Mikko Nummelin eli 78 vuotta kaapissa – kertoi homoudestaan veljelleen vasta viime vuonna

Mikko Nummelin on elänyt rikasta elämää tai jopa kahta. Hän ei ole aina saanut olla oma itsensä. Elämä seksuaalivähemmistössä oli 1960-luvun Suomessa ahdistavaa.

Mikko Nummelin Kun saa rakastaa -tv-sarjassa.
Mikko Nummelin ei haaveile enää löytävänsä kumppania, vaan täyttää arkensa liikunnalla ja muilla harrastuksilla. Kuva: Yle

Mikkeliläisen ravintolan lähes tyhjässä salissa odotti hieman jännittynyt mies.

Mikko Nummelin, 79, kohtasi veljensä Pekka Nummelinin. Veljekset eivät ole nähneet toisiaan noin vuoteen, mutta Pekka ilahtui Mikon soitosta.

Hän kertoi veljelleen osallistuvansa Ylen tv-sarjan kuvauksiin, mihin ohjaaja toivoi mukaan keskustelua veljen kanssa. Pekka suostui heti, vaikka ei tiennyt yhtään miksi Mikkoa kuvattiin.

Mikko Nummelin on yksi Ylen Kun saa rakastaa -dokumenttisarjan päähenkilöistä.

Kirsi Marie Liimataisen ohjaaman sarjan päähenkilöillä ei ole aina ollut lupa tai oikeus rakastaa ketä haluaa, vaan heidän on pitänyt pysyä kaapissa jopa kymmeniä vuosia. Suomessa homoseksuaalisuus poistettiin virallisesta sairausluokituksesta vuonna 1981. Nummelin täytti silloin 36 vuotta.

Hän on pysynyt kaapissa omalle suvulleen koko ikänsä.

Heinäkuussa 2024 Ylen kuvauksissa Mikko Nummelin kertoi veljelleen olevansa homoseksuaali. Hän ei tiennyt, kuinka veli suhtautuu tietoon.

Katso tästä kuinka Pekka-veli reagoi, kun Mikko vihdoin kertoo miksi hän on viihtynyt yksin koko elämänsä.

Mikko Nummelin ei haaveile enää löytävänsä kumppania, vaan täyttää arkensa liikunnalla ja muilla harrastuksilla.

Nummelin pohti, olisiko hänet 1960-luvulla näytetty ovesta ulos, jos olisi perheelle silloin kertonut? Nyt veli on ymmärtäväinen, jopa helpottunut.

– Olen sitä joskus miettinyt, mutta en halunnut kysyä. Hyvä, että puhuit.

Mikko ei ole kertonut asiasta veljelleen eikä muille sisaruksilleen aiemmin, koska perheolosuhteet olivat ankarat. Koti oli väkivaltainen. Yksitoista lasta eli pelon ilmapiirissä eikä ollut mitään mahdollisuutta olla oma itsensä.

Erilaisuus oli vielä 1950–60-luvun Suomessa synti, jota piti hävetä. Jokainen lehtijuttu vankilaan tuomitusta homosta oli muistutus siitä, kuinka tiukasti piti pysyä omassa lokerossaan, ettei jäisi kiinni. Suomessa homous poistettiin rikoslaista vuonna 1971.

– En muista, että olisin kenellekään kertonut ikinä mitään.

Homous oli rikos ja sairaus.

– Ei tämä ole ollut helppo asia käsitellä. Suhtautuminen meikäläisiin oli niin kauheaa, että sitä yritti pysyä vaan pimennossa kaikesta. Ei voinut siitä asiasta kenellekään puhua.

Nummelin ei muista, että olisi kertaakaan elämänsä aikana kertonut kenellekään olevansa homo.

– Olen parkkiintunut elämän myötä ja oppinut, että tämän kanssa pitää elää.

Tamperelaisen homokulttuurin pioneeri

Mikko Nummelin oppi tuntemaan itsensä kunnolla vasta 1970-luvulla. Tampereella Nummelin paiskoi töitä muovituotteita valmistaneella Sarviksella. Siellä hän tutustui toiseen homoseksuaaliseen mieheen.

1970-luvun Tampereella ei ollut tapaamispaikkaa seksuaalivähemmistöille, niinpä työkaveri järjesti discoja Vanhan Domuksen kerhotiloissa. Kun työkaveri palasi takaisin synnyinseuduilleen, lupasi Nummelin jatkaa juhlien järjestämistä.

Mikko Nummelin Kun saa rakastaa -tv-sarjassa.
Mikko Nummelin oli aikoinaan perustamassa myös Suomen vanhinta yhä toiminnassa olevaa homoravintolaa Yökerho Mixeitä. Ensimmäinen ravintolatila urakoitiin talkoilla kuntoon Otavalankadulle, ravintola on sittemmin muuttanut. Kuva: Yle

Kerhotilan discossa samankaltaiset kohtasivat ja perustivat Sinuiksi ry:n (Tampereen Setan) edeltäjän Vagabondin. Nummelin oli aktiivinen yhdistyksessä ja päätyi järjestämään Tampereen Työväentalon Konsun yläkerran tiloissa suosittua discoa seksuaalivähemmistöille. Yhteisissä illanvietoissa sai olla hetken oma itsensä.

– Se oli ihan mahtava fiilis.

Salainen rakkaus jäi Kreikkaan

Tampereen illanvietoista ei Nummelinin suurta rakkautta löytynyt, vaan kaiho jäi vuosikymmeniä sitten Kreikkaan. Palatessaan työmatkalta Saudi-Arabiasta hän pysähtyi hetkeksi Ateenaan. Puiston penkillä, aivan sattumalta, hän kohtasi miehen, jonka kanssa kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen.

Siitä syttyi rakkaussuhde ja hetken he elivät arkista perhe-elämää kuin kuka tahansa rakastunut pari: kävelivät yhdessä, puhuivat, haaveilivat yhteisestä tulevaisuudesta.

Todellisuudessa myös kreikkalaismiehen perhe oli ankara, eikä ainoa lapsi voinut elää julkisesti miehen kanssa.

– Hänen täytyi äidiltään salata kaikki.

Mikko Nummelin Kun saa rakastaa -tv-sarjassa.
Mikko toivoi tapaavansa entisen rakastettunsa Ateenassa. Kuva: Yle

Viimeinen yhteys miehen kanssa jäi joulukorttiin Kreikasta 1990-luvun alussa.

Dokumenttisarjan kuvausten aikaan Nummelin kävi etsimässä vanhaa rakastettuaan. Yhteystiedot löytyivät ja puhelinsoitto toi tarinalle päätepisteen.

Kreikkalaisella miehellä oli jo oma elämä toisaalla.

– I wish you all the best, hän sanoi.

– Se on se tunne, kun kohtaa oikean ystävän, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Se on rakkautta, Nummelin sanoo.

Älä jää yksin

Sateenkaarinuoren elämä on varsin erilaista tämän päivän Suomessa kuin minkälaisena Mikko Nummelin sen on kokenut nuoruudessaan 1960–70-luvuilla.

Nummelinin elämä on ollut yksinäisyyden sävyttämää. Hän rohkaisee osallistumaan Setan järjestötoimintaan, sieltä löytää kaltaisiaan juttukaveriksi.

– Sinne kannattaa ehdottomasti mennä. Ei yksin kannata jäädä missään nimessä.

Nykyään on päiviä, jopa viikkoja, jolloin Nummelin ei vaihda sanaakaan kenenkään kanssa. Yksinäisyys on monen sateenkaariseniorin taakka, kun vanhat ystävät siirtyvät manan maille. Nuorempia ei kiinnosta vanhojen ”kääkkien” seura, eikä vertaistukea ole aina helppo löytää.

Mikko Nummelin Kun saa rakastaa -tv-sarjassa.
Mikko Nummelin pohtii minkälaista elämä olisi ollut, jos olisi kotoa saanut lapsena mukaansa vahvan itsetunnon. Kuva: Yle

– Yksinäisin olen silloin, kun on paljon porukkaa eikä ketään juttukaveria.

Kerran kuussa hän käy sateenkaarisenioreiden kanssa kahvilla. Nummelin täyttää erakkoelämänsä päivät pitkillä pyörälenkeillä. Vuosikymmenten yksinelo on parkkiinnuttanut sielua niin, että hän on selvinnyt.

Parkkiintuneen kuoren alta löytyy silti herkkä mies. Hän ei enää piilottele itseään, viimeistään televisiosarjan myötä kaikki tietävät kuka hän on miehiään.

– Onhan se vapauttanut olemista.