”Rimaton” korkeus- ja seiväshyppy, lankuton pituus ja kolmiloikka sekä juoksulajien uudet matkat.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto World Athletics (WA) haluaa uudistaa tapahtumiaan. Kehitystyötä johtaa tanskalainen Jakob Larsen, joka on toiminut ideahautomon pomona vuodesta 2020.
Larsen nimeää kaksi uudistusta, jotka ovat lähimpänä käyttöönottoa: 200 metrin aitajuoksun ja mailin esteet.
200 metrin aitajuoksussa on kilpailtu olympiatasolla edellisen kerran vuonna 1904; voittaja oli 80 vuotta sitten edesmennyt amerikkalainen Harry Hillman.
– Aitajuoksut menestyvät katsojille tehdyissä kyselyissämme erinomaisesti. 200 metrin aitajuoksun palauttaminen antaisi pika-aitureille ja ratakierroksen aitureille mahdollisuuden mitellä toisiaan vastaan, Larsen sanoo.
Sileästä ratajuoksusta tutun mailin eli 1 609 metrin estejuoksu halutaan kisaohjelmaan kilpailullisten tekijöiden vuoksi.
– 3 000 metrin esteet on ollut lajina melko ennakoitava. Lyhyempi matka tarjoaisi enemmän epävarmuutta ainakin teoriassa. Tässä on kuitenkin otettava huomioon turvallisuustekijät, sillä lajin vauhti olisi huima. Ensimmäiset testit osoittavat, että mailin esteissä neljän minuutin alitus on ihanneoloissa mahdollinen, Larsen sanoo.
Vertailun vuoksi sileän mailin Suomen ennätys on Ari Paunosen 1977 juoksema 3.55,65.
Yleisöllä sananvaltaa
Larsenin ryhmä on tutkinut yleisurheilun katsojaprofiileja ja selvittänyt katsojien halukkuutta muutoksiin.
Yksi kyselyistä tehtiin Budapestin MM-kisoissa vuonna 2023. Kyselyyn osallistui yli 8 000 lipun ostanutta katsojaa, joista hieman yli puolet seurasi yleisurheilua ensimmäistä kertaa paikalla.
Larsen kertoo, että keihäänheitto menestyi kenttälajeista parhaiten Budapestin katsojille tehdyssä kyselyssä. Lajin koettiin palvelevan kaikkia stadionin katsomoja. Eniten kiinnostusta herättivät juoksulajit pikamatkoista keskimatkoihin.
Tanskalaispomon mukaan katsojat kokivat horisontaalihyppyjen yliastumiset tunnelmaa latistaviksi.
Ensi kertaa yleisurheilua katsomaan tullut yleisö suhtautui myönteisesti Larsenin työryhmän esitykseen, että pituushypyssä ja kolmiloikassa lankku korvattaisiin tulevissa arvokisoissa ponnistusalueella.
Pituushypyssä lankku on 20 senttiä leveä, ja hyppy mitataan pisteestä, josta lankun vaha-alue alkaa.
– Alkuun testasimme nuorten kisoissa ponnistusaluetta, joka oli kooltaan metri. Sen jälkeen kooksi määriteltiin 40 senttiä. Saksalaiset ja espanjalaiset kansainvälisen tason hyppääjät testasivat tätä harjoituksissa, ja yliastumisten määrä putosi 31 prosentista 5:een.
– Ensimmäiset kokeilut kilpailuissa tehtiin viime kesänä ja tuoreimmat talvella Düsseldorfin ja Berliinin hallikisoissa. Kesän kisoissa keskityimme teknologiaan ja talvella katsojien kokemuksiin. Näissä kyselyissä pieni enemmistö katsojista kannatti pitäytymistä lankussa, kun taas ensimmäistä kertaa paikalla olleista 70 prosenttia suhtautui myönteisesti ponnistusalueeseen, Larsen sanoo.
Larsenin mukaan maailmantilaston 200:sta parhaasta pituushyppääjästä 20 prosenttia suhtautui myönteisesti ajatukseen ponnistusalueen kehittämisestä. Lajilegendat eivät ole myöskään pitäneet kynttilää vakan alla liittyen kyseiseen innovaatioon.
– Vastustus oli suurinta valmentajien keskuudessa. Kansallisissa ja nuorissa ikäluokissa asialle löytyi enemmän ymmärrystä kuin huipulla. Se on ymmärrettävää: miksi muuttaa sellaista, jossa on hyvä?
Larsen korostaa, että ponnistusalueen teknologia on kehitettävä ensin vedenpitäväksi. WA ei myöskään ole tuomassa ponnistusaluetta arvokisoihin ilman urheilijoiden tukea.
– Yksi vaihtoehto on tehdä ponnistusalueesta oma kisansa.
Katoaako riman merkitys?
Yleisurheilun suurkuluttajille WA:n ehkäpä villein innovaatio liittyy korkeus- ja seiväshyppyyn.
Jälkimmäisessä testattiin viime vuonna kilpailuformaattia, jossa riman ylittäminen ei ollut tuloksessa ratkaisevaa. Ratkaiseva tekijä oli, kuinka korkealla hyppääjä kävi suorituksessaan (realized height).
Kyseinen kisa järjestettiin Sveitsissä. Larsenin mukaan kisassa käytettiin rimaa hyppääjien toivomuksesta, jotta hypyn hahmottaminen olisi helpompaa. Jokaisella osallistujalla oli kuusi yritystä. Testikisan jälkeen WA:n työryhmä pani kyseisen innovaation hyllylle odottamaan lisäselvityksiä.
Larsenin mukaan WA jatkaa hyppääjän maksimikorkeutta mittaavan teknologian kehittämistä ja suunnittelee sen hyödyntämistä tasapelitilanteissa.
Tällainen tilanne nähtiin muun muassa vuonna 2021 järjestetyissä Tokion olympialaisissa, joissa Qatarin Mutaz Essa Barshim ja Italian Gianmarco Tamberi päättivät jakaa miesten korkeushypyn kultamitalin.
Sääntöjen mukaan tasatilanteessa hypätään ns. voittouusinta, jossa voiton ratkaisemiseksi hypätään ylimääräisiä hyppyjä niin kauan, kunnes yksi urheilija onnistuu ja muut epäonnistuvat riman ylityksessä.
– Esimerkiksi olympialaisissa uusintaan ei välttämättä ole aikaa, koska televisioinnin pitäisi siirtyä jo seuraavaan lajiin. Tällöin kisa voitaisiin ratkaista voittouusinnan sijaan teknologialla, joka näyttää, kumpi hyppääjistä on ylittänyt riman korkeammalta, Larsen sanoo.
Tanskalainen toteaa, ettei näitä teknologioita oteta käyttöön ennen kuin niiden toimivuus on varmistettu.
Televisiointi edellä
Larsenin mukaan WA haluaa muokata yleisurheilun televisiointia nykyistä dynaamisemmaksi.
WA testaakin paraikaa ideaa, jossa kenttälajeissa käytettäisiin 15 sekunnin suoritusaikaikkunaa.
Larsenin mukaan liitolla ei ole aikomusta puuttua urheilijoiden valmistautumisaikaan, joka on nykyisin minuutti. Jatkossa televisiolähetys siirtyy kuitenkin kisapaikalle vasta 45 sekunnin jälkeen, kun urheilijan suoritusikkuna aukeaa.
– Haluamme näyttää enemmän kenttälajeja ja vähentää staattista lähetystä, jossa tv-kuvissa näytetään paikallaan olevaa urheilija.
Otteluiden asema puhuttaa
Larsenin mukaan kymmenottelu on kärsinyt viime vuosikymmeninä eniten vähentyneestä televisiointiajasta.
– Vuoden 1984 kesäolympialaisissa meillä oli noin 65 tuntia tv-aikaa. Nyt sitä on 45 tuntia, ja yleisurheilijoiden määrä on kasvanut 70 prosenttia. Tämä yhtälö rasittaa etenkin otteluita.
Tv-ajan vuoksi Larsen suhtautuu skeptisesti ajatukseen, että naiset siirtyisivät tulevaisuudessa kisaamaan miesten tavoin kymmenottelussa.
– Emme ole halukkaita muokkaamaan otteluiden rakennetta aikuisten arvokisoissa, mutta nuorissa tilanne voi olla toinen, etenkin kymmenottelussa. Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat lajin vahvimmat maanosat, mutta seiväshyppy tuottaa haasteita etenkin Afrikassa, koska suorituspaikkoja on niin vähän.
Jotta kymmenottelusta tulisi kansainvälisempi, WA on valmis pohtimaan poikien sarjoissa käytettävän 8-ottelun käyttöönottoa. Tämä tarkoittaisi, että seiväs ja kiekko poistuisivat kymmenottelun lajivalikoimasta.
– Tämä vaatii kuitenkin vielä paljon selvitystyötä, Larsen korostaa.