Jämsäläinen Päivi Sovijärvi, 71, muistaa hyvin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden, joka sattui entisessä Neuvostoliitossa huhtikuussa 1986.
Sovijärvi oli silloin nuori äiti, ja hänen esikoisensa oli 5-vuotias.
– Ei tullut mieleenkään jättää marjat tai sienet keräämättä. En minä osannut pelätä.
Tšernobylistä radioaktiiviset aineet levisivät Suomeen sateiden ja ilmavirtausten mukana. Suurin laskeuma tuli Pirkanmaalle, Itä-Hämeeseen ja Kymenlaaksoon.
Myös Jämsä Keski-Suomessa osui vyöhykkeelle, johon laskeutui paljon radioaktiivista cesiumia ja jodia. Radiojodi häviää viikoissa, mutta cesium-137:n puoliintumiseen kuluu 30 vuotta.
Radioaktiivisuutta löytyy sienistä yhä
Tarkastaja Päivi Roivainen Säteilyturvakeskuksesta (STUK) kertoo, että Suomen sienissä on edelleen radioaktiivisuutta. Raja-arvot ylittäviä löydöksiä tulee vastaan vuosittain – myös sellaisilta Tšernobylin laskeuma-alueilta, joilla kartta ei hohkaa punaisena.
Radioaktiivisuuden määrä on kuitenkin niin pieni, että kotimaisia sieniä syömällä ei voi menettää terveyttään.
Roivaisen mukaan esimerkiksi rouskut, orakkaat, kangastatit ja kehnäsienet on havaittu vähän muita tehokkaammiksi cesiumin kerääjiksi.
STUK selvittää nyt, kuinka paljon radioaktiivista cesiumia Suomen ruokasienissä on vielä lähes 40 vuotta ydinonnettomuuden jälkeen.
Tähän saakka tutkittavat sienet on ostettu toreilta Helsingistä, Tampereelta ja Rovaniemeltä. Nyt näytteitä halutaan sienestäjiltä ympäri Suomea.
Pyyntö palautti onnettomuuden sienestäjä Päivi Sovijärven mieleen.
– Tuli mieleen uudelleen tämä, että siellä saattaa vieläkin olla jotain jäämiä.
Innokkaana metsässä liikkujana hän osallistuu mielellään STUKin tutkimukseen, jos sienivuodesta tulee hyvä.
– Näitä ensimmäisiä en kyllä lähetä. Minulla ei ole yhtään pikkelöityjä sieniä, niin nämä ovat juuri ihanat siihen.
Laajin sienikeräys koskaan
STUK tutkii järvikalojen, luonnonmarjojen ja sienten radioaktiivuutta säännöllisesti, mutta näin kunnianhimoisesti näytteitä ei ole yleisöltä aiemmin pyydetty.
Toivottu näytemääräkin on suhteellisen iso, litra.
– Jos laittaa kokonaisia sieniä litraan, niin sehän on äkkiä täynnä. Ainakin tateista, Sovijärvi laskee.
STUKin Päivi Roivainen perustelee määrää sillä, että mitattavat cesiumpitoisuudet ovat pieniä. Näytemassaa tulee olla riittävästi, jotta mittausmenetelmä pystyy havaitsemaan pitoisuudet.
– Ymmärrämme, että litra on iso määrä, mutta arvostamme kyllä jokaikistä näytettä.
STUK toivoo näytteitä tämän vuoden sienisadosta.
Sienet voi toimittaa postissa tuoreina tai kuivattuina. Kuivaamisesta on jonkin verran vaivaa, mutta kuivatut säilyvät tuoreita varmemmin.
Tuoreet sienet täytyy postittaa heti alkuviikosta, jotta ne ehtivät perille hyväkuntoisena, eivätkä jää matkalle viikonlopun yli.
Postimaksu pitää kuitenkin maksaa ite.
– Ai? Posti ottaa maksun painon mukaan, niin että se voi tulla äkkiä kalliiksi, Sovijärvi puntaroi.
Näytteet voi aina viedä myös suoraan Säteilyturvakeskukseen Vantaalle. Onko siellä heinäkuussakin joku paikalla vastaanottamassa?
– Kyllä on, Roivainen vakuuttaa.
Ensimmäisiä mittaustuloksia saadaan jo syksyn aikana. Tutkimus valmistuu huhtikuussa 2026, jolloin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tulee kuluneeksi 40 vuotta.