Ihmisillä on suuret luulot oikeusturvastaan ja ennakko-odotukset ovat yleensä liian korkealla.
Näin sanoo riitoja 30 vuotta ratkonut kuluttajariitalautakunnan entinen puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.
Hän jäi talvella eläkkeelle, mutta jatkaa yhä lautakunnan yhden jaoston puheenjohtajana.
Elinkeinonharjoittajien kanssa riitautuneet kuluttajat saattavat Ståhlbergin mukaan olettaa, että korvauksia saa pelkästään omien kertomusten perusteella ilman todisteita.
Ståhlbergin mukaan kuluttajat välillä kuvittelevat, että ratkaisupyynnön tekemällä saa automaattisesti hyvityksen.
– Jotkut jopa laittoivat pyynnön mukaan tilinumeronsa, että siihen on sitten hyvä heti maksaa.
Ståhlberg: Riitoja ”maasta taivaaseen”
Erilaisia ratkaisupyyntöjä tulee kuluttajariitalautakuntaan (aiemmin kuluttajavalituslautakunta) melkein ”maasta taivaaseen”.
– Ei liene sellaista hyödykettä, mistä ei olisi lautakunnassa riidelty. Kirjo on valtavan laaja, dildosta luksusautoihin ja jopa helikopteriin.
– Ihmisillä on myös virheellinen käsitys, että mielipahakin korvataan.
Ståhlberg sanoo, että teknologian kehittyessä ratkaisupyyntöjä tulee hyödykkeistä, joista lautakunnassa ei aiemmin edes tiedetty.
Samalla osa vanhoista riidanaiheista on hiipunut.
Enää ei esimerkiksi tarvita erillistä nahka- ja kenkäjaostoa. Valtavasti kasvanut nettikauppa 14 vuorokauden palautusajalla on vähentänyt kenkä- ja myös vaateostoksiin liittyviä kiistoja.
Tilalle on tullut tietoliikennepalveluihin ja erilaisiin teknisiin laitteisiin, kuten matkapuhelimiin liittyviä riitoja.
Ståhlberg muistaa puheenjohtajakaudeltaan useita mieleenpainuvia esimerkkejä kuluttajien toiminnasta. Tässä niistä neljä:
1. Erotuomari ”pilasi” jääkiekkokauden
Vantaalainen pariskunta vaati, että jääkiekon SM-liiga palauttaa heille kaudella 1999–2000 otteluiden lipuista maksetut vajaat 1 000 markkaa eli noin 170 euroa.
Pariskunta oli pettynyt yhden erotuomarin tuomarointiin. Heidän mielestään ammattitaidoton tuomarityöskentely oli ”pilannut otteluelämykset ja varastanut pääosan lopputuloksen syntymisestä”.
Kuluttajavalituslautakunta totesi, että ostamalla liput pariskunta oli saanut oikeuden seurata otteluita.
Niiden sisällöstä, erotuomarityöskentelystä tai ottelujen kulusta muutenkaan, ei ollut annettu erityisiä lupauksia.
Lautakunta totesi, ettei urheilukilpailussa ole virhettä pelkästään kehnoksi koetun erotuomarityöskentelyn perusteella, eikä suosittanut lippujen hinnan palauttamista.
2. Juoksija uupui maratonilla
Helsinkiläinen mies osallistui 5. elokuuta 2005 Helsinki City Run -maratoniin. Järjestäjä oli ilmoittanut, että jokaisella reitin juoma-asemalla tarjotaan veden lisäksi urheilujuomaa.
Miehen mukaan urheilujuoman puuttuminen kuudelta juoma-asemalta pilasi hänen juoksunsa. Mies katsoi, että hän uupui urheilujuoman puuttumisen vuoksi 20 kilometrin jälkeen. Hän vaati Suomen Urheiluliittoa (SUL) palauttamaan puolet 70 euron osanottomaksusta.
SUL:n mukaan urheilujuoman puuttumisen vaikutusta juoksuun oli mahdotonta todentaa, eikä aiheutunut mielipaha ollut korvattavaa vahinkoa. SUL oli silti valmis korvaamaan miehelle viisi euroa.
Kuluttajavalituslautakunta piti luvatun juoman puutetta sopimusrikkomuksena ja katsoi, että se oli todennäköisesti vaikuttanut miehen juoksukykyyn.
Lautakunta piti riittävänä alennuksena 10:tä prosenttia osanottomaksusta eli seitsemää euroa, ja suositti palauttamaan tämän.
3. Aikuisviihdenumerosta ei saanut seksiseuraa
Varsinaissuomalainen mies oli soittanut maksullisiin aikuisviihdenumeroihin heinäkuussa 2001.
Palvelu ei miehen mielestä vastannut odotuksia, sillä hän ei saanut seksiseuraa eikä luvattuja hoitoja, joko miehen kotona tai mainoksissa mainitussa ”hoitopisteessä”.
Miehen mukaan häntä huijattiin soittamaan linjoille yhä uudestaan, vaikka todellisuudessa naisilla ei ollut aikomustakaan tavata häntä. Mies vaati yritykseltä hieman yli 1 400 markan eli noin 240 euron korvauksia.
Yritys piti viihdenumeroiden mainontaa alalle tavanomaisena.
Kuluttajavalituslautakunta katsoi, että puhelinpalvelujen markkinointi oli ollut harhaanjohtavaa, koska luvattua seksiseuraa ei ollut mahdollista saada.
Vaikka mies oli maksanut palveluista, joita hän ei saanut, lautakunta ei suosittanut hyvityksen maksamista.
Kyseessä oli osin sellaisten palvelujen tarjoaminen, joiden järjestäminen oli rikos, eikä hyvän tavan vastaisilla sopimuksilla ole oikeudellista suojaa.
4. Onnensanat-arvan kirjain ratkaisi päävoiton
Tamperelainen nainen osti Veikkauksen Onnensanat-arvan. Naisen mielestä arvasta löytyi kymmenen sanaa ja arvalla piti saada 400 000 markan eli noin 76 000 euron suuruinen päävoitto.
Veikkaus katsoi, että nainen oli erehtynyt luulemaan arvan R-kirjainta A-kirjaimeksi. Veikkauksen mukaan kirjainten muoto oli vaihdellut eri arpaerissä.
Lautakunta tutki sille toimitettua kuvaa arvasta ja katsoi, että nainen oli oikeassa. Lautakunnan mukaan arvan yläreunassa ollut mallikirjain oli enemmän A kuin R.
Lautakunta katsoi, että nainen oli raaputtanut arvasta peliohjeen mukaan päävoiton.
Lautakunnan suosituksen mukaan naisella oli oikeus lunastaa voitto viimeistään 31. joulukuuta 2022.
17. heinäkuuta klo 14.29 korjattu virke jonka mukaan Veikkaus katsoi, että nainen oli erehtynyt luulemaan arvan A-kirjainta R-kirjaimeksi. Naisen mukaan kirjain oli A. Lautakunta päätyi samalle kannalle.