Maalattujen kivien piilota ja etsi -leikistä on tullut Suomessa huippusuosittua.
Kivibongaukseen vihkiytyneen Facebookin Finstones-ryhmän jäsenmäärä on kasvanut merkittävästi lyhyessä ajassa. Suomalaisryhmässä oli heinäkuun puolessavälissä yli 94 500 jäsentä, kun viime kesänä jäseniä oli noin 3 000. Jäsenmäärä kasvaa koko ajan.
Yksi tänä kesänä kivimaalauksen aloittaneista on kajaanilainen 31-vuotias Sara Tikkanen.
Hän kertoo, että kädentaidoilla on tarkoitus tuoda muille hyvää mieltä. Tikkanen on maalannut parisataa kiveä, muun muassa Finstones-ryhmässä ihailua herättäneen korvapuustikiven. Sen siirtymistä paikasta toiseen on seurattu ryhmässä tiiviisti.
Finstones-ryhmässä esitellään maalattuja kiviä, jotka piilotetaan julkiselle paikalle. Kivien löytäjät taas ilmoittavat ryhmässä löydöistään kuvien kera.
Tikkanen ottaa maalatessaan huomioon myös ympäristönäkökohdat.
Hän tietää, että muovia sisältävä akryylimaali vaatii huolellisen lakkakerroksen, jotta se ei lohkeilisi maastoon. Tämä todetaan jo Facebook-ryhmän säännöissäkin.
Mikromuovia voi irrota, mutta päästöt pieniä
Suomen vaihtelevat sääolosuhteet ja mekaaninen hankaus rapauttavat ajan kanssa akryylimaalin kiven pinnasta, ja näin ympäristöön voi päätyä mikromuovia.
Kivibongauksen vaikutukset ympäristöön ovat kuitenkin laajassa kuvassa vähäiset, arvioi Suomen ympäristökeskuksen (Syke) johtava tutkija Outi Setälä. Hän on perehtynyt mikromuovipäästöihin.
– Pitäisin tätä aika pienenä lähteenä. Tietenkin toivon, että jos kivissä näkyy maalien haurastumista, ne siivottaisiin heti pois.
Setälän mukaan kivimaalausta selvästi suuremman mikromuovikuorman aiheuttavat esimerkiksi yleinen muoviroskaaminen tai taloista ja muista rakennelmista rapisevat maalit.
Ympäristöystävällisyyttä korostetaan myös Finstones-ryhmän esittelypuheessa. Huonokuntoiset kivet pyydetään poistamaan kierrosta ja hävittämään. Maalin poistaminen kivestä uusiokäyttöä varten kuormittaa ympäristöä.
Esimerkiksi Helsingin seudun ympäristötoimi lukee pienen kivimäärän sekajätteeksi. Käytännöt voivat kuitenkin vaihdella Suomessa alueittain.
Kivimaalauksen korjaaminen voisi olla vaihtoehto, ajattelee harrastaja Sara Tikkanen.
– Jos kivi on pelastettavissa, voi itse yrittää maalata ja lakata uudelleen.
Jos suosio laajenee, kunnatkin saattavat reagoida
Syken kiertotalouden johtava asiantuntija Taina Nystén suosittelee, että kivet piilotettaisiin jo valmiiksi rakennettuun ympäristöön, ei luonto- ja virkistysalueille.
– Maalattujen kivien suositeltavimpia sijoituspaikkoja ovat omat asuintilat, oma piha ja muu rakennettu ympäristö, missä on muitakin maalattuja pintoja.
Nystén arvioi, että harrastusilmiön kasvaessa kunnat ottanevat yhä enemmän kantaa siihen, mille alueille maalattuja kiviä voi jättää muiden löydettäväksi.
– Kyse on tavallaan omin luvin toteutetusta tilataiteesta. Tähän voi kunnalla olla oma näkemyksensä.
Osa kivistä jää löytäjille muistoksi
Kajaanilainen Sara Tikkanen kertoo piilottavansa kivet paikkoihin, joista ne varmasti löydetään.
– Etsin paikan, josta kiven voi havaita helposti.
Esimerkiksi korvapuustikiven hän jätti ensimmäisen kerran bussipysäkille Kajaanin Laajankankaalle. Se on ehtinyt seikkailla jo ympäri Kajaania ja bongattu myös muun muassa paikallisesta leipomosta.
Kaikki kivet eivät jää kiertämään.
– Kiviä löytäneet lapset ovat olleet usein hirmu onnellisia ja pitäneet kiven myös itsellään. Monet kivet päätyvät löytäjilleen muistoiksi, kaikkia ei laiteta kiertoon, Tikkanen kertoo.