Tamperelainen Emma-Kaisa Kuusisto kävelee kuin kuka tahansa Nokian Pitkäniemen vanhan psykiatrisen sairaalan puistossa.
Kuusisto on kuitenkin myös entinen potilas. Hän oli hoidettavana sairaalassa noin kaksi vuotta sitten itsemurhayrityksen jälkeen.
– Tuntuu aika oudolta. Tunteet nousevat pintaan.
Hoidossa ollessaan Kuusisto kulki usein Pyhäjärven rannassa.
Ensin Kuusisto vietti muutaman päivän Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) teho-osastolla. Sieltä tie vei Pitkäniemeen pariksi kuukaudeksi.
Kuusisto kokee, että pääsi Pitkäniemeen, eikä joutunut sinne. Hoito oli hänen nähdäkseen todella hyvää.
Samalla apu tuli Kuusiston mielestä liian myöhään.
– On ikävää, että tilanteeni meni niin pitkälle. Osastohoito olisi varmasti ollut kohdallani tarpeen jo paljon aiemmin.
Mielenterveyspalvelut ovat pahoin ruuhkautuneet Pirkanmaalla. Kuusisto on nähnyt ja kokenut sen itse.
Kuusistolla on tällä hetkellä hoitosuhde TAYSin mielialahäiriöpolilla, missä hän käy juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa parin kolmen viikon välein.
Vaikeasta mielenterveyshistoriasta huolimatta hoitosuhde ollaan mahdollisesti lopettamassa.
– Kyllä ne yrittävät potkia minut sieltä pois, koska olen voinut paremmin.
Lääkäriä Kuusisto ei ole omien sanojensa mukaan nähnyt yli vuoteen.
– Aikaa ei pääse varaamaan, sillä niitä ei ole. Kalenterit ovat kiinni.
Kesäkuun lopussa aikuisten psykiatriseen hoitoon pääsyä jonotti Pirkanmaan hyvinvointialueella 468 sellaista potilasta, joiden lähete oli hyväksytty, mutta joille ei vielä ollut voitu antaa vastaanottoaikaa.
Erillisessä jonossa 140 potilasta odotti pääsyä varatulle ajalle.
Psykiatriseen hoitoon pääsy on ollut Pirkanmaalla vaivalloista aiemminkin.
Tampereen yliopistollisen sairaalan psykiatrian toimialuejohtaja, ylilääkäri Hanna-Mari Alasen mukaan psykiatrialla on edelleen noin 50 virkalääkärin vajaus.
– Pisimmät jonot ovat mielialahäiriöpoliklinikalla Tampereella, jonne odotusaika on pisimmillään ollut yli puoli vuotta.
Emma-Kaisa Kuusistoa jännittää, mitä tapahtuisi, jos hänen vointinsa yhtäkkiä romahtaisi. TAYSin päivystävästä ensiavusta Acutasta hänellä on huonoja kokemuksia.
– Hyvä kun eivät suoraan sano, että mitä sinä tänne tulet.
Kuusisto pitää tilannetta järkyttävänä.
– Näistä asioista ei pitäisi säästää.
Elämänmittainen taistelu
Kuusisto on kamppaillut mielenterveytensä kanssa kauan.
12-vuotiaana hänelle luettiin ensimmäiset diagnoosit: masennus ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Samalla tulivat lääkkeet.
– Joskus alle parikymppisenä oli parempi vaihe ja olin muistaakseni hetken aikaa ilman lääkitystä.
Sitten Kuusisto sairastui anoreksiaan. Sairaus todennäköisesti laukaisi kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Yle on nähnyt potilastiedot.
Elämässä ovat vuorotelleet mania- ja masennuskaudet. Toimivan lääkityksen löytäminen vei vuosia.
Manian ollessa päällä Kuusiston persoona muuttuu. Hän unohtaa syödä. Unta ei saa. Shoppailusta tulee holtitonta.
– Onneksi en ole onnistunut tuhoamaan raha-asioitani niin, että esimerkiksi luottotiedot olisivat menneet.
Manian päättyminen johti Kuusiston mukaan olon äkilliseen romahtamiseen.
– Juuri ne hetket ovat omalla kohdallani tarkoittaneet myös itsetuhoisia ajatuksia.
Syksyllä 2023 Pitkäniemessä Kuusiston ajatukset kääntyivät kuitenkin valoisampaan suuntaan.
Tasainen arki tuntuu lottovoitolta
Pitkäniemessä Kuusisto sai omahoitajan, jonka kanssa käydyillä keskusteluilla oli toipumisessa suuri merkitys. Myös muilta potilailta saatu vertaistuki oli tärkeää.
Kuusisto ymmärsi, että jonkin oli muututtava perusteellisesti, tai muuten hän kuolisi oikeasti.
– Pitkäniemi pelasti minut. Siellä tein päätöksen, että haluan elää.
Kuusisto on nyt 36-vuotias ja hänen sairautensa on virallisesti remissiossa ensimmäistä kertaa. Se tarkoittaa elämässä parempaa, lähes oireetonta aikaa.
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ei voi parantua, mutta siitä huolimatta Kuusistolla on olo kuin lottovoittajalla.
Parempaan oloon auttaa myös perheenjäsenten tuki, laaja ystäväpiiri ja kissat.
– Pystyn keskittymään esimerkiksi ristipistotöihin, kun vointi ei heittele koko ajan.