Asiantuntijat arvostelevat työttömyysetuuksien uutta rahoitusmallia epäonnistuneeksi.
Rahoitusmalli astui voimaan tämän vuoden alussa, ja se kiristi tuntuvasti kuntien ”sakkomaksuja” työttömyydestä.
Sakoissa on kyse siitä, että kuntien pitää korvata osa työttömyysetuuksista Kelalle, jos työttömyys pitkittyy.
Yle kertoi perjantaina, kuinka kuntien maksamat sakot ovat kasvaneet yli sadalla miljoonalla eurolla verrattuna viime vuoteen.
Tampereen työllisyys- ja kasvujohtaja Regina Saari pitää maksuja kohtuuttomina.
– Ei voi enää puhua kannusteista, vaan tämä on oikeastaan kulusiirto valtiolta kunnille, hän kritisoi.
Tänä vuonna kunnat ovat joutuneet rahoittamaan etuuksia jo 100 työttömyyspäivän jälkeen, kun aiemmin raja oli 300 päivää.
Suurille kaupungeille on koitunut puolessa vuodessa jo miljoonien eurojen lisälasku työttömyydestä.
Apulaisprofessori: Kunnat rahoittavat nyt työttömyysetuuksia
Sakkomaksuja pitää kohtuuttomana myös sosiaalipolitiikan apulaisprofessori Satu Ojala Tampereen yliopistosta.
Hänen mielestään mallia pitäisi korjata.
– Nyt tilanne on se, että kunnat eivät pelkästään maksa sakkoja, vaan tässä uudessa rahoitusmallissa tosiasiallisesti rahoittavat työttömyysetuuksia. Pitäisi miettiä, että onko se kuntien tehtävä.
Kelan tilastojen mukaan kunnat ovat rahoittaneet tänä vuonna noin kolmasosan kaikista työttömyysetuuksista.
Kuntien sakkomaksut juoksevat samaan aikaan, kun ihminen on kunnan järjestämässä työllisyyspalvelussa.
– Eli palveluun ohjaaminen tarkoittaa kunnalle tavallaan tuplakustannusta, Ojala sanoo.
Ojala uskoo, että rahoitusmalli johtaa kunnissa hallitsemattomiin taloustilanteisiin.
Tampereen budjetti sakkoihin voi ylittyä miljoonilla
Sakkomaksut ovat kasvaneet jo niin suuriksi, että Kuntaliiton mukaan ne voivat johtaa kunnissa palveluista leikkaamiseen tai veronkorotuksiin.
Eniten työttömyyteen palaa rahaa Tampereen kaltaisissa kasvukeskuksissa, joissa on paljon pitkäaikaistyöttömyyttä.
Samaan aikaan avoimia työpaikkoja ei ole huonossa taloustilanteessa tarpeeksi.
Kelan tilastojen mukaan Tampere on maksanut kesäkuuhun mennessä jo yli kahdeksan miljoonaa euroa enemmän työttömyyssakkoja kuin viime vuonna samaan aikaan. Puolessa vuodessa lasku on noussut jo 21 miljoonaan euroon.
Viime vuonna Tampereen osuus työttömyysetuuksista oli Kelan mukaan lähes 29 miljoonaa euroa. Tälle vuodelle sakkoihin on budjetoitu 40 miljoonaa euroa, mutta Saari uskoo, että todellisuudessa summa on miljoonia euroja enemmän.
Kuntien on vaikea ennakoida työttömyysetuuksiin kuluvaa rahasummaa, koska työttömyys heilahtelee talouden kehityksen mukana.
Sakkomaksujen suuruus riippuu siitä, kuinka paljon työttömyysjaksot pitkittyvät.
Myös työllisyyspalvelut maksavat kunnille
Samaan aikaan kun sakkomaksut nousevat, kuntien täytyy järjestää työllisyyspalvelut asukkailleen.
Mistä rahat löytyvät, kun kuntien talous on jo valmiiksi tiukoilla?
– Tämä on iso kysymys kaikissa Suomen kunnissa tällä hetkellä, Regina Saari sanoo.
TE-palveluiden rahoitus kunnille on mitoitettu vuoden 2023 mukaan, jolloin työllisyystilanne oli hyvin erilainen kuin nyt.
– Valtionosuuksien lisäksi joudumme aika paljon käyttämään kunnan muita rahoja, että pystymme lakisääteiset palvelut järjestämään, Saari kertoo.
Kunnilla on paljon keinoja, mutta riittävätkö rahat?
Vaikka työpaikkoja olisikin tarjolla, työnhakijoilla ei välttämättä ole tarvittavaa osaamista.
Apulaisprofessori Satu Ojalan mielestä kunnat eivät pysty kunnolla vastaamaan ongelmaan uuden rahoitusmallin takia.
– Työllistymisen esteitä voi olla vaikea purkaa, kun kunnat joutuvat yhtä aikaa maksamaan sakkomaksuja ja laittamaan rahaa työllisyyspalveluihin.
Ojalan mukaan kunnilla olisi hyvät mahdollisuudet vaikuttaa työllisyyteen, jos rahat eivät hupenisi työttömyysetuuksien korvaamiseen.
– Monet yritykset saattavat yllättyä siitä, että julkisella työnvälityksellä on mielekkäitä keinoja tarjota heille työvoimaa taitojen perusteella ja räätälöidä yhdessä työvoimakoulutuksia, jotka vastaavat yrityksen tarpeeseen.
Työllisyyspalveluiden lisäksi kunnat vastaavat alueensa elinvoimasta ja koulutuksesta. Yhdistämällä nämä TE-palveluihin pystytään Ojalan mukaan tekemään paljon.
Esimerkkejä ovat erilaiset työvoimakoulutukset, tuettu työllistäminen esimerkiksi palkkatuella sekä yhteistyöt oppilaitosten kanssa.
– Keinoja on, kunhan on resursseja.