Turun yliopisto ja Luonnonvarakeskus yrittävät tuoreessa tutkimuksessaan parantaa mansikan makua ja kasvin kestävyyttä mansikkalajeja risteyttämällä.
– Mansikkaa on jalostettu intensiivisesti yli 200 vuotta. Matkan varrella on tippunut pois sellaisia geenejä, jotka saattaisivat tuottaa kestävämpiä ja paremman makuisia mansikoita, yliopisto-opettaja Niina Kelanne sanoo.
Lajien risteytyksellä on selkeä vaikutus mansikan väriin, hajuun ja makuun. Turun yliopiston tuoreessa tutkimuksessa verrattiin risteytysten ominaisuuksia kaupallisiin mansikkalajikkeisiin Polkaan, Koronaan ja Honeyoneen.
– Jos talvella maistaa isoa espanjalaista mansikkaa, se ei välttämättä maistu millekään. Se on juuri jalostuksen lopputuote, johon haluaisimme tuoda uutta geeniperimää, Kelanne toteaa.
Maku oli voimakkaampi, mutta marja ei ulkonäöllä koreillut
Kelanteen mukaan tutkimuksessa luodut lajihybridit eivät olleet isoja tai näyttäviä.
– Nykyään mansikat ovat kauniita ja isoja, mutta nämä hybridit eivät olleet kumpaakaan. Se ei kuitenkaan vaikuta muihin ominaisuuksiin, Kelanne toteaa.
Tutkimuksessa tehtyjen risteytysten havaittiin olevan pienempiä ja väriltään vähemmän punaisia, mutta niiden haju ja maku arvioitiin tavallista voimakkaammaksi.
– Mansikassa siemenet ovat totutusti pienessä kuopassa. Hybridimansikassa kuoppa oli iso, mikä tekee mansikasta aika rajun näköisen. Lisäksi marja tuntuu suussa aika karkealta. Ne ovat pienempiä, eikä värikään ollut intensiivinen, Kelanne kertoo.
Kaikki tutkimuksessa aikaansaadut hybridimansikat eivät olleet maultaan onnistuneita.
– Yksi tutkimuspellolta poimituista marjoista maistui ihan oksennukselta, kun sitä poimiessa maistoin, Kelanne naurahtaa.
Tutkimus jatkaa uusien lajien etsintää
Tutkimuksessa chilenmansikasta ja virginianmansikasta risteytettyjen mansikoiden perimällä pyrittiin palauttamaan puutarhamansikkaan maun lisäksi myös mansikan kestävyyttä tauteja ja muuttuvia kasvuolosuhteita vastaan.
Tutkimusta jatketaan seuraavaksi noin 200 mansikkanäytteellä. Tavoitteena on löytää mielenkiintoisia uusia lajike-ehdokkaita.
– Uudet menetelmät, kuten koneoppiminen, auttavat käsittelemään laajoja aineistoja ja löytämään mansikan perimän ja koostumuksen välillä merkityksellisiä yhteyksiä, joita olisi vaikea havaita ilman tehokkaita apukeinoja, kertoo väitöskirjatutkija Carla Vecenâncio da Silva Turun yliopiston tiedotteessa.
Tutkimusartikkeli on julkaistu Food Chemistry -lehdessä.