Hevosyrittäjän ja mansikanviljelijän välille syntyi naapuririita lintujen torjunnasta – eläinaitauksen vieressä saa ampua

Lahtelaiset hevoskasvattajat vaativat metsästyksen rajoittamisesta hevostilojen ympäristössä. Mansikanviljelijän mukaan satoa tuhoavien lintujen ampuminen on välttämätöntä.

Laukaukset hevostarhojen lähellä aiheuttavat vaaratilanteita, kertoo hevoskasvattaja Maarit Wahlstén. Hevostilan vieressä mansikkaa viljelevän Vesa Koivistoisen mukaan haittalintuja on pakko torjua. Kuvaus: Jarno Kajova, editointi: Ville Välimäki / Yle

Lahdessa asuvat hevostilalliset Tomi ja Maarit Wahlstén ovat vuosien ajan kärsineet tilan ympäristössä tapahtuvan metsästyksen aiheuttamasta paukkeesta.

Aiemmin pauketta on kuulunut metsästysaikaan, kun alueella on ammuttu esimerkiksi kyyhkyjä ja kauriita. Nyt viereisellä pellolla saa ampua räkättirastaita koko kesän, myös lintujen pesimäaikaan.

Laukauksia säikkyvät hevoset aiheuttavat vaaratilanteita.

– Varsinkin sorsastuskausi on tuottanut meille tuskaa, sanoo Maarit Wahlstén.

Henkilöt seisovat maaseudun maisemissa pilvisenä päivänä. Taustalla näkyy vehreää peltoa ja metsää.
Tomi ja Maarit Wahlstén seisovat tiellä, joka erottaa heidän tonttinsa ja mansikkapellon. Kuva: Jarno Kajova / Yle

Suomen riistakeskus myönsi naapuripellolla mansikkaa viljelevälle yrittäjälle poikkeusluvan ampua räkättirastaita, jotka turmelevat mansikkasatoa. Poikkeuslupa tarvitaan lintujen pesimäaikaan.

Pesimäajan ulkopuolella ei tarvita lupaa rauhoittamattomien lintujen ampumiseen.

Metsästyslain mukaan eläintä ei saa ampua ilman rakennuksen omistajan tai haltijan nimenomaista lupaa 150:tä metriä lähempänä asuttua rakennusta.

Wahlsténien mukaan 150 metriä ei ole riittävä etäisyys. Lisäksi laki ei suojaa asumattomia rakennuksia, esimerkiksi eläinsuojia. Laki ei myöskään suojaa aitauksia tai laitumia.

Mansikanviljelijä: lintujen torjunta on välttämätöntä

Lintujen hätistely ja ampuminen on välttämätöntä, sanoo yrittäjä Vesa Koivistoinen, joka viljelee mansikkaa Wahlsténien tilan viereisellä pellolla.

Ilman sitä mansikanviljely ei ole Koivistoisen mukaan mahdollista.

– Jos nämä haittalinnut syövät mansikat, niin se on sama kuin heittäisi rahaa nuotioon, hän sanoo.

Ihminen hymyilee kameralle. Taustalla poimijat keräävät mansikoita peltomaisemassa.
Vesa Koivistoinen on mansikanviljelijä kolmannessa polvessa. Tilalla on viljelty mansikkaa jo vuodesta 1935. Kuva: Jarno Kajova / Yle

Koivistoinen on kokeillut viljelmillä myös muita keinoja lintujen torjuntaan. Esimerkiksi oikean haukan näköisiksi tehtyjä linnunkarkottimia.

– On ollut heliumilla täytettäviä palloja ja tällaisia haukkoja. Ne eivät ole auttaneet. Sen jälkeen olemme hakeneet Riistakeskukselta lupaa haittalintujen poistamiseen.

Koivistoinen saa luvan perusteella hävittää räkättirastaita 300 yksilöä vuodessa. Lupa on myönnetty usealle vuodelle etukäteen.

Poikkeuslupia lintujen pesimäaikaiseen tappamiseen

Vuosittain on voimassa reilut 600 Riistakeskuksen myöntämää poikkeuslupaa, jotka koskevat yhteensä noin 120 000 rauhoittamattoman linnun tappamista pesimärauhan aikana.

Yleisimpiä syitä luvan myöntämiselle on viljelmien suojelu. Muita yleisimpiä syitä ovat esimerkiksi kotieläimien ja terveyden suojelu. Lupia myönnetään myös lentoturvallisuuden suojelemiseksi.

Lupaa haettaessa viranomainen katsoo, täyttyvätkö lainsäädännön edellytykset. Jos täyttyvät, lupa myönnetään.

Luvat myönnetään vahinkojen estämiseksi, kertoo Riistakeskuksen riistasuunnittelija Lauri Peippo.

Riistakeskuksen tilaston mukaan myönnetyistä tappoluvista käytettiin vajaa 45 000 kappaletta vuonna 2023. Se on alle 40 prosenttia myönnetystä määrästä.

Mansikoiden poiminta käynnissä kauniin kesäpäivän aikana mansikkapellolla. Työntekijä täyttää laatikoita tuoreilla mansikoilla.
Koivistoisen mansikkatila työllistää kesäisin 50–100 mansikanpoimijaa ja useita kymmeniä asiakaspalvelijoita. Kuva: Jarno Kajova / Yle

Peiposta on hyvä asia, jos muut toimet lintujen torjumiseksi riittävät niin hyvin, että kaikkia myönnettyjä tappolupia ei tarvitse käyttää.

Myös lintujen määrät vaihtelevat. Lupien tarvetta ei siis pystytä ennalta tarkasti määrittelemään.

– Esimerkiksi räkättirastaan esiintyvyys marjapelloilla vaihtelee vuosittain sen mukaan, miten luonnonmarjaa on saatavilla. Muutoinkin lintujen esiintyminen ja siten vahinkoriski eri vahinkokohteilla voi vaihdella vuosittain paljon, sanoo Peippo.

Kansalaisaloite

Maarit Wahlstén on tehnyt kansalaisaloitteen metsästyslain muuttamiseksi.

Hän toivoo suoja-alueen laajentamista niin, että se ulottuisi asuttujen rakennusten lisäksi eläinsuojien ja laitumien ympärille.

Tamma ja varsa aitauksessa. Taustalla näkyy kolmas hevonen ja punainen, maaseudun perinteinen rakennus. Maassa vesilammikoita sateen jäljiltä.
Pakoeläimenä hevonen säikähtää usein äkillisiä, kovia ääniä. Läheltä kuuluva laukaus aiheuttaa helposti vauhkoontumisen. Varsalliset tammat reagoivat usein herkemmin jälkikasvunsa vuoksi. Kuva: Jarno Kajova / Yle

Tomi Wahlstén kuvailee hevosen kanssa toimimista haastavaksi metsästyksen aikana. Säikähtäneestä hevosesta ei tiedä, mihin päin se syöksähtää.

– Jos pyssyn pauke alkaa, kun hevonen on kärryjen edessä, sitä on vaikea hallita. Ei tiedä mihin ojaan mennään tai miten siinä käy.

Wahlstén korostaa, että hevoset ovat yksilöitä.

– Yksi säikähtää enemmän, toinen vähemmän ja joku hirvittävästi.

Muokattu 11.7.2025 klo 9:48: Korjattu tietoja Riistakeskuksen myöntämien lupien määrästä. Suomessa on vuosittain voimassa reilut 600 poikkeuslupaa, eikä 1600 lupaa, kuten jutussa alun perin väitettiin. Jutussa kerrottiin virheellisesti, että luvat oikeuttavat noin 140 000 linnun tappamiseen. Oikea luku on noin 120 000. Luvan nojalla lintuja tapettiin vuonna 2023 noin 45 000, eikä 54 000.