Autot ja moottoriajoneuvot ovat aina kiinnostaneet teini-ikäistä Emilia Rantasta. Ei siis ihme, että mopoilusta on tullut tärkeä osa elämää oman mopokortin saamisen jälkeen.
– Mopoilun kautta olen tutustunut uusiin kavereihin. Ajamisesta taas olen saanut iloa ja vapauden tunnetta.
Samaa mieltä on teini-ikäinen Silja Saraste. Moottoriajoneuvon pörinä kaupunkikuvassa herättää hänessä positiivisia tunteita.
– On kiva huomata, että muutkin ovat löytäneet oman juttunsa ja viettävät aikaansa haluamallaan tavalla.
Rantasen ja Sarasteen mukaan heidän harrastuksensa saa toisinaan kulmakarvat kohoamaan.
– Jotkut saattavat ajatella, että tytöillä on aina vakiona mopo ja että se on pelkästään koulumatkoja varten. Tykkään tästä harrastuksesta muidenkin syiden takia, Saraste jatkaa.
Rantaselle tultiin kerran sanomaan, että harvoin näkee naista Derbin ratissa.
– Kyse on stereotypioista. Minusta on hienoa, että naisetkin ovat nykyisin löytäneet mopoilun ja he voivat sitä kautta ilmaista itseään.
Marimekon Unikko kohtaa moottoripyörän
Moottoriajoneuvoharrastus on ollut leimallisesti poikien valtakuntaa, mutta joukkoon on sujahtanut yhä enemmän tyttöjä.
Ella Raitanen löysi 15-vuotiaana nuorisotilan, jossa sai korjata ja rakentaa mopoja. Samalla kun kaveripiiri laajeni, Raitanen päätti ostaa oman skootterin.
Tämän jälkeen ruokahalu kasvoi. Kuvioihin astui nelitahtinen Skyteam Manki, jota Raitanen ryhtyi myös tuunailemaan.
Nyt, vuosikymmen myöhemmin, harrastus on saavuttanut aivan uusia ulottuvuuksia.
Raitasen itävaltalainen KTM-moottoripyörä eli kotari herättää huomiota. Syynä tähän on Marimekon ikoninen Unikko-kuosi, jota harvemmin näkyy motskaria koristamassa.
– Mietin pitkään, mikä voisi olla jotakin aivan erilaista ja miten erottuisin joukosta. Istuimme iltaa parhaan kaverini luona ja hän ehdotti Marimekon Unikkoa. Olin että tuohan on hyvä idea.
Moottoriajoneuvoharrastuksessa Ella Raitasta kiehtoo myös mekaniikka ja tekninen puoli.
– Minua kiinnostaa, kuinka asiat toimivat: miksi jokin asia pyörii, mikä sitä pyörittää ja miten jokin juttu voi toimia bensaa ja kipinää käyttämällä.
Raitaselle harrastus on poikinut ammatin.
– Mopojen ohella kiinnostuin autojen korjaamisesta. Sitä kautta sain töitä autoalalta.
Kaikkein paras harrastus
Ella Raitasen tavoin myös Mila Wikman luottaa KTM-moottoripyöriin.
– Vanhemmillani on harrikat, mutta olen merkkiuskollinen ja kotarista on tullut se meitsin juttu.
Wikmanilla on niin sanottu projektipyörä: hän on maalannut runkoa, vaihdellut teippejä ja uusinut tankinsuojaa.
Tuunaaminen on Wikmanista tärkeä osa moottoriajoneuvokulttuuria.
– Kyse on personoinnista. Totta kai itse kukin haluaa tuunata oman menopelinsä sellaiseksi kuin haluaa. Tuoda esille jotakin sellaista, jonka kokee taiteeksi.
Wikmanin mielestä moottoriajoneuvo on kaikkein paras harrastus.
– Tätä kautta saa uusia ystäviä. Ajaminen ei myöskään jää pelkkään tiehen, vaan tämä antaa mahdollisuuden siirtyä enduroon ja crossiin. Pyörän muokkaamisen kautta voi oppia uusia asioita, eli harrastus motivoi tekemään kaikenlaista.
Kuten monelle muullekin motoristille, Wikmanin kohdalla ajamiseen liittyy voimakas vapauden tunne.
– Tulee mukava fiilis, kun lähtee kesäiltana ajelemaan kavereiden kanssa ja kasvoihin puhaltelee lämmin tuuli.
Pärinä herättää edelleen tunteita
Emilia Rantasen ja Silja Sarasteen mukaan mopoileviin nuoriin ei aina suhtauduta suopeasti. Syynä on usein melu.
– Jos meillä on miitti ja ajamme myöhempään, melua on tietenkin enemmän. Jotkut saattavat hölmöillä liikenteessä ja tämä saattaa johtaa siihen, että yksittäistapausten takia syytetään kaikkia, Rantanen pohtii.
Moottoriajoneuvokulttuuriin on viime aikoina ryhdytty suhtautumaan ymmärtäväisemmin.
Pääkaupunkiseudulla vaikuttava Mopoilevat nuoret -järjestö harjoittaa nuorisotoiminnan ja mopoilevan nuorisotyön ohella edunvalvontaa. Järjestöllä on myös mopopaja Vantaan Malminiityn lähiössä.
– Tarjolla on erilaisia mopopajoja, ja aikuiset ihmiset ymmärtävät, että kyse on nuorelle tärkeästä harrastuksesta, Emilia Rantanen summaa.