Jääkiekko on kesätauolla, mutta puhe Patrik Laineen ympärillä ei koskaan lopu. Satumaisesti loppuvuodesta 2024 alkanut aikakausi Montrealissa sai menneen kauden osalta vaikean päätöksen. Hanat kuivuivat, 5–5-pelaaminen ei kantanut, valmentaja menetti pelaajaan luottamuksen ja niin edelleen.
Katsomokomennuksia, loukkaantumisia ja muuta Laineen uralta jo aiemmin tuttua draamaa nähtiin myös Montrealissa. Kuherruskuukausi pelaajan ja seuran välillä päättyi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.
Ja kuinka ollakaan keskikesällä Laineen ympärillä vellovat jo siirtohuhutkin.
Pohjoisamerikkalaislähteiden mukaan Montreal ei aktiivisesti kauppaa suomalaista, mutta olisi varmasti valmis kuuntelemaan, jos jokin seura sellaisesta haluaisi keskustella.
Montreal kaipaisi kipeästi kakkossentteriä ja sen hankkimisessa Laine voisi ja tämän pitäisikin toimia mahdollisena kauppatavarana, sillä jos rahaa tulee sisään, sitä pitää mennä uloskin.
Ehdokkaana on mainittu muun muassa St. Louisin kanadalaissentteri Jorday Kyrou. Tällaiset skenaariot tuntuvat sanalla sanoen hulluudelta.
Markkina-arvo olematon
En usko Laineelle olevan menneen kevään jäljiltä käytännössä minkäänlaista markkinaa. Vaikka Laine nakutti 52 otteluun kiitettävät viisitoista ylivoimamaalia, kokonaisuus jätti valjun ja velton kuvan – taas kerran. Laineella on epäluotettavan pelaajan maine NHL:ssä ja mennyt kausi vain vahvisti näitä mielikuvia.
Laineesta on tullut puhdas ylivoima-ase, johon valmentaja ei voi viidellä viittä vastaan kuitenkaan luottaa. Kaava on toistunut Winnipegissä, Columbuksessa ja nyt Montrealissa.
Ylivoimaroolikaan ei Montrealissa ole enää kirkossa kuulutettu asia, itse asiassa kaikkea muuta. Nuori Ivan Demidov teki erinomaisen sisääntulon NHL:ään keväällä ja vasemmalta siiveltä Laineen paikan otti lopulta Cole Caufield. Tässä kaksikossa on Montrealin tulevaisuus.
Laineelle on vaikea piirtää keskipakan joukkueeksi profiloituvassa Montrealissa minkäänlaista selkeää roolia.
Laine ei ole viidellä viittä vastaan riittävän hyvä ja luotettava kärkiketjuihin, mutta ei toisaalta profiloidu myöskään pohjaketjun luotettavaksi työmyyräksi. Eikä Laine pohjaketjuissa viihtyisikään.
Kaiken kruunaa 8,7 miljoonan vuosipalkka. Tamperelaishyökkääjä on Montrealin kallispalkkaisin hyökkääjä, vaikka otteet kaukalossa eivät usein näytä siltä. En usko tilanteen olevan täysin ongelmaton joukkueen sisälläkään.
Eivätkä Laineen mainetta ainakaan ole parantaneet puheet loukkaantumisten ympärillä. Montrealista saamieni raporttien mukaan joukkueessa ei katseltu hyvällä maaliskuun alun poissaoloja flunssaoireiden vuoksi pahimman pudotuspelitaistelun keskellä.
Montrealilaismediassa kyseenalaistettiin myös Laineen käsivamma keväällä. Laine jätti viimeiset pudotuspeliottelut pelaamatta sormivamman vuoksi, mutta kanadalaismedia epäili, että tämä olisi voinut pelata vamman kanssa.
Sopimus loppuun Montrealissa
Samaan aikaan Laine profiloituu jään ulkopuolella rokkitähdeksi, joka ohimennen talvella haukkui julkisesti käytännössä koko Columbuksen organisaation – siis edellisen työnantajansa ja nykyisen jättisopimuksen alkuperäisen toisen osapuolen.
Ottamatta kantaa loukkaantumisiin tai mihinkään yksittäiseen asiaan, pöydällä alkaa olla yhdelle pitkään omaa paikkaansa hakeneelle pelaajalle paljon. Ja vaikka NHL on Suomesta katsottuna suurta ja kaunista, viime kädessä lajiyhteisö on melko pieni. Laineen maine on kiirinyt jo pitkään kaukana tämän edellä.
Kun tähän kaikkeen yhdistetään 8,7 miljoonan palkka, pelaajakaupan on vaikea nähdä syntyvän.
Laine ei yksinkertaisesti ole 8,7 miljoonan pelaaja, ei edes lähellä sitä. On vaikea nähdä olosuhteita, joissa yksikään GM olisi valmis antamaan omistaan mitään hankkiakseen tämän Patrik Laineen. Columbus esimerkiksi antoi Montrealille varausvuoron, jotta sai sen ottamaan Laineen.
Tätäkin taustaa Kyrou-Laine-puheet tuntuvat surrealistisilta, vaikka sivuun asettelisi minkälaisen alkusalaatin tahansa.
Voisiko Laine sitten sopia kellarikerroksen joukkueisiin, joilla on paljon rahaa käytettävissään, mutta ei vielä menestysikkunaa?
Huonosti. Seurat, jotka haluavat kehittää nuoria ja rakentaa voittavaa kulttuuria, tapaavat hamuta riveihinsä veteraaneja, mutta ennen muuta esimerkkiveteraaneja. Mikael Granlund haluttiin tästä syystä Anaheimiin.
Parhaiten Laine sopisi valmiiseen pöytään. Sellaiseen mestaruustason joukkueeseen, missä roolitukset ovat luokkaa Florida Panthers. Muut tekisivät työn, Laine maalit. Parhaimmillaan Winnipeg oli lähellä tällaista vuosina 2016–2018 ja siksi Laine pelasi siellä uransa parhaat vuodet toistaiseksi.
Mutta yrittäkääpä myydä kaiken jälkeen tämä ajatus Florida-GM Bill Zitolle tai päävalmentaja Paul Mauricelle.
Helpointa Montrealille on antaa Laineen pelata sopimuksensa loppuun. Laine on edelleen käyttökelpoinen täsmäase, ja jos kesäharjoittelu maistuu ja osuu lankulle, kasvuvaraa on edelleen mahdottomasti. Tuskin Laineella kakkossentteriä tänä kesänä saa, mutta talvella voi muutaman ison ja tärkeänkin maalin saada.