiksi erikoisjoukkojen isku helikoptereilla laitoksen alueelle. Erikoisjoukot yrittäisivät sitten räjäyttää laitoksen sisältä käsin.
Israel on aiemmin käyttänyt muihin kohteisiin näitä taktiikoita, mutta Iranin Fordon suhteen niitä pidetään epäluotettavina ja riskialttiina.
Sotilasasiantuntijat pitävät GBU-57 MOP -pommitusta tehokkaimpana vaihtoehtona, mutta edes sen lopullisesta onnistumisesta ei ole mitään takeita.