Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen SLEYn ja evankelis-luterilaisen kirkon opilliset ja käytännölliset kiistat ovat tuottaneet erikoisen tilanteen: Samaan aikaan, kun SLEY uhmaa kirkon päätöksiä, se saa merkittävää taloudellista tukea seurakunnilta.
Viimeksi järjestön ja kirkon välillä kipinöi, kun Turun tuomiokapituli vaati SLEYtä lopettamaan oman ehtoollisen jakamisen Porissa, lähellä Länsi-Porin kirkkoa. Tuomiokapitulin mielestä SLEYlle ei ole syytä antaa lupaa oman ehtoollisen jakoon, kun seurakunta jakaa ehtoollista kivenheiton päässä.
SLEYn piiripastori Johan Helkkula sanoi Ylelle, että järjestö ei piittaa tuomiokapitulin päätöksestä. Oman ehtoollisen jakamisen taustalla on muun muassa SLEYn niin sanottu perinteinen pappeuskäsitys: yhdistys ei hyväksy naispappeutta.
SLEYn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen kommentoi keskiviikkona järjestön nettisivuilla julkaisemassaan kirjoituksessa, että SLEY haluaa neuvotella asiasta tuomiokapitulin kanssa. Järjestö ei kuitenkaan aio lopettaa ehtoollisjumalanpalveluksia Porissa vaan näkee ne erittäin tarpeellisina.
Määrärahoja toimintaan
Kiista ehtoollisen jakamisesta ei estä seurakuntia jakamasta SLEYlle rahaa. Esimerkiksi Länsi-Porin seurakuntaneuvosto päätti toukokuussa myöntää järjestölle yli 10 000 euroa lähetystyöhön.
Vastaavia summia jaetaan myös useista muista porilaisista seurakunnista. Yhtä seurakuntaa kohti summat eivät ole järin suuria, mutta koko Suomesta kertyy jo isohko potti.
Länsi-Porin kirkkoherra Helena Kuusiranta ei olisi halunnut antaa SLEYlle lupaa ehtoollisen jakamiseen, mutta tukirahojen jakamista hänkin kannatti.
– Annamme tukea kaikille kirkon virallisille lähetysjärjestöille. Tähän saakka meillä ei ole ollut lähetysjärjestöjen kanssa tämänkaltaisia ongelmia.
Kuusiranta muistuttaa, että seurakuntaneuvosto päättää rahanjaosta. Länsi-Porin seurakuntaneuvosto olisi myös antanut SLEYlle luvan ehtoollisen jakamiseen Länsi-Porissa.
Jos tuomiokapitulin kanta ei muutu, voiko ratkaisun uhmaaminen Länsi-Porin kirkkoherran mielestä vaikuttaa rahanjakoon tulevaisuudessa?
– Mahdollisesti, Kuusiranta sanoo.
Länsi-Porin seurakunnan lisäksi Porin seurakunnista ainakin Meri-Porin ja Noormarkun seurakunnat tukevat SLEYn toimintaa.
Naispappeus kivenä kengässä
SLEY on eräs kirkon virallisista lähetysjärjestöistä ja kirkon sisällä toimiva herätysjärjestö. Se on vihityttänyt omia pappeja Inkerin kirkossa, koska Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei enää tarjoa naispappeuden vastustajille erityiskohtelua. Tämäon kiristänyt kirkon ja SLEYn välejä.
Myös toinen herätysjärjestö, Kansanlähetys, on ajautunut vastaavaan tilanteeseen. Naispappeus hyväksyttiin Suomessa 1986.
Jotkut seurakunnat ovat lopettaneet naispappeutta vastustavien järjestöjen tukemisen. Konservatiivit äänestävät kuitenkin usein aktiivisesti kirkkovaaleissa, mikä lisää näiden tahojen vaikutusvaltaa kirkollispolitiikassa.
Korjattu klo 11.16, että naispappeus hyväksyttiin 1986 eikä 1988, jolloin vihittiin ensimmäiset naispapit.