LAPPEENRANTA.
Sammonlahti on yksi Lappeenrannan aluekeskuksista, jonka kentille kaupungin suurimman jalkapalloseuran PEPOn juniorit saapuvat päivittäin harjoittelemaan.
Täällä on tuhansia tunteja harjoitellut myös seuran kuuluisin kasvatti, Helmareiden keskikentän moottori Eveliina Summanen.
Ensimmäisiin jalkapalloharjoituksiinsa toiselle, lähistöllä olevalle Ukkopuiston kentälle poikien joukkueen mukaan Summasen toi keväällä 2006 hänen isänsä.
– Treenit olivat alkamassa ja isä tuli paikalle, että olisi tällainen tyttö, joka on kiinnostunut jalkapallosta. Sanotaan suoraan, että olin vähän skeptinen. Ai tyttö, pelaamaan jalkapalloa? Sen harjoituksen aikana näki, että hänhän vie poikia 100–0, Summasen ensimmäinen valmentaja Pasi Huoponen muistelee.
Summanen pelasi ensin poikien kanssa ja siirtyi sitten Huoposen mukana jopa neljä vuotta vanhempien tyttöjen joukkueisiin. Huoponen muistaa, että Summanen kavereineen olivat aina Sammonlahden kentällä.
– Eivät he malttaneet kentältä lähteä. Yleensä he treenasivat kaksi tuntia ja tunnin pelasivat korttia. Heitin vitsiä, että jos Eve tuhansia tunteja harjoitteli täällä, niin toisen puolikkaan pelasi korttia, Huoponen naurahtaa.
Kun Summanen pelasi jo PEPOn naisten edustusjoukkueessa, ei eräänä viikonloppuna ollut harjoituksia.
Summanen kysyi seuran B-poikien valmentajalta Mika Halmetniemeltä, voisiko hän päästä harjoittelemaan heidän kanssaan.
– Sellainen ujo tyttö tuli ensimmäisiin harjoituksiin, mutta ei tarvinnut kyllä hävetä yhtään. Hän oli kuin yksi poika muiden joukossa, Halmetniemi kertoo.
”Älkää laittako kentälle”
Kun harjoitukset sujuivat hyvin, Halmetniemi kysyi Summaselta, tulisiko hän pelaamaan Imatralla järjestettävään turnaukseen.
– Eve vastasi tosi päättäväisesti, että ei tule. Kun hän sitten loppujen lopuksi tuli, olin todella innoissani.
Nykyään Ilveksessä työskentelevä Timo Paasolainen toimi tuohon aikaan PEPOn valmennuspäällikkönä. Hän sai ennen turnausta soiton vastustajajoukkueesta.
– Hän oli kuullut, että heitä vastaan olisi tulossa tyttö. Että älkää laittako häntä kentälle, siinä voi käydä huonosti. Siinä kävi lopulta heille huonosti, koska Eve teki voittomaalin heitä vastaan ottelun lopussa, Paasolainen kertoo.
Summanen pelasi PEPOn B-pojissa kahden vuoden ajan ja muutti samoihin aikoihin Helsinkiin Mäkelänrinteen urheilulukioon. Suupielet venyvät leveään hymyyn, kun hänelle näyttää joukkueen viimeisen ottelun jälkeen otettua joukkuekuvaa.
– Hetkinen! Yksi tyttö ja pojat, Summanen riemastuu.
– Olihan se tosi kasvattavaa, kun pelasin kuitenkin niin vanhana poikien kanssa ja palasin tyttöpuolelta poikapuolelle.
Mika Halmetniemi näkee haasteen olleen Summaselle maksimaalinen, josta hän pystyi selviytymään ja kehittymään nopeasti.
Summanen jakaa Halmetniemelle vuolaasti kiitosta luottamuksesta.
– Pitää varmasti paikkansa, että hän uskoi minuun enemmän kuin minä itse. Eihän se varmasti valmentajallekaan ole helppo tilanne ottaa tyttö joukkueeseen mukaan ja vielä teinipoikien kanssa pelaamaan. Myös vastustajille se on totta kai erilainen tilanne.
– Ja siinä on kaikenlaisia järjestelyjä.
Näistä järjestelyistä Halmetniemi kertoo muiston eräästä vierasottelusta Helsingin Oulunkylästä.
– Kävin kysymässä vahtimestarilta, että olisiko yhtä pukuhuonetta vapaana, kun meillä on joukkueessa yksi tyttö, joka voisi vaihtaa varusteet siellä. Hän sanoi vähän ylimielisesti, että ei meillä friiduille mitään omia pukkareita ole.
– Kun vein avaimen pelin jälkeen takaisin ja kiitin, hän kysyi, että miten peli päättyi. Sanoin, että voitimme 1–0 – ja se friidu muuten teki maalin!
”Jos läpäiset tämän”
Toisena vuonna B-pojissa Halmetniemi teki Summasesta kapteenin.
– Eve sanoi, että ei hän pysty pojille sanomaan mitään, ei hän pysty olemaan kapteeni. Sanoin, että totta kai pystyt, olet pystynyt kaikkeen muuhunkin tässä. Jos läpäiset tämän, olet taas astetta kovempi menemään seuraaviin juttuihin, Halmetniemi toteaa.
Summasen poikkeuksellinen pelaajapolku on kulkenut Lappeenrannasta Helsinkiin ja Ruotsista Englantiin Tottenhamin paitaan. Nyt Summanen edustaa Suomea toista kertaa aikuisten EM-kisoissa.
Kapteenina hän ei itseään aiemmista kokemuksista huolimatta näe.
– En ole persoonana mikään kapteeni. Se ei niinkään kuulu ajatusmaailmaani. Totta kai se oli erilainen tilanne olla poikien joukkueen kapteenina. En usko, että se kuitenkaan muutti mitään. Minut otettiin aina hyvin mukaan siihen joukkueeseen.
On kiistatta poikkeuksellista, että tyttöpelaaja on vielä B-juniori-ikäisenä poikien joukkueessa. Etenkin, kun suuri osa pelaajista oli Summasta vuotta vanhempia.
– Korostan sitä, että vaatii tytöltä kovaa henkistä kanttia mennä tuossa iässä poikien joukkueeseen ja siihen maailmaan, Timo Paasolainen sanoo.
– Myös se oli Eveltä mahtavaa, että vaikka hän opiskeli jo Helsingissä lukiossa, hän silti halusi pelata PEPOssa poikien joukkueessa. Hän koki sen itse hyväksi vaihtoehdoksi omalle kehittymiselleen, Paasolainen jatkaa.
Summasen erilainen tie Helmareiden avainpelaajaksi on ainutlaatuinen.
– Tietty ajatus siitä, että enhän minä pärjää, on varmaan suomalaisilla aika selkeänä tuolla korvien välissä. Even ajatusmaailmaa saatiin muuttumaan, että hän pärjää kyllä. Loppujen lopuksi hän pärjäsi erinomaisesti, Halmetniemi sanoo.
– Se on ollut tärkeä ajanjakso urallani, tietynlainen käännekohta. En usko, että olisin tässä tilanteessa ilman sitä aikaa, Summanen tiivistää.
Jalkapallon EM-kisat 2.–27. heinäkuuta Ylen kanavilla. Suomi kohtaa viimeisessä, puolivälieräpaikan ratkaisevassa alkulohkon ottelussaan Sveitsin torstaina 10.7. klo 22.