Oulun kaupunki on tänä vuonna käynnistänyt Suomessa ainutlaatuisen rasisminvastaisen toimenpideohjelman.
Viime syksynä kaupunki haki sitä varten rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta ja myös sai sen. Summa on noin miljoona euroa. Mun Oulu -julkaisun mukaan kaupunki käyttää hankkeeseen lisäksi noin 250 000 euroa omaa rahaa.
Hanke päätettiin aloittaa sen seurauksena, että kaupungissa tapahtui viime vuonna lyhyen ajan sisään kolme ulkomaalaisiin tai ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin kohdistunutta, rasistiseksi epäiltyä puukotusta.
Sittemmin on selvinnyt, että puukotuksiin syyllistyneet kärsivät tekojen aikaan vakavista mielenterveysongelmista. Heidät kaikki todettiin syyntakeettomiksi.
Yhdessä tapauksista uhri valikoitui oikeuden mukaan rasistisin perustein, mutta tekijä kärsi harhoista, mikä vaikutti hänen kykyynsä säädellä käytöstään. Toisessa tekijä myönsi itse tekonsa rasistiseksi, mutta asianajajansa mukaan puukotus oli suoraa jatkumoa sille, ettei hän ollut saanut apua ongelmiinsa. Kolmannessa tapauksessa oikeus ei löytänyt teon taustalta rasistista motiivia.
Kysyimme Oulun kaupunginjohtajan Ari Alatossavan näkemyksiä noin 1,2 miljoonan euron rasisminvastaisesta ohjelmasta. Onko hankkeelle nykytiedon valossa riittävät perusteet?
1. Olivatko Oulun viimevuotiset, rasistisiksi epäillyt puukotukset keskeinen syy rasisminvastaisen ohjelman aloittamiselle?
– Puukotukset tulivat kaikille yllätyksenä ja aiheuttivat paljon ihmetystä mutta myös tietysti pelkoa ja turvallisuudentunteen heikkenemistä. Silloin päätimme, että lähdemme tekemään järjestelmällisemmin työtä tällaisten asioiden estämiseksi ja rasismin kitkemiseksi. Sikäli kysymykseen voi vastata, että kyllä, se oli kimmoke ohjelman valmisteluun.
2. Olivatko puukotukset keskeinen peruste hankerahoituksen hakemiselle ja sen saamiselle?
– Kyllä. Esitimme ensin valtioneuvostolle, että olisimme yhdessä lähteneet tekemään rasisminvastaista ohjelmaa, jossa Oulu olisi toiminut pilottina, mutta se ei onnistunut. Päätimme tehdä oman ohjelman, ja haimme siihen rahoitusta niistä kanavista, mitä meillä on käytettävissä eli tässä tapauksessa Euroopan unionin rahoituksen puolelta.
3. Puukotuksiin syyllistyneiden on sittemmin todettu kärsineen tekojen aikaan mielenterveysongelmista. Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?
– Onhan tämä tietysti merkittävä tieto. Olivatko tapaukset nyt sitten kuitenkaan rasistisia, kuten silloisen tietämyksen mukaan oli perusteltavissa tai nähtävissä.
– Nyt kun asianosaiset on todettu syyntakeettomiksi, niin totta kai tässä tulee toisenlaisiakin ajatuksia siitä, mikä oli perimmäinen syy siihen, että nämä tapahtuivat niin lyhyellä ajalla ja kohdistuivat ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin. Kyllä tämä herättää monenlaisia ajatuksia.
4. Pidätkö rasisminvastaisen ohjelman rahoituksen hakemista yhä perusteltuna, kun tiedetään, millaista taustaa näissä tapauksissa oli?
– Tässä rasisminvastaisessa ohjelmassa nostaisin ehkä tärkeimmäksi asiaksi hyvien väestösuhteiden ylläpitämisen ja vaalimisen. Meillä on noin 15 000 oululaista, jotka puhuvat muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään. Oulu kansainvälistyy hyvin nopeasti.
– Kyllä itse ainakin näen, että me teimme tässä ison työn. Nyt alkaa sen käytännön toteutus, ja se on edelleen tarpeen. Nämä tapauksethan ovat myös nostaneet esiin eri viranomaisten välisen yhteistyön. Tapaamme nykyään eri viranomaisten kesken huomattavasti kiinteämmin. Keskustelemme ja vaihdamme tietoja siitä, minkälaisia asioita kentällä on ja pyrimme sillä tavoin ennaltaehkäisemään näitä asioita.
5. Mielenterveyspalveluiden ruuhkista Oulussa on uutisoitu paljon. Sote-palvelut ovat hyvinvointialueiden vastuulla, mutta mitä sinun mielestäsi tälle asialle tulisi tehdä?
– Tietysti toivon, että Oulussa Pohde ja muutkin hyvinvointialueet pystyisivät resursoimaan tähän entistä merkittävämmän roolin saaneeseen mielenterveysasiaan. Se on kaikkien yhteinen etu, että pystytään hoitamaan ihmisiä, joilla on tällaisia ongelmia.
6. Oulussa panostetaan nyt isolla hankkeella rasisminvastaiseen työhön. Pitäisikö myös mielenterveyspalveluille perustaa oma hankkeensa, jotta sekin asia saisi huomiota ja esimerkiksi lisärahoitusta?
– Tuohon en osaa sinänsä vastata. Nämä ongelmat pitäisi pystyä ottamaan käsittelyyn ja hallintaan heti, etteivät ne jäisi kytemään, kuten ilmeisesti näissäkin tapauksissa on tullut ilmi.