Suomi ylsi sunnuntaina päättyneissä yleisurheilun alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa neljään mitaliin.
Mestaruuden voittaneiden Saga Vannisen ja Ilona Monosen lisäksi kovimmasta säväytyksestä vastasi 400 metrin aitajuoksija Antti Sainio, joka rykäisi kaksi Suomen ennätystä.
Välierissä hän poksautti Oskari Mörön nimissä olleen SE:n 49,04 rikki seitsemällä sadasosalla. Loppukilpailussa 20-vuotias superlahjakkuus pudotti ennätystään 36 sadasosaa huippulukemiin 48,61.
Sainion molemmat ennätysvedot olisivat olleet 2000-luvun alkupuolella kovaa kamaa. Esimerkiksi vuoden 2014 ja 2016 EM-kisoissa Sainion paras aika olisi riittänyt helposti kultaan. Ensin mainituissa kisoissa mestaruuteen olisi riittänyt myös SE-miehen toiseksi paras noteeraus.
Tällä vuosikymmenellä miesten 400 metrin aitojen taso on ollut yksi yleisurheilumaailman kovimmista. Norjan Karsten Warholmin ME on mykistävä 45,94.
Alle 23-vuotiaiden EM-finaalissa näkyi lajin hurja nykykuva, kun mitalit otettiin ajoilla 48,01, 48,33 ja 48,34. Mestaruuden voittanut Saksan Owe Fischer-Breiholz vastasi uudesta kisaennätyksestä. Sainion 48,61 riitti neljänteen tilaan.
Sainio oli pettynyt sijoitukseensa, mutta myönsi, että kaikki jäi radalle. Mörö lohduttaa lajin uutta SE:n haltijaa.
– Liikuttiin aikamoisissa lukemissa. Esimerkiksi Warholmin kisaennätys rikottiin. Sainio pystyi parantamaan omaa ennätystään lähes sekunnin, joten kuntopiikki on osunut aika mukavasti oikeisiin kisoihin, Mörö sanoo.
Epätyypillinen suomalainen
Mörö jos kuka osaa samaistua Sainion fiilikseen. Hän itse jäi 2016 EM-kisoissa karvaasti neljänneksi 14 sadasosan päähän pronssimitalista. Mörö pesi kyseisessä finaalissa muun muassa nuoren Warholmin, joka jäi kuudenneksi.
– Muistan, etten pystynyt hetkeen mistään nelossijasta iloitsemaan. Huippu-urheilussa ja varsinkin arvokisoissa haetaan päänahkoja eikä kovia aikoja. Ymmärrän Antin reaktion. Tällä hetkellä kovat SE-ajat eivät miellytä, mutta hänellä on varmasti aikaa kerätä mitaleita aikuisten tasolla.
Sainio on antanut itsestään epäsuomalaiseen tapaan erittäin itsevarman vaikutelman. Sainio paukautti finaalipettymyksen jälkeen, että joku päivä hänestä tulee olympiavoittaja.
Nuoren kaverin käytös saattaa tuntua joistakin ylimielisyydeltä, mutta Mörö syttyy.
– On harvinaislaatuinen tapaus. Kovin moni ei varmasti tykkää, mutta arvostan sitä, että on persoonia, jotka sanovat asiat suoraan kansan edessä.
Kolkutellaan jo olympiafinaalia
Vuonna 2005 syntynyt Sainio on nyt siis 20-vuotias. Mörön mukaan tässä vaiheessa on vaikea ennakoida, missä lahjakkaan tamperelaisen uran yläkatto menee.
Entinen SE-mies lisää, että huippunimistä Warholm, Rai Benjamin ja Alison dos Santos ovat nousseet aikaisessa vaiheessa maailman eliittiin ja huimiin aikoihin.
– Haiskahtaa siltä, että potentiaalia on pistää 47-alkuisia aikoja. On paha laittaa mitään kattoja. Koskaan ei tiedä, miten se tuosta lähtee. Antti on nyt hyvällä polulla.
Vaikka Warholm, Benjamin ja dos Santos ovat painaneet 46-alkuisiakin aikoja, alittamalla 48 pärjää myös. Pariisin olympialaisissa Jamaikan Roshawn Clarke meni ajalla 48,34 suoraan finaaliin. Aikavertailun kautta loppukilpailuun riitti 48,20.
Sainio ei ole siis nykyisellä ennätyksellään hirvittävän kaukana MM- tai olympiakisojen finaalipaikasta. Pitää myös muistaa, ettei lajin taso pysy välttämättä koko Sainion uran näin kovana.
USA-reissun haasteet
Sainio jatkaa uraansa syksyllä Yhdysvaltain yliopistourheilijana Texasissa. Hänen yliopistovalmentajansa Edrick Florealin opeista ovat nauttineet lukuisat maailmanluokan tähdet, kuten esimerkiksi yleisurheilun megatähtiin lukeutuva Sydney McLaughlin-Levrone ja nyt 100 metrin hallitseva olympiavoittaja Julien Alfred.
Huippuympäristöön pääseminen on Sainiolle iso mahdollisuus, mutta Mörö muistuttaa aiheellisista haasteista. Toisaalta tamperelainen pääsee nauttimaan talvisin aivan toisenlaisista olosuhteista, joihin hän on Suomessa kotikaupungissaan tottunut.
– Toivottavasti jenkkivisiitti menee kaikkinensa maaliin. Se on sellainen reitti, josta moni suomalainen ei ole päässyt ehjänä palaamaan. Ei se varmasti jää fasiliteeteista ja osaamisesta kiinni. Treenisparria varmasti löytyy nykyiseen verrattuna. Pirkkahallissa ei pääse ainakaan 50 metrin suoraa pidemmälle tekemään harjoituksia.
Yhdysvalloissa yliopistourheilijana on ollut muun muassa Mörölle tuttu kilpakumppani Jussi Kanervo, joka vaihtoi 110 metrin aidat 400 metrin aitoihin. Mörö kertoo, että hänelläkin oli mielessä Yhdysvaltoihin lähtö.
– Se on helkkarin houkutteleva paketti, kun tarjotaan käytännössä kaikki. Yliopistotutkinto siihen kylkeen. Se houkutteli saman ikäisenä pojankloppina. Olin jo nuoruusvuosina niin lasinen ukko, että jätin pitkän miettimisen jälkeen jenkkikortin käyttämättä, Mörö viittaa hänen loukkaantumisherkkyyteensä.
– Olympiatasolle pääsin. Potentiaalia olisi ollut mitattavissa enemmänkin, mutta aivan hyvin kaikki Suomen ennätykset ja olympiavisiitit olisivat voineet jäädä tekemättä. Niin moni siellä paikkansa rikkoo.
