Kun Yhdysvallat pudotti ydinpommin Hiroshimaan elokuun 6. päivän aamuna 1945, Kunihiko Sakuma oli yhdeksän kuukauden ikäinen. Hän oli kotona äitinsä kanssa kahden. Vauva nukkui kuistilla ja äiti pesi pyykkiä.
Yksikerroksinen puurakenteinen kotitalo vaurioitui räjähdyksessä pahasti. Seiniä kaatui, kattotiilet ja ikkunaruudut levisivät pitkin pihaa.
Äiti otti Sakuman mukaansa ja lähti etsimään turvallisempaa paikkaa.
Hiroshima oli vuoden 1945 kesällä merkittävä japanilainen satama- ja varuskuntakaupunki. Siellä asui yhteensä 350 000 ihmistä: siviilejä, sotilaita ja korealaisia pakkotyöläisiä.
Ydinpommi räjähti kaupungin yllä aamulla kello 8.15:
Räjähdys, polttava kuumuus ja paineaalto tuhosivat lähes kaiken noin kahden kilometrin säteellä.
Noin 140 000 ihmistä kuoli. Osa heti räjähdyksessä, osa voimakkaan radioaktiivisen säteilyn takia muutaman kuukauden sisällä.
Vähän räjähdyksen jälkeen Hiroshimassa alkoi tuhkaa ja radioaktiivisia hiukkasia sisältävä musta sade. Sakuma ja hänen äitinsä joutuivat tervankaltaisen sateen kastelemiksi.
– Parikymmentä vuotta myöhemmin äidilläni todettiin rintasyöpä ja hänet leikattiin. Hänellä oli myöhemmin myös aivokasvain ja monenlaisia muita terveysongelmia, Sakuma kertoo.
Myös Sakuma itse sairasteli lapsena paljon ja joutui olemaan poissa koulusta munuais- ja maksavaivojen takia. Mutta nykyään hän on suhteellisen hyväkuntoinen 80-vuotias.
Juuri ja juuri pystyssä pysynyt kotitalo sijaitsi kolmen kilometrin päässä ydinräjähdyksen keskipisteestä:
80-vuotias Sakuma asuu edelleen samassa osoitteessa, nykyään vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Tontilla seisoo nyt moderni ja pelkistetty kaksikerroksinen omakotitalo.
Sensuuria ja syrjintää
Muualla Japanissa ei heti toisen maailmansodan jälkeen edes tiedetty, että Hiroshimaan ja Nagasakiin oli pudotettu ydinpommit. Maata seitsemän vuotta miehittänyt Yhdysvaltain armeija sensuroi tiedot ydinaseen käytöstä japanilaisesta julkisuudesta, eikä Japanin hallituskaan nostanut asiaa esiin.
Ydinpommien vaikutusalueelle joutuneet ihmiset eivät saaneet sairauksiinsa hoitoa tai taloudellista tukea yli kymmeneen vuoteen. Sakumallekin äiti kertoi pommituspäivän tapahtumista vasta vuonna 1957, kun hän oli 11-vuotias.
Hibakushia eli ydinpommien uhreiksi joutuneita ihmisiä on Hiroshimassa elossa vielä noin 50 000. Suuri osa on elämänsä aikana sairastanut paljon, mutta samalla kärsinyt myös syrjintää.
Työllistyminen ja erityisesti avioliiton solmiminen on ollut hibakushille vaikeaa. Ympäröivä yhteiskunta on pelännyt säteilysairauksien periytyvän tai jopa tarttuvan, vaikka kummastakaan ei ole tieteellistä näyttöä.
Uuden morsiamen tai sulhasen sukulaiset ovat saattaneet vastustaa avioitumista hibakushan kanssa:
Syrjinnän pelossa moni onkin lykännyt hibakushaksi rekisteröitymistä, vaikka sen kautta on saanut taloudellista apua sairauskuluihin. Papereita on alettu täyttää vasta vanhemmalla iällä. Sakuma on toiminut tässä monen tukihenkilönä, esimerkiksi jos hakijalla on muistisairaus.
– Kun on kulunut näin paljon aikaa ja vasta nyt haluaa rekisteröityä, niin taustalla täytyy olla paljon kärsimystä ja paljon stressiä.
Hän itsekin tuli nuorena torjutuksi erään morsiamen sukulaisten taholta.
– Koska itse olen myös ydinpommin uhri ja minulla on se sama kokemus, niin voimme yhdessä pohtia näitä vaikeita asioita.
”Ydinaseet pitäisi hävittää maailmasta kokonaan”
Helsingissä toukokuussa vieraillut Sakuma toimii nykyään ydinpommin uhrien järjestön Nihon Hidankyon puheenjohtajana. Järjestö sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2024.
Järjestön ja sen puheenjohtajan mielestä ydinaseet pitäisi hävittää maailmasta kokonaan.
– Jos ydinaseita on olemassa, niin todennäköisyys sille, että niitä joskus käytetään, on varsin suuri, Sakuma sanoo.
Ydinpommien uhreiksi joutuneita häiritsee se, että ydinaseiden käyttämisestä puhutaan nykyään aiempaa avoimemmin. Enää ei sanota, että ydinaseita ei saa käyttää, vaan esitetään arvioita, millaisissa tilanteissa niitä voisi käyttää.
Esimerkiksi Venäjän uhkaukset käyttää ydinaseita Ukrainaa vastaan ovat aiheuttaneet Japanissa laajaa suuttumusta. Ydinaseiden vastustajat ovat osoittaneet mieltä Venäjän suurlähetystön edessä Tokiossa.
Samalla japanilaisia rauhanpuolustajia ihmetyttää ajattelutapa, jonka mukaan Yhdysvaltojen ydinaseet suojelevat sotilasliitto Naton pienempiä jäsenmaita esimerkiksi Venäjän hyökkäykseltä.
– Jos ihan suoraan sanotaan, niin tähän asti liittoutumattoman Suomen päätös liittyä Natoon oli minulle aika suuri shokki, sanoo rauhanjärjestö Gensuikyon apulaispääsihteeri Yaoi Tsuchida.
– Ymmärrän toki, että suomalaisia pelottaa Venäjä, mutta se tuli silti suurena järkytyksenä.
Myös Japanissa hallitus ja moni muu pitää Yhdysvaltojen ydinaseita turvana esimerkiksi Pohjois-Korean uhkaa vastaan. Mutta hibakushat mieltävät asian aivan toisin.
– He eivät koe, että Yhdysvaltain ydinaseet suojelisivat Japania. He ajattelevat niin, että pelkkä ydinaseiden olemassaolo asettaa heidät vaaraan, Yaoi Tsuchida sanoo.
Japaninkielisen haastattelun käännös ja tulkkaus Markus Juslin.