Yksi Suomen kaikkien aikojen moottoriurheilijoista, motocrossin nelinkertainen maailmanmestari, Heikki Mikkola täyttää tänään sunnuntaina 80 vuotta.
Sajaniemen kylässä Lopella varttuneen Mikkolan innostus kaksipyöräisiin alkoi kyteä kotikylän soramontuilla ja metsäpoluilla. Ensin rakenneltiin hyppyreitä polkupyörille ja iän karttuessa siirryttiin mopoihin.
Nuorella kuljettajanalulla oli monipuolinen urheilutausta, sillä hän harrasti myös mäkihyppyä, pesäpalloa, hiihtoa ja jääkiekkoa.
Lopen alueen koulujen mestaruuksia tuottanut mäkihyppyharrastus alkoi hiipua, koska suuremmissa mäissä harjoittelu olisi vaatinut omaa ajokorttia. Pesäpallossa taas ei voinut haaveilla maailmanmestaruudesta.
Minulla oli sellainen synnynnäinen menestysnälkä.
Heikki Mikkola
– Oli laji mikä tahansa, niin aina piti voittaa. Piti olla parempi kuin muut, Mikkola kuvailee Yle Urheilulle.
Ensimmäisen moottoripyöränsä hän hankki jo 16-vuotiaana. Sen hän teki vanhemmiltaan salaa, sillä hänen Toivo-isänsä ei pitänyt moottoriurheilua lainkaan urheiluna, vaikka oli muuten urheilumies henkeen ja vereen.
– Muutaman päivän säilytin pyörää piilossa kuusen alla ja kävin salaa ajamassa lähimetsässä, kun isä oli töissä. Jäihän siitä kuitenkin maahan jälkiä, ja aika nopeasti narahdin kiinni.
Isän komentamana Heikki joutui palauttamaan pyörän takaisin liikkeeseen ja kauppa peruttiin.
Hänen motocrossinnostuksensa ei kuitenkaan hyytynyt.
Yksi Sajaniemen kylän innokkaista kuskeista oli muutaman vuoden Mikkolaa vanhempi Martti Pesonen. Hän havaitsi nopeasti, että sai nuoremmastaan kovan kirittäjän itselleen. Pesosella oli jo moottoripyörä ja hankittuaan itselleen uuden, hän alkoi kaupitella vanhaa pyöräänsä Mikkolalle.
– Taisi olla vuonna 1964, kun ehdotin Heikille, että hän lainaisi minun 250cc Greeves -pyörääni ja lähtisi kanssani Artukaisiin kilpailuun. Lastasimme Greevesin sekä oman Husqvarnani peräkärryyn ja ajoimme Turkuun, jossa yövyimme sukulaisteni luona, Martti Pesonen kertoo.
Lepikkoon ensimmäisessä kaarteessa
Mikkolaa elämän ensimmäinen motocrosskilpailu jännitti niin paljon, että yöunet jäivät rikkonaisiksi ja itse kilpailu meni yliyrittämisen puolelle.
– Lähdön jälkeen oli 90 asteen kaarre, josta vedin startin jälkeen suoraan niin, että lepikko raikasi. Keräiltyäni kamppeeni kasaan pääsin kuitenkin kuudenneksi.
Kilpailureissun jälkeen nuoret motocrossarit suuntasivat yhdessä Toivo Mikkolan juttusille.
– Kävimme keskustelua heidän kotonaan saunan eteisessä. Lopulta ”Topi” höltyi siihen, että he voivat ostaa minun pyöräni Heikille, Pesonen muistelee.
Motocrossin lisäksi nuoret kuljettajalupaukset ajoivat talvisin jäärataa, jolla Mikkola ylsi muutamaa vuotta myöhemmin myös Suomen mestariksi. Myös enduro, jota siihen aikaan kutsuttiin maantie- sekä luotettavuusajoksi, kuului lajikirjoon.
Pesosen oma kuljettajaura suuntautui sittemmin asfalttiradoille ja parhaimmillaan hän ylsi road racingin MM-sarjassa viidenneksi.
– Kyllä Hessu muisti aina välillä kommentoida, että ”Martin piti vaihtaa lajia, kun hän alkoi hävitä minulle crossissa”, Pesonen nauraa.
Motocross-lahjakkuudet löysivät toisensa
Mikkolan lahjakkuus motocrossissa alkoi näkyä kilpailuissa nopeasti, ja yhdessä toisen suomalaislupauksen, Kalevi Vehkosen, kanssa he pääsivät pian mittaamaan vauhtiaan myös MM-tasolla. MM-debyytissään Hyvinkäällä 1966 Mikkola jopa johti molempia kisaeriä alkukierrokset.
Kaksi vuotta myöhemmin rävähti kunnolla: Vehkonen hallitsi Hyvinkään MM-osakilpailua ylivoimaisesti ja seuraavana viikonloppuna Ruotsin Hedemorassa Mikkola ajoi uransa ensimmäisen MM-erävoiton.
Tulos ei jäänyt huomaamatta.
Ruotsalainen Husqvarna-tehdas alkoi tarjota Mikkolalle ensin alennusta pyörän varaosista ja palkkasi hänet myöhemmin tehdaskuljettajakseen.
Heikki Mikkola tunnettiin läpi MM-uransa teräskuntoisena kuljettajana. Hän ymmärsi fysiikan merkityksen huippuraskaassa lajissa monia kisakumppaneitaan paremmin ja loi kuntopohjaa varsinkin hiihtämällä, juoksemalla ja soutamalla.
Mieleenpainuvimpana saavutuksenaan Mikkola pitää ensimmäistä maailmanmestaruuttaan 500cc-luokassa 1974. Mestaruuskamppailu MM-sarjaa johtaneen suomalaiskuljettajan sekä belgialaisen Roger de Costerin välillä huipentui kauden päättäneeseen Luxemburgin osakilpailuun.
Ennen kilpailua varikolla kiersi huhu, että suomalainen saattaisi joutua likaisen pelin uhriksi.
– Siellä kuiskittiin, että kilpailussa on mukana niin paljon belgialaiskuljettajia, että joku heistä varmasti kiilaa Mikkolan ulos radalta. Kävin sitten itse belgialaisten kuskien luona kyselemässä, onko heillä jotain tällaista suunnitteilla. He vakuuttivat minulle, että ei pidä paikkaansa, kavereita ollaan, Mikkola muistelee hieman liikuttuen.
De Costerin mestaruusmahdollisuudet kariutuivat, kun hän joutui keskeyttämään kilpailun avauserän. Sillä hetkellä Heikki Mikkola tiesi olevansa maailmanmestari. Vuosikausia itänyt unelma toteutui.
Kun tuore maailmanmestari kisaerän jälkeen palasi liikuttuneena varikolle ja asuntovaunulleen, MM-taiston hävinnyt de Coster odotti häntä siellä samppanjapullon kanssa.
– Roger oli tosi hieno kilpakumppani ja kaveri. Tuo tapaus oli yksi hyvä osoitus siitä.
Katsojat heittelivät kivillä Neuvostoliitossa
Yksi Mikkolan uran erikoisimmista hetkistä osui Neuvostoliitossa ajettuun MM-osakilpailuun, kun paikalliset fanaattiset katsojat alkoivat heitellä kärjessä ajanutta Mikkolaa kivillä, jotta tämä ei päihittäisi venäläiskuljettajia.
– Eivät he kuitenkaan saaneet tulosta muutettua. Onneksi rintapanssari, kypärä ja ajolasit suojasivat kivisateessa, Mikkola muistelee.
250cc-luokassa ajamansa toisen maailmanmestaruuden jälkeen Mikkola siirtyi japanilaisen Yamahan tehdaskuljettajaksi voittaen vielä kaksi peräkkäistä maailmanmestaruutta 500cc-luokassa vakuuttavaan tyyliin.
Niitä seurannut kausi 1979 oli kuitenkin loukkaantumisten riivaama, ja hän päätti hyvästellä kilparadat kuljettajana.
Ajouran jälkeen hän oli kolme kautta Yamahan tallipäällikkönä MM-sarjassa.
Maailmanmestarista maanviljelijäksi
Heikin kilpailu-uran päättymisen jälkeen Mikkolat alkoivat etsiä itselleen maatilaa Lopen seudulta. Lopulta he löysivät itselleen mieluisan paikan, jonka ostivat huutokaupasta.
Nykyään tilaa pyörittää hänen poikansa Antti. Antti Mikkola perusti alkukesästä maatilan yhteyteen myös pienen museon, jossa on esillä palkintoja sekä ajovarusteita ja kalustoa Heikki Mikkolan uran varrelta.
Ne ovat kovin erinäköisiä verrattuna siihen, millaisilla nykypäivän motocrosshuiput kilpailevat – vaikkapa Kymiringin MM-osakilpailussa 12.–13. heinäkuuta.
Syntymäpäiväsankari Mikkola ei ole vielä varma, aikooko hän seurata Kymiringin kilpailua paikan päällä vai kotona.