Kaupungeissa rakennusten tasakatot ovat yleistyneet lokkien pesäpaikkoina. Katolta on hyvä näkyvyys – poikasetkin ovat siellä suojassa pedoilta.
Katolle eivät kettu, minkki ja supi pääse, ja variksille lokit antavat kyytiä joukkovoimalla. Petolinnutkaan eivät juuri pyöri keskellä kaupunkia.
– Tuli yllätyksenä, että täällä Joensuun kirjaston katolla pesii naurulokkejakin. Kalalokkien yhdyskuntahan täällä on ollut jo pidempään, toteaa lokkeja vuosikymmenet seurannut, tutkinut ja rengastanut kontiolahtelainen Risto Juvaste.
Heinäkuun toisella viikolla naurulokeilla on jo lentokykyiset poikaset, jotka ovat vielä emolintujen ruokinnan varassa. Emot paimentavat poikasiaan äänekkäästi ja kirjaston asiakkaat saavat osansa hätistelystä.
Katolta maahan ruokaa odottamaan lennähtäneet poikaset väistävät lähestyvää ihmistä. Poikasten luo ei ole syytä mennä, ellei halua lennosta emolokkien kakkaa päälleen.
– Vaaraa lokkien varoittelusyöksyistä ei ole, vaikka se onkin aika vaikuttavan näköistä. Sen sijaan ulostepommista saattaa saada osuman. Sain itsekin aikanaan aikamoisen kastimerkin suoraan keskelle otsaa, Juvaste naurahtaa.
Jos lokki tuntuu koukkaavan pelottavan lähelle, voi nostaa kättä pään ylle ja hätistää lintua etemmäs. Vain harvat yksilöt ovat niin tiukkoja puolustajia, että edes yrittäisivät tulla iholle asti.
– Lokit paimentavat poikasia yhdessä. Kaikkien näiden poikasten emot eivät varmaankaan ole tässä nyt, vaan osa on hakemassa ruokaa ja luottaa siihen, että paikalla olevat emolinnut puolustavat poikasia, Juvaste sanoo.
Umpeen kasvaneet luodot eivät käy lokkien pesintään
Kaikki eivät ilahdu lokkien asettumisesta kaupunkikeskustoihin. Juvaste muistuttaa että kyseessä on kuitenkin vain parin viikon mekkala, sillä heinäkuun lopulla äänekkäimmät eli naurulokit suuntaavat jo poikasineen pois pesimäalueilta.
– Kannustaisin suhtautumaan lokkeihin mieluummin niin, että on mukavaa kun kaupungeissakin on liikkuvaa ja tarkkailtavaa luontoa. Tänne istutetaan kyllä pensaita, kukkia ja puita, mutta ne eivät liiku, vaan ovat lähinnä sisustuselementtejä, Juvaste sanoo.
Yksi syy lokkien kaupunkielämään voivat olla umpeen tureutuvat pesimäluodot. Lokit pesivät järvien rannoilla ja avoimilla luodoilla paikoin isoinakin yhdyskuntina, jolloin se saavat turvaa toisistaan. Myös suot ovat lokkien mieleen.
Lokit tarvitsevat avaran tilan voidakseen tarkkailla ympäristön turvallisuutta.
Maapetojen lisäksi myös petolintujen määrän lisääntyminen voi ohjata lokkeja pesimään lähemmäs ihmistä.
Risto Juvaste kertoo kuinka ympäristömyrkyt voivat käytännössä tuhota lokkien poikasistaan huolehtimisen.
– Olen tavannut minkin uimasta varsin kaukana rannasta, ja yksikin minkki tekee pahaa tuhoa linnunpesillä. Myös merikotkan levittäytyminen Itä-Suomen vesille on lokeille selkeä uhka, Juvaste kertoo.
Lokkeja ei tule ruokkia kaupungissa sillä se on nopea oppimaan.
– Kun yksi lintu saa suupalan, muut kyllä huomaavat sen ja kohta onkin lokkiparvi päivystämässä paikalla. Käytännössä ne on siis houkuteltu niihin kohteisiin, joissa ne pyörivät riesana, Juvaste muistuttaa.