Mustekalan näköinen jätti-itiö tuhoaa nyt mustikkaa – paikoin jopa viidesosa sadosta menetetty

Tyhjiä varpuja ja pilkullisia lehtiä on löydetty ainakin Varsinais-Suomesta, Helsingistä ja Jalasjärveltä. Laji.fi-sivulle toivotaan havaintoja tuhojen laajuudesta Suomessa.

Mustikanlaikkupikarin aiheuttaman taudin näkee muun muassa ruskeina täplinä mustikanlehdissä. Kuva ja video: Minna Rosvall / Yle

Suomalaisista mustikkametsistä on löydetty tänä kesänä harvinaisen paljon mustikanlaikkupikari-sientä.

Sienen aiheuttama tauti on tuhonnut paikoin jopa parikymmentä prosenttia mustikkasadosta. Biologi Jouni Issakainen huomasi juhannuksena Paraisilla suuria, tuhoutuneita kasvustoja.

Havaintoja vastaavista tuhoista on jo ainakin Pöytyältä, Paimiosta, Maskusta, Helsingistä, Toijalasta ja Jalasjärveltä. Tauti ei ole terveydelle vaarallinen, eikä taudin runtelemassa kasvissa ole juuri marjoja.

Sienen tieteellinen nimi on Valdensinia heterodoxa. Se sai suomenkielisen nimensä vasta alkuviikosta.

Biologi Jouni Issakainen näyttää, miten mustikanlaikkupikari on tuhonnut osan mustikkamätästä.
Biologi Jouni Issakainen näyttää, miten mustikanlaikkupikari on tuhonnut osan mustikkamätästä. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Issakaisen mukaan tarvittaisiin lisätietoa, onko kyseessä tilapäinen ilmiö vai onko tauti lisääntymässä.

– Vähäluminen talvi tai kostea alkukesä ovat voineet aktivoida jo valmiiksi paikalla olleen sienen. On mahdollista, että tauti on voimistumassa ja levittäytymässä ilmaston lämpenemisen vuoksi, arvioi Issakainen.

Myös erikoistutkija Marja Jalli Luonnonvarakeskuksesta pitää erikoisen ilmiön syynä alkukevään olosuhteita.

– Ne tuntuivat olleen äärimmäisen otolliset taudinaiheuttajan ensitartunnalle ja leviämiselle. Alle kahdenkymmen asteen lämpötila yhdistettynä korkeaan kosteuteen ovat kirjallisuuden mukaan optimiolosuhteet, kertoo Jalli.

Ruskeat täplät ja marjattomat varvut

Luonnonvarakeskuksen mukaan on tärkeää saada tietoa taudinaiheuttajan levinneisyydestä ja oireiden voimakkuudesta kansalaisilta.

Myös geneettinen tunnistus ja tietojen jakaminen kansainvälisten tutkijoiden kanssa on tärkeää, sillä taudinaiheuttajaa on tutkittu esimerkiksi Kanadassa.

Mustikanlaikkupikarin tuhoamia mustikan varpuja sormien välissä.
Varren päissä olevat ruskeat osat kertovat mustikanlaikkupikarin tartunnasta. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Kansalaiset voivat ilmoittaa mustikanlaikkupikariin liittyvistä havainnoistaan laji.fi-sivustolle.

Jätti-itiö sinkoaa itsensä pitkälle

Jouni Issakainen on pitkän linjan sienitutkija, joka on työskennellyt muun muassa Turun yliopistossa.

Hän kuvailee, että mustikanlaikkupikarilla on harvinaisen iso itiö. Sen voi jopa nähdä suurennuslasilla mustikanlehden pinnassa. Yleensä sieni-itiöt ovat kooltaan millimetrin tuhannes- tai sadasosien luokkaa.

– Meritähden tai mustekalan näköinen lonkerollinen jätti-itiö pystyy sinkoamaan itsensä yli sata kertaa oman pituutensa matkan. Mustikka on sen pääuhri, mutta se pystyy tunkeutumaan myös muiden lajien puolustuksen läpi, kertoo Issakainen.

Biologi näyttää turkulaismetsässä, miten tauti on levinnyt puolukan ja tammen lehdille. Issakaisen mukaan se ei kuitenkaan tuhoa esimerkiksi tammea samalla tavalla kuin mustikkaa.

– Tässä näkyy aivan vehreä, runsaslehtinen mustikkakasvusto ja sen vieressä on alue, joka on tuhoutunut mustikanlaikkupikarin vuoksi.

Mustikanlaikkupikarin aiheuttmia ruskeita täpliä näkyy puolukan lehdissä.
Lähellä olevat puolukanvarvut ovat saaneet myös tartunnan. Kuva: Minna Rosvall / Yle

Jouni Issakainen on ilmoittanut havainnoistaan Luonnonvarakeskuksen lisäksi Ruokavirastoon.

– Siellä epäiltiin myös vakavampia, Suomessa harvinaisia tauteja, mutta sellaisesta ei ollut nyt kyse. Mustikanlaikkupikari ei ole hälyttävä sieni, mutta tutkimisen arvoinen, kertoo Issakainen.

Hänen mielestään tämänvuotisen epidemian laajuutta ja voimakkuutta olisi hyvä ymmärtää paremmin tulevia vuosia ajatellen.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marja Jalli pitää ensiarvoisena, että taudinaiheuttaja saatiin selvitettyä nopeasti Issakaisen tarkan perehtymisen ansiosta.

– Luonnossa liikkujien ja marjastajien lisäksi esiintymillä voi olla vaikutuksia myös ammatinharjoittajille, kuten puutarhaviljelijöille. Taudinaiheuttajan tiedetään tartuttavan myös pensasmustikkaan, kertoo Jalli.