Laskunne on maksamatta ja menee ulosottoon.
Sami Asujamaan yritys sai yllättäen ilmoituksen maksamattomasta laskusta.
Pian se olikin jo peritty ulosotossa, suoraan yrityksen tililtä.
Ongelma oli, että Asujamaan isännöintiyritys ei ollut koskaan saanut alkuperäistä laskua. Tai sekään ei oikeastaan ollut ongelman ydin. Koko alkuperäinen lasku ei edes kuulunut yritykselle, vaan aivan toiselle firmalle.
Siis ulosottoon mennyt lasku oli osoitettu aivan väärälle vastaanottajalle. Laskun syynä oli palotarkastus ja perijänä hyvinvointialue.
– Se tuli täytenä yllätyksenä. Me emme olleet heidän asiakkaitaan, emmekä olleet tilanneet mitään, kertoo toimitusjohtaja Sami Asujamaa.
Alkoi selvitä, että Asujamaan yrityksen saama lasku oli lähetetty viime vuonna erään taloyhtiön entiselle isännöintitoimistolle, joka oli lopettanut toimintansa ja sulautunut isompaan firmaan.
Jostain syystä hyvinvointialue päätti kohdistaa maksun Asujamaan yritykselle – ilman ennakkovaroitusta tai tiedustelua asiasta.
– Emme saaneet alkuperäistä laskua, emme edes selvitystä asiasta. Ja yhtäkkiä rahat vain katosivat tililtä, Asujamaa kertoo.
Ulosottolaitos vain perii, ei kysy, mistä saatava on tullut
Asujamaa otti yhteyttä sekä hyvinvointialueeseen että ulosottovirastoon. Vastaukset herättivät lisää kysymyksiä. Ulosottoviranomainen totesi, ettei se tiedä, mistä saatava on peräisin. Sen tehtävänä on vain periä rahat hakijan vaatimuksesta.
– Vastaus oli käytännössä, että ”pahoittelemme, mutta selvitä itse”. Se jätti aika voimattoman ja epäoikeudenmukaisen olon, Asujamaa sanoo.
Hyvinvointialue puolestaan selitti, että lasku oli lähetetty virheellisesti vanhalle toimijalle, mutta se kohdistettiin lopulta Asujamaan firmalle.
Väärin perittyä laskua ei aluksi aiottu edes hyvittää. Perintäkulut luvattiin maksaa.
– Meidän olisi pitänyt periä summa eteenpäin taloyhtiöltä, jolle lasku oikeasti kuului. Se ei tuntunut reilulta. Onneksi lopulta koko summa palautettiin, Asujamaa sanoo.
Vaikka raha saatiin lopulta takaisin, ei kukaan hyvittänyt selvitystyöstä koitunutta vaivaa ja työaikaa. Asujamaa sanoo, että käräjöimään ei noin pienen summan takia viitsi edes lähteä. Jos raha ei olisi tullut takaisin, olisi vain pitänyt niellä tappio.
Asujamaa pitää huolestuttavana sitä, kuinka helposti maksut voivat päätyä ulosottoon väärin perustein.
– On ongelmallista, että lasku voidaan ohjata ulosottoon ilman että kukaan tarkistaa, kenen oikeasti pitäisi maksaa. Tässäkin taloyhtiön tiedot löytyivät kaupparekisteristä. Ne olisi ollut helppoa tarkistaa.
Myös kuluttajat usein väärien perimisten kohteena
Asujamaan yrityksen tapaus noudattaa samaa kaavaa kuin monen kuluttajan.
Tavallisilta kuluttajilta peritään vuosittain jopa tuhansia perusteettomia, vanhentuneita tai kohtuuttomia maksuja niin sanotun summaarisen velkomusprosessin kautta. Asia käy ilmi Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tuoreesta selvityksestä.
Summaarisella riita-asialla tarkoitetaan sellaista riidatonta asiaa, jonka käräjäoikeus ratkaisee kirjallisessa menettelyssä. Käytännössä oikeus kuitenkin toimii perinnässä kumileimasimena, oli lasku aiheeton tai aiheellinen.
Ja kun jokin menee ulosottoon, on tavallisen kuluttajan vaikea usein arvioida, onko lasku todella aiheellinen vai aiheeton.
Yksikön päällikkö Paula Hannula KKV:stä sanoo, että koko prosessin ongelmana on, että sitä käytetään myös kiistanalaisissa tai jopa perusteettomissa tapauksissa.
– Kun perintä viedään tuomioistuimeen ja käytetään summaariseksi kutsuttua nopeutettua prosessia, kuluttaja voi olla vaikeassa asemassa. Moni ei ymmärrä, mistä on kyse, eikä puolustaudu, ja tuomio menee läpi automaattisesti, Hannula sanoo.
Siispä katteetonkin velka voi muuttua ulosottokelpoiseksi ilman, että kukaan tutkii sen perusteita
– Käräjäoikeus ei tarkastele yksityiskohtaisesti, onko lasku kohtuullinen, vanhentunut tai sopimukseen perustuva. Jos kuluttaja ei reagoi, annetaan yksipuolinen tuomio, Hannula sanoo.
Katteettomia perimisiä on KKV:n arvion mukaan vuosittain tuhansia. Ne saattavat liittyä epäselviin tilaussopimuksiin, kohtuuttomiin luottokustannuksiin tai epäselviin sähkölaskuihin. KKV:n mukaan kantajat, eli perintäyhtiöt ja muut yritykset, ovat toisinaan tietoisia siitä, että asia ei ole yksiselitteinen, mutta vievät sen silti läpi nopean prosessin kautta.
Kuluttajan on vaikea puolustautua, vaikka perintä olisi katteeton.
Yksi suurimmista esteistä ovat oikeudenkäyntikulut. Kuluttajat voivat pelätä joutuvansa hävitessään maksamaan myös vastapuolen kulut, vaikka asia olisi riitainen tai kyseenalainen. Moni ei siksi uskalla ryhtyä käräjöimään.
– Usein kuluttaja tarvitsisi oikeudellista apua ymmärtääkseen, kannattaako asiaa riitauttaa. Heikoimmassa asemassa olevat, kuten ylivelkaantuneet, voivat myös yksinkertaisesti uupua eivätkä jaksa reagoida, Hannula kuvailee.
KKV esittää lainsäädäntömuutoksia – ”Epäkohtiin on puututtava”
KKV esittääkin useita muutoksia summaarisen velkomusmenettelyn käytäntöihin. Se esimerkiksi ehdottaa, että haastehakemusten sisältöä tulisi täsmentää niin, että kuluttaja ymmärtää, mistä saatavasta on kyse ja onko se esimerkiksi vanhentunut.
Myös esimerkiksi käräjäoikeuden pitäisi KKV:n mukaan perehtyä paremmin perintään tuleviin tapauksiin. Lisäksi maksut oikeudenkäynneistä voisivat olla kuluttajan kannalta halvempia.
– Kaikki ne tapaukset, joissa olemme avustaneet kuluttajaa oikeudessa, on ratkaistu heidän edukseen. Se kertoo, että kyse on usein aidosti kyseenalaisista perinnöistä, Hannula painottaa.
KKV toteaa selvityksessään, että niitä, jotka käyttävät väärin järjestelmää, pitäisi rangaista.
– Tällä hetkellä ei ole mitään seuraamuksia siitä, jos yritys yrittää perintää summaarisessa prosessissa sellaisessa tapauksessa, jossa on selvää, ettei saatava ole riidaton, Hannula sanoo.