Kirkkohistorian professori Ilkka Huhta arvioi, että kirkon sisäisten naispappeuskiistojen nousu julkisuuteen kertoo yhteiskunnan muutoksesta.
Itä-Suomen yliopiston teologian osaston johtajana toimiva Huhta kommentoi Ylelle kirkon johdon ja naispappeutta vastustavan herätysliike Sleyn välistä julkista kädenvääntöä.
Kiista nousi uutisiin kesäkuussa, kun piispa Mari Leppäsen johtama Turun tuomiokapituli kielsi Sleytä eli Suomen luterilaista evankeliumiyhdistystä jakamasta omia ehtoollisia Länsi-Porissa. Sley ei aio kiellosta välittää.
Sleyn mielestä evankelis-luterilaisen kirkon johto on kiristänyt suhtautumistaan konservatiivisiin herätysliikkeisiin.
Piispa Leppänen taas arvioi herätysliikkeiden muuttuneen ja hajottavan toiminnallaan kirkkoa.
Selväsanaisuus uutta
Professori Ilkka Huhdan mielestä suurin muutos on tapahtunut kirkon johdon selväsanaisuudessa.
– Piispa Mari Leppänen on sanoittanut vallitsevan tilanteen aika paljon selvemmin kuin aikaisemmin on ollut tapana.
Huhta sanoo, että Suomessa on muista pohjoismaista poiketen haluttu historiassa pitää herätysliikkeet vahvasti kirkon sisällä. Esimerkiksi Ruotsissa monet kirkon virallista linjaa kritisoivat aktiiviset herätysliikkeet ovat jo kauan sitten siirtyneet kirkon ulkopuolelle vapaakirkollisiksi liikkeiksi.
– Tähän yhtenäisyyteen on ollut Suomessa poliittinen paine. Luterilaisuus erotti Suomen Venäjästä. Oli valtiollisesti tärkeää pitää luterilaisen kirkon asema yksimielisenä ja vahvana. Tätä ulkoa tulevaa tilannetta ei enää ole, että luterilaisuutta tarvittaisiin poliittis-yhteiskunnallisessa mielessä.
Mitä käy jatkossa?
Huhdan mukaan on mahdollista, että kirkon ja konservatiivisten herätysliikkeiden välit kärjistyvät entisestään. Teiden erkaantuminen vaatii kuitenkin nykyistä selvempää yksimielisyyttä piispojen parissa.
Tällä hetkellä osa piispoista suhtautuu Sleyn ja toisen konservatiivisen järjestön eli Kansanlähetyksen toimintaan ymmärtäväisemmin kuin Turun piispa. Siksi järjestöt ovat vielä saaneet pitää asemansa kirkon virallisina lähetysjärjestöinä.
– Nyt on ehkä tullut aika, että tätä keskustelua ei enää haluttaisi käydä. Tulkitsen, että ainakin osa piispoista haluaa laittaa stopin.
Miten käy kirkon yhtenäisyyden?
Professori Huhta arvioi, että jos kirkko ja lähetysjärjestöt ajautuvat erilleen, se ei välttämättä tarkoita kirkon voimakasta jakautumista.
– On mahdotonta sanoa, seuraavatko yksittäiset herätysliikkeen kannattajat perässä, jos joku järjestö irtaantuu kirkon yhteydestä. Historiassa on nähty eroliikkeitä kirkosta, ja ne ovat jääneet marginaalisiksi.
Toisaalta ainakin Sleyn johto on julkisesti korostanut järjestön halua jatkaa kirkon yhteydessä. Keskustelu liikkeen ja kirkon teiden erosta käy voimakkaimpana netissä.
– Sosiaalisessa mediassa on esitetty paljon sellaisia näkemyksiä, että yhteisymmärrystä ei taida löytyä. Näin ehdottomia on toki oltu aiemminkin, mutta aika monella on puolin ja toisin nyt mitta täynnä.