Yksi Venäjän taloudelle merkittävä kassa on pian tyhjä.
Maan kansallisen hyvinvoinnin rahasto, jolla sodasta ja pakotteista kärsivää taloutta on paikattu, voi tyhjentyä vuoden lopulla.
Rahasto on yksi keskeinen tekijä siinä, etteivät sodan talousvaikutukset ole iskeneet tavallisten venäläisten arkeen.
Kuten pääkuvan graafi näyttää, sodan alkaessa rahastossa oli likvidejä eli nopeasti käytettäviä varoja melkein 10 000 miljardia ruplaa, noin 110 miljardia euroa.
Toukokuun lopussa varoja oli enää 2 843 miljardia ruplaa eli noin 30 miljardia euroa.
Kassa on siis huvennut melkein neljännekseen. Ruplan kurssi suhteessa euroon on nyt samalla tasolla kuin sodan alkaessa, eli luvut ovat verrannolliset.
Rahasto voi kuivua jo vuodenvaihteessa
Rahasto voi huveta kuiviin jo tämän vuoden lopulla, kun Venäjä paikkaa sillä budjettialijäämäänsä.
Tällä viikolla hyväksytyn budjettikehyksen mukaan valtion alijäämäksi odotetaan 3 800 miljardia ruplaa eli runsaat 40 miljardia euroa. Se on enemmän kuin hyvinvointirahastossa jäljellä oleva rahamäärä.
– Näyttää siltä, että rahastovarat eivät riitä kattamaan alijäämää. Sitten Venäjän täytyy keksiä muita keinoja, sanoo Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Heli Simola, joka tutkii Venäjän taloutta.
Mitä sitten tapahtuu?
Sen jälkeen jäljellä ovat nämä vaihtoehdot
Venäjällä on kolme vaihtoehtoa, Simola listaa.
Yksi: valtio ottaa lisää velkaa.
Valtio voi ottaa velkaa venäläisiltä pankeilta. Niillä on vielä ylimääräisiä pääomia, erityisesti kun rahan kierto ulkomaillekin on pakotteiden takia tyrehtynyt.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että valtio pystyy saamaan lisää velkaa, Simola sanoo.
Venäjällä on verraten vähän velkaa, vain noin 20 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt). Ongelma kuitenkin on se, että mahdollisuus ottaa lisävelkaa ulkomailta on lähes jäissä.
Talouspakotteet ovat eristäneet Venäjää kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista. Ennen sotaa ulkomaisten sijoittajien osuus valtion velkakirjojen ostajista oli 20–30 prosenttia, mutta nyt enää pari prosenttia.
– Pakotteilla on ollut selvästi vaikutusta, Simola sanoo.
Kaksi: valtio korottaa veroja tai leikkaa menoja.
Kun rahasto tyrehtyy ja helposti irtoava määrä lisävelkaa on otettu, on lähdettävä veronkorotusten ja leikkausten tielle.
Se ei ole sinänsä katastrofi. Samaa on Suomikin tehnyt tällä hallituskaudella. Mutta leikkaukset ja veronkorotukset ”jalkauttavat” sodan venäläisten arkeen, ja sitä presidentti Vladimir Putin on pyrkinyt välttämään.
Yrityksille on jo sodan aikana määrätty väliaikaisia vientiin ja voittoihin kohdistuneita veroja. Ensimmäinen pysyvä veronkorotus tuli voimaan vuodenvaihteessa, kun yritysten voittoveroa nostettiin viisi prosenttiyksikköä.
– Se on keskeinen yritysvero Venäjällä. Korotuksesta tehtiin pysyvä, jotta yritykset saadaan osallistumaan sodan kustannuksiin, Simola sanoo.
Kolme: Venäjän keskuspankki alkaa rahoittaa valtiota.
Tämä on Simolan mukaan viimeinen vaihtoehto.
Keskuspankkirahoitus tarkoittaisi käytännössä sitä, että keskuspankki laskisi liikkeelle lisää ruplia valtion menojen rahoittamiseen. Se kuitenkin kiihdyttäisi inflaatiota eli heikentäisi rahan arvoa.
Jo nyt inflaatio on noin kymmenen prosenttia vuodessa, eli viisinkertainen Suomeen nähden. Perushyödykkeiden kuten kaalin ja perunan hinta on keväällä noussut selvästi, ja vaikka palkat ovat nousseet, tasapaino on hauras.
– Jos tätä keinoa aletaan mittavassa määrin käyttää, se lisää inflaatiopaineita ja talous voi kriisiytyä, Simola sanoo.
Hätä tulee hiipien
Venäjä voi vielä joutua valitsemaan talouden tai sodan.
Akuuttia kriisiä ei ole, ja henkisesti maa on koulittu sietokykyiseksi. Mutta valtio syö koko ajan reservejään ja tulevaisuuttaan.
Hätä tulee hiipien. Vaikeammat ratkaisut ovat tulossa, Simola kuvaa.
– Niistäkin ensin otetaan lisää velkaa, ja vasta sitten mennään veronkorotuksiin ja vielä vaikeampiin päätöksiin.
Valtion budjettialijäämä on noin 2 prosenttia suhteessa bkt:hen, mikä ei ole valtaisa määrä. Arvio Suomen julkisen talouden alijäämästä tänä vuonna on 3,8 prosenttia.
Mutta pakotteet estävät Venäjää toimimasta vapaasti. Se joutuu nakertamaan sisäisistä resursseistaan kaiken mikä irti lähtee.
Kansallisen hyvinvoinnin rahastossa olisi muutakin kuin likvidiä varallisuutta, muun muassa Sperbank-jättipankin osakkeita ja yritysten infrahankkeisiin liittyviä velkakirjoja.
Mutta niitä Venäjä ei halua myydä, ja vaikka haluaisikin, se ei toisi kassantäytettä käden käänteessä.
– On vaikea nähdä, että he alkaisivat likvidoida Sperbankin osakkeita. Pankki halutaan pitää valtion hallussa, Simola sanoo.
Taloutta saa arvostella, kunhan ei puhu sodasta
Venäjältä on viime aikoina kaikunut kritiikkiä maan talouden tilasta.
Venäjän keskuspankin johtaja Elvira Nabiullina sanoi viime viikolla Pietarin talousfoorumissa, että tila on huolestuttava. Hän viittasi juuri siihen, että hyvinvointirahaston kaltaiset joustovarat alkavat huveta.
– Meidän täytyy ymmärtää, että monet näistä resursseista on kulutettu loppuun, Nabiullina sanoi uutistoimisto TASS:n mukaan.
Talousministeri Maksim Reshetnikov varoitti samassa tilaisuudessa, että talous on taantuman partaalla.
Talouskritiikki on yhä sallittua, ja debattia käydään. Mutta politiikka ja sota on pidettävä siitä erossa.
– Taloudesta ja pakotteista saa puhua ja puhutaankin, muttei sodan näkökulmasta, Simola sanoo.
Myös keskuspankilla on itsenäistä liikkumavaraa, ja poliittinen johto näyttää siunaavan sen.
Reshetnikov ja suuryritysten johtajat ovat jo pitkään kritisoineet sitä, että korkeat korot jarruttavat investointeja ja talouskasvua. Kesäkuun alussa keskuspankki vihdoin alensi ohjauskorkoa, mutta vain 21 prosentista 20:een.
Keskuspankki taistelee inflaation paisumista ja taantumaa vastaan, toistaiseksi onnistuneesti. Aika näyttää, milloin paine kasvaa liian suureksi.
