Ollaan rehellisiä.
Uutinen naisten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan vaihdoksesta ei tullut yllätyksenä, vaikka ajankohta – alle vuosi talviolympialaisiin – kulmia nostattaakin.
Joukkueessa oli ollut jo pitkään tyytymättömyyttä päävalmentaja Juuso Toivolaa kohtaan, vaikka tämä mukavan miehen maineessa olikin.
Televisiokuvista saattoi nähdä, että Suomen otteluissa fläppitaulun kanssa peliä ohjasi lähinnä apuvalmentaja, Auroraliigan seuran HIFK:n päävalmentajana toimiva Saara Niemi.
Käytävillä kuiskuteltiin, ettei päävalmentajalta juuri ohjeita ja apua pelillisiin asioihin herunut.
Ja siltä Suomen peli paikoitellen näyttikin: etteivät puolustajat esimerkiksi tienneet, puolustaako pelaajaa vai tilaa.
Haastattelukameroihin harvemmin tallentui kuitenkaan mitään kovin kriittistä – ennen juhannusviikon maanantaita.
Ronja Savolaisen ja Petra Niemisen suorat kommentit eivät jättäneet hirveästi arvailun varaan – muutos oli toivottu, odotettu ja mieleinen.
Se, että sateentekijäksi päätettiin pestata Tero Lehterä, oli kuitenkin yllätys – varsinkin, kun läheltä löytyi Saara Niemen ja Mira Kuisman kaltaisia nimiä.
Vuoden 1995 maailmanmestari on valmentanut SaiPan jälkeen Slovakiassa ja Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Naisjoukkueiden valmentamisesta hänellä ei ole aiempaa kokemusta, mikä tuli ensimmäisissä haastatteluissa selväksi: Lehterä myönsi, että voi kutsua naisia vahingossa jätkiksi ja sanoi toivovansa valmennustiimiin naista ”tunteita tulkitsemaan”.
Päävalmentaja kertoi rehellisesti, ettei naisten pelaama jääkiekko ole kovin tuttua, eikä hän ole seurannut Naisleijonien MM-kisojen parhaan pelaajan Ronja Savolaisen otteita Ottawan riveissä PWHL:n finaaleissa.
Lehterä myös lisäsi, ettei hänestä tulisi Suomen naisten jääkiekon pelastajaa.
”En ota kantaa palkka-asioihin tai tämäntyyppisiin juttuihin”, tuore päävalmentaja toisti tiistaina.
Kun tuore luotsi vielä ilmoitti tavoitteekseen johdattaa joukkueen arvokisamestaruuteen, myönnän pyöritelleeni silmiäni.
Tietääkö hän laisinkaan, mihin on tullut hypättyä?
Huhtikuun MM-kisatkin kun osoittivat, että sinne Suomella on valovuosi matkaa.
Visiitti Vierumäellä muutti kuitenkin ajatuksia.
Naisleijonien ympärillä on viime vuosina riittänyt kohuja, ja niitä joukkue tuskin kaipaa yhtään enempää.
Päävalmentajan möläytykset saattavat nousta otsikoihin jatkossakin, mutta nyt joukkue vaikuttaa tyytyväiseltä ja saanee, mitä toivoikin: jämäkkyyttä tekemiseen ja arvostusta vakavasti otettavina ammattilaisina.
Aika näyttää, onko Lehterä joukkueelle oikea luotsi arvokisamenestykseen, mutta pitkästä aikaa joukkueen ympärillä on toiveikkuutta.
Sitä olympiakautena kaivataan.