Sodan ja poikkeusolojen aikana sairaalat joutuvat etulinjaan. Sodan uhkaan on pakko varautua myös meillä Suomessa.
Petteri Orpon (kok.) hallitus on laatinut esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lainsäädännön uudistamisesta sodan aikana ja poikkeusoloissa. Lakiuudistus tuo lisää ja uudenlaisia tehtäviä hyvinvointialueille.
Ukrainassa käyty sota on osoittanut, että sairaalat ja terveysasemat ovat keskeinen sotatoimien kohde. Geneven sopimuksia on rikottu Venäjän hyökkäyssodassa tietoisesti ja toistuvasti. Sotatoimialueilla onkin ollut pakko kehittää siirreltäviä sairaaloita ja liikkuvia hoitoyksiköitä. Ensihoitoyksiköitä on toimitettu Suomestakin Ukrainaan. Ratkaisevaksi on tullut myös sotilaiden hoitaminen ja kuntouttaminen mahdollisimman tehokkaasti takaisin rintamalle.
Moni sotejohtaja on saanut iltapäiväkahvinsa väärään kurkkuun lukiessaan lakiesityksen tekstiä.
Myös Suomen liittyminen Natoon vaikuttaa väistämättä terveydenhuoltoon, sillä Suomi on Naton jäsenmaana velvollinen hoitamaan sotilasliiton muiden maiden sotilaita.
Sodan uhkapuheilta emme ole voineet välttyä, mutta luulenpa, että moni sotejohtaja on silti saanut iltapäiväkahvinsa väärään kurkkuun lukiessaan lakiesityksen tekstiä.
Velvoitteita on huomattavan paljon, ja niistä halutaan säädellä varsin yksityiskohtaisesti – ja osittain myös salassa. Hyvinvointialueet, mukaan lukien myös Hus-yhtymä, olisivat velvoitettuja sijoittamaan ja turvaamaan kriittiset toimitilat ”poikkeuksellisin menettelyin”. Tämä tarkoittaa muun muassa siirreltäviä toimitiloja, mahdollisia varapaikkoja tai kriittisten toimintojen hajauttamista eri toimipisteisiin.
Aivan ymmärrettäviä velvoitteita, mutta mistä sotealueet nämä varapaikat noin vain kehittävät? Nehän eivät ole saaneet riittäviä siirtymäaikoja, jotta voisivat alasajaa hallitusti edes rauhan ajan toimipisteitä.
Helsingin Sanomat selvitti keväällä, että yli sata terveyskeskusta lakkautetaan tai niiden palveluja supistetaan merkittävästi lähivuosina. Ympäri Suomea näemme, miten kiivaasti hyvinvointialueet pyrkivät eroon liian suureksi ja kalliiksi käyneestä kiinteistömassasta ja vuokrasopimuksista.
Mistä sotealueet löytävät varalle tiloja kriisiä varten, kun niille ei ole annettu aikaa hallitusti alasajaa nykyisiäkään toimipisteitä?
Hyvinvointialueet yrittivät vedota poikkeusolojen järjestämisvastuisiin viimeksi loppuvuodesta eduskunnan päättäessä sairaaloiden ilta- ja yöaikaisen päivystyksen lakkauttamisista. Turhaan! Hallituspuolueet kävelivät tylysti ja poikkeuksellisella tavalla hyvinvointialueiden luottamus- ja toimihenkilöjohdon ylitse.
Kuitenkin samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltiin lakimuutoksia poikkeusolojen varautumista varten. Ilkeämielinen voisi ihmetellä, miksi eduskunnassa ei haluttu katsoa edes muutamaa kuukautta pidemmälle, saati sitten turvattomaksi muuttuneeseen tulevaisuuteen.
Tyhmempi kun saattaa ajatella, että päivystysvalmiudessa olevan sairaalan toimintojen mukauttaminen kriisitilanteisiin on huomattavasti sujuvampaa kuin alasajetun toimipisteen. Etenkin kun nykyajan sairaala ei ole vain leikkaussaleja ja henkilökuntaa, vaan myös huippumoderneja leikkausrobotteja ja kuvantamislaitteita ja muuta teknologiaa.
Eikö päivystysvalmiudessa olevan sairaalan mukauttaminen kriisitilanteeseen ole sujuvampaa kuin alasajetun toimipisteen?
Sota- ja poikkeusolojen uudessa laissa säädettäisiin myös hyvinvointialueiden velvollisuudesta ylläpitää normaaliolojen tason ylittäviä ensihoidon resursseja. Ukrainassa ensihoidon yksiköitä on menetetty huomattava määrä, koska ne ovat olleet Venäjän hyökkäysten kohteita.
Sotatilanteessa ensihoidon tarve kasvaa muutenkin. Ambulanssiyksikön perustaminen ei ole halpaa eikä edes ihan nopeaa. Yhden yksikön perustamiskustannukset ovat vähintään noin 130 000 euroa varustelutasosta riippuen.
Hyvinvointialueiden päättäjät joutuvat kamppailemaan itsemääräämisoikeudestaan, kun hallitus pitää itsepäisesti kiinni kukkaronnyöreistä. Kesäkuussa kolme säästöissään epäonnistunutta hyvinvointialuetta joutui valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn. Samaan aikaan kun lakisääteisetkin terveyspalvelut ovat uhattuina, hallituksen lakiluonnoksessa luvataan tulevaisuudessa korvata poikkeusoloihin ja sotaan varautumisen kulut hyvinvointialueille ”täysimääräisinä”.
Jos vitsailisin vakavalla asialla, niin sanoisinpa näin: Eduskunta päätti lopettaa kotikaupungistani Salosta yöpäivystyksen, mutta pääsenpä tulevaisuudessa sota-aikaa odottelevalla ambulanssilla Turkuun. Sinne kun jää koko maakunnan ainoa yöajan ensiapu.
Ulla Järvi
Kirjoittaja on kuusikymppinen ihminen, jonka lapsuudessa sodasta puhuttiin menneisyyden kauhuna, mutta jonka lapsenlapset joutuvat kuulemaan tulevaisuuden sotapelkoja.