EM-finaali Englanti–Espanja sunnuntaina 27.7. kello 19 alkaen. Ylen suora lähetys alkaa kello 18.15.
Pakkomielle.
Sana, jota Lucy Bronze toistelee haastatteluissaan koko ajan. Aiheena on aina jalkapallo.
– Mietin EM-kisoja koko ajan. En voi olla ajattelematta niitä. Teen kaiken sen eteen, että pelaan EM-kisoissa ja voitamme. Mutta minut tuntevat tietävät, että olen pakkomielteinen, hän sanoi keväällä epäillessään, että nuoremmat pelaajat saattoivat kevään lomajakson aikana ajatella muutakin kuin jalkapalloa.
Häneltä sellainen ei onnistuisi ikinä. Ei ole onnistunut yli vuosikymmeneen. Sen ajan Englannin naiset ovat olleet huipulla, ja Bronze on ollut mukana koko nousukauden. Tänään he pelaavat kolmen vuoden sisään kolmannessa EM- tai MM-finaalissa.
Bronzen debytoidessa joukkue ei ollut koskaan päässyt MM-kisoissa puolivälierää pidemmälle, mutta hänen ajaltaan sijoitukset ovat kolmas, neljäs ja toinen.
Kautta aikain ensimmäisen välieräpaikan takana olivat Bronzen voittomaalit kahdessa pudotuspelivaiheen ottelussa vuonna 2015. Neljä vuotta myöhemmin hän teki yhden turnauksen hienoimmista maaleista täräyttäessään pallon 16 metristä maalin kattoon – ja Englannin välieriin.
Näissä EM-kisoissa hän oli käynnistämässä Englannin nousua puolivälierävoittoon Ruotsista tekemällä 1–2-kavennuksen. Ratkaisu tuli lopulta rangaistuspotkukilpailusta, jonka viimeisen maalin teki Bronze.
Peruskoulutukseltaan Bronze on laitapuolustaja. Todellisuudessa hän on kuitenkin paljon muutakin.
Hän liikkuu laajalla alueella ja ottaa mieluusti vastuuta pallon kanssa. Välillä hän pelaa enemmän keskikentällä kaventaessaan laidalta auttamaan pelinrakentelussa. Joskus hän on ollut suoranainen laitahyökkääjä. Nuorempana hän ihastutti etenkin fyysisillä ominaisuuksillaan, mutta vanhemmalla iällä on korostunut pelinlukutaito.
Ei sillä, ettei Bronze olisi tehnyt kaikkensa säilyttääkseen jalkanopeutensa, kestävyytensä, ja kaiken muun, mikä antaa kentällä etulyöntiaseman.
Neljän polvileikkauksen jälkeen hän kirjoitti maisterintutkielman eturistisidevammoista oppiakseen samalla, miten niistä kuntoudutaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kaksi vuotta sitten hän kävi silmäleikkauksessa päästäkseen eroon piilolinsseistä, joista alkoi tulla ongelma kentällä. Vuosien ajan hän on panostanut palautumiseensa, seuraten kuulemma Cristiano Ronaldon esimerkkiä.
Hän on englantilaisen jalkapallon valtias, maan kautta aikain menestynein pelaaja.
Englanti oli menettää Bronzen
Joskus ei kuitenkaan ollut kaukana, että Englanti ei olisi koskaan päässyt nauttimaan Bronzen palveluksista. Portugalilaisen isänsä takia hänellä oli toinenkin kosiskelija odotellessaan kutsua Englannin maajoukkueeseen.
Englannin Superliigassa jo silloin pelannut Bronze asetti takarajan. Jos kutsua ei tulisi 22-vuotissyntymäpäivään mennessä, hän vaihtaisi edustusoikeutensa Portugalin maajoukkueeseen. Sieltä oli tullut kyselyjä jo 16-vuotiaana.
Englannin onneksi takaraja jäi neljän kuukauden päähän, kun Hope Powell nosti Bronzen maajoukkueeseen kesällä 2013, juuri ennen 15-vuotisen päävalmentajakautensa päättymistä. Bronze debytoi Japania vastaan 5 300 katsojan edessä. Hän teki heti maalin, joka kuitenkin hylättiin joukkuekaverin paitsioaseman takia.
Yhdeksän vuotta myöhemmin Bronze pelasi Lontoon Wembleyllä täydet minuutit EM-finaalissa 87 000 katsojan edessä. Tämän illan loppuottelu on 140. maaottelu, jolla Bronze nousee Englannin kaikkien aikojen neljänneksi eniten otteluita pelanneeksi naiseksi. Arvokisaotteluissa hän on jo ykkönen.
Hyperfiksaatio jalkapalloon
Laitapuolustajan roolissa ei yleensä saada suurimpia henkilökohtaisia tunnustuksia. Tähdet pelaavat muilla paikoilla.
Bronze on kuitenkin ollut maailman parhaan pelaajan Ballon d'Or -äänestyksessä parhaimmillaan toinen. Vuonna 2019 hänet palkittiin Euroopan parhaana pelaajana.
Seurajoukkueille Bronzen hankkiminen on ollut epävirallinen siirtymäriitti. Vaikuttaa siltä, että hänen edustamansa seura on aina valtaistuimella. Superjoukkuetta kokoavan on kannattanut soittaa englantilaispuolustajalle.
Vuosina 2012–2014 Bronze edusti Liverpoolia, joka oli vastikään antanut kaikille naispelaajilleen ammattilaissopimukset Englannin ensimmäisenä seurana. Sen perään Bronze ja Liverpool voittivat kaksi mestaruutta.
Hän jatkoi Manchester Cityyn, jonka kanssa tuli yksi mestaruus – edelleen seurahistorian ainoa – ja kaksi kakkossijaa.
Nyt Bronze on lontoolaisen Chelsean pelaaja. Joukkue voitti tällä kaudella Englannin Superliigan mestaruuden, Englannin cupin sekä Englannin liigacupin, pelaten Superliigan historian ensimmäisen tappiottoman 22 ottelun kauden.
Tällaiseen uraan kytkeytyy valtava kunnianhimo, jota ruokkii vuorostaan kova itsekritiikki.
– Olen voittanut kaiken. Yksi ilmiselvä asia puuttuu, ja se on maailmanmestaruus. Kun voitimme EM-kisat, tuntui kuin jostain olisi tullut valmista. En halunnut pelata uraani loppuun voittamatta mitään maajoukkueessa, Bronze sanoi ennen kahden vuoden takaista MM-turnausta.
Samassa Telegraph-lehden haastattelussa hän listasi suurimman vahvuutensa ja merkittävimmän heikkoutensa. Ne olivat yksi ja sama asia, eli loputon pyrkimys itsensä haastamiseen.
Siihen liittyy yhtäältä jatkuva tyytymättömyys, toisaalta sokea päättäväisyys ratkaisevilla hetkillä. Bronze itse on vannonut muutama vuosi sitten aikuisiällä todetun autismin ruokkivan jalkapallouraansa.
– Ihmiset aina sanovat, että olen hirveän intohimoinen jalkapallon suhteen. En sanoisi sitä intohimoksi, vaan pakkomielteeksi. Kyse on autismista, hyperfiksaationi kohdistuu jalkapalloon, hän sanoi BBC:lle.
Kääntöpuolia ovat olleet ujous ja epävarmuus ihmisten ympärillä. Niiden kanssa Bronze tuskaili uransa alussa. Sittemmin hän on kehittynyt näissä asioissa, mutta myös alkanut ymmärtää itseään paremmin.
Ujo tyttö on ollut jopa Englannin naisten kapteeni, välillä myös näiden kisojen aikana. Itseään hän on kuvaillut joukkueen komentelevaksi äitihahmoksi.
Kohtalokas menetys
Menestyshetkien vastapainoksi Bronze on saanut oman osansa kirvelevistä tappioista.
Niistä kirvelevimmän tarjoilivat samat naiset, jotka ovat vastassa sunnuntai-illan EM-loppuottelussa. He riistivät Bronzelta uran viimeisen puuttuvan palkinnon. Ja kun Espanja kaatoi Englannin kesän 2023 MM-finaalissa, juuri Bronze nostettiin kritiikissä tikun nokkaan.
Syy oli ottelun ainoassa maalissa, jonka viimeisteli Olga Carmona. Bronze kuljetti pallon umpikujaan, menetti sen keskiympyrässä, ja seurannut vastahyökkäys päättyi Carmonan kohtalokkaaseen ratkaisuun. Eikä siinä kaikki, sillä vastahyökkäyksen edetessä Bronze ihmetteli tapahtunutta keskiympyrässä ja levitteli käsiään.
Monet brittilehdet lyttäsivät johtavan pelaajan toiminnan ja antoivat Bronzelle heikon arvosanan peliesitykseltään. Häneltä kyseltiin, loppuisiko koko ura siihen paikkaan.
Myös aiemmin samana keväänä Mestareiden liigan loppuottelussa Barcelona päästi avausmaalin, koska Bronze oli menettänyt pallon kuljetuksensa päätteeksi.
Rohkeudella on kääntöpuolensa. Nousut jättävät taakse tilaa, jota vastustajat osaavat ennakoida. Kaksi vuotta sitten saatu opetus lienee mielessä, kun vastassa on jälleen Espanja.
Varmaa on, että tiikeri tuskin pääsee raidoistaan.
Bronze on aina erottunut laitanousuillaan, joten niistä luopuminen pyyhkisi pois yhden hänen arvokkaimmista aseistaan. Ehkä Englannin pelit olisivat päättyneet jo puolivälierään, jos Bronze ei olisi kirmannut oikea-aikaisesti Ruotsin puolustuslinjan takaa puskemaan keskitystä verkkoon.
– Aina kun vaihdan seuraa, valmentajat lokeroivat minut laitapuolustajaksi. Olen aina lähtenyt todistamaan, että olen enemmän. Minua ei tällä pelipaikalla sysätä nurkkaan. Monet joukkueet ovat halunneet minut, koska he ovat tienneet minut hyväksi, mutta haluan näyttää, että olen parempi, hän sanoi vuonna 2020.
”Tylsät tilastot” kertovat, että hän on voittanut kaikista EM-kisapelaajista toiseksi eniten kamppailuja ilmassa. Hänellä on toiseksi eniten pallokosketuksia, kolmanneksi eniten syöttöjä kentän ylimmälle kolmannekselle ja viidenneksi eniten peliä edistäviä syöttöjä.
Hän on sanonut, ettei enää ikinä yllä samalle tasolle kuin 2010-luvun lopussa. Mielestään hän oli silloin maailman paras pelaaja. Nykyinenkin rima näyttää silti olevan riittävän korkealla.
Bronzen pitkä ura kattaa kattaa naisten huippujalkapallon nousun pienen piirin pelailusta miljoonanäyttämölle.
Ensimmäisissä EM-kisoissaan vuonna 2013 hän pelasi liian pienillä nappulakengillä, koska ei kehdannut pyytää sponsorilta sopivampia.
Nämä kisat saattavat 12 vuotta myöhemmin olla hänelle viimeinen näytös EM-nurmella. Uusi mahdollisuus yltää korkeuksiin, joista hän ei juniorivuosinaan uskaltanut unelmoida – pelipaikalla, jolla kukaan ei ole pelannut aivan samalla tavalla.
Tarjolla on revanssi, ja sitä tuskin kukaan on miettinyt yhtä paljon kuin Bronze.
– En usko, että lähiaikoina on tulossa toista Lucy Bronzea. Hän on sellainen pelaaja, jonka haluaisi mukaan aina, Bronzen opetuslapsiin lukeutuva maalivahti Hannah Hampton sanoi That Lionesses Podcastin haastattelussa.
Tuorein 11 ystävää -podcast Yle Areenassa. Mistä asetelmista lähdetään finaaliin? Entä mistä asioista Sveitsin EM-kisat tullaan muistamaan?
