Lihavien osuus on Suomessa suurin Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella: runsaat 30 prosenttia väestöstä. Nousua oli lähes kolme prosenttiyksikköä vuodesta 2020.
Yhtä selitystä kehitykselle maakunnan asukkailta ei löydy.
Pirjo Kulmakorpi Seinäjoelta pohtii, että eteläpohjalaisten tietynlainen vanhoillisuus ja pinttyneet tavat vaikuttavat maakunnan ihmisten lihavuuteen.
– Me ollaan aina näin syöty ja näin syödään. Ehkä liikunnan puute – ihmiset tekevät nykyään paljon istumatyötä, eikä ymmärretä, että liikuntaa pitäisi lisätä, Kulmakorpi arvioi.
Seinäjokisen Leila Korpilahden mukaan jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan, tosin asiat eivät aina ole yksinkertaisia.
Alueellinen tieto on tarpeen
Professori, lääkäri ja lihavuustutkija Kirsi Pietiläisen mukaan alueellisen tiedon saaminen THL:n tilastoista on aluepäättäjille hyvin tärkeää.
– Jos on suuria alueellisia eroja, pitää miettiä, mistä ne johtuvat, Pietiläinen sanoo.
Pietiläisestä on mielenkiintoista, miksi maaseudulla on usein korkeammat lihavuusluvut kuin kaupungeissa.
– Yhteistä meille kaikille on varsin istuva, puhelinten kanssa vietetty vapaa-aika ja hirveän runsas ruokatarjonta, supermarketit ja todella pitkät karkkihyllyt, Pietiläinen sanoo.
Kaupungeissa taas on tarjolla ruokalähettien palveluita ja pikaruokaravintoloita, maaseudulla jollakin kulkuneuvolla ajeleminen on ehkä yleisempää, Pietiläinen arvioi.
Koulutustaso ja aluerakenne vaikuttavat
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen johtajaylilääkäri Tiina Perä arvioi, että taustalla ovat elintavat.
– Sehän liittyy siihen, mitä syömme ja kuinka paljon liikumme. Ruokavalioa taas ohjaa se, että maakunta on perinteistä lihantuottaja-aluetta ja täällä on totuttu syömään lihaa.
Perä toteaa, että Etelä-Pohjanmaa on maaseutuvoittoinen alue, missä mahdollisuudet liikuntaan ovat heikommat kuin kaupungeissa.
Välimatkat ovat lisäksi pitkiä, eikä joukkoliikenne kulje kuten kaupungeissa.
Elintavat taas ovat esimerkiksi yhteydessä väestön koulutustasoon, toteaa THL:n elintavat ja elinympäristöt -yksikön johtava asiantuntija Päivi Mäki.
Vuoden 2021 Etelä-Pohjanmaan hyvinvointikertomuksesta selviää, että maakunnassa oli maan eniten vain perusasteen tutkinnon suorittaneita: 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 27,6 prosenttia oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa.
Huonoa tulotasoa tai matalaa koulutusta ei Kirsi Pietiläisen mielestä voi suoraan verrannollistaa kehnoon syömiseen ja lihavuuteen.
– Matalapalkkaisella ei ole tietenkään ole rahaa johonkin ahvenfileisiin tai muihin kalliisiin ja terveellisiin tuotteisiin. Tällöin valinnat saattavat osua edullisempiin tuotteisiin, jotka ovat enemmän prosessoitua ruokaa, Pietiläinen pohtii.
Neuvontaa lisää työikäisille?
Ilmajokinen Severi Mattila näkee tilanteessa mahdollisuuden parantaa. Hänen mielestään on hyvä, että asia tuodaan julki.
– Jos ei tuoda negatiivisia asioita esiin, ei ole mitään, mistä lähteä parantamaan tilannetta. Nyt olemme tässä, mutta vuoden parin vuoden päästä voimme olla paremmassa kohtaa, Mattila sanoo.
THL painottaa, että tilastoinnin tarkoituksena ei ole syyllistää ihmisiä, vaan saada poliittiset päättäjät tekemään ratkaisuja, jotka pysäyttäisivät lihavuuden yleistymisen. Lihavuus on yhteydessä moniin sairauksiin.
Viime kädessä ratkaisun tekee yksilö itse arjessaan, sanoo johtajaylilääkäri Perä.
Hyvinvointialue ja kunnat ovat olleet mukana hankkeessa, jossa kansalaisten terveyttä on pyritty edistämään esimerkiksi valistuksella neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja suun terveydenhuollossa.
– Olisiko sitten syytä tehostaa tätä työtä myös työterveydessä, koska tuore tilasto kertoo hälyttäviä lukuja juuri työikäisistä? Perä pohtii.
Hän uskoo, että Norjan tapa kieltää epäterveellisen ruuan mainonta alle 18-vuotiaille voisi toimia Suomessakin.
– Toki koko ongelmaa ei hoideta helposti, vaan siihen tarvitaan monen asian yhteisvaikutus, Perä sanoo.